Olen 33vuotias kahden lapsen äiti.Lapsieni isän kanssa erosimme vuosia sitten sulassa sovussa,sitten löysin elämäni rakkauden-sielunveljeni.Kohtalo päätti kuitenkin toisin,mieheni kuoli vain kahden vuoden yhdessäolomme jälkeen sairaskohtaukseen.Sairastuin masennukseen ja pahimman ylipääseminenkin kesti kauan.Kun tunsin taas olevani valmis ihmis suhteeseen,tapasin miehen joka oli niin erilainen kuin kukaan ennen,mutta ei välttämättä hyvällä tavalla.En koskaan tuntenut itseäni rakastetuksi vaikka yritin miellyttää miestäni kaikin mahdollisin tavoin.Ehkä pelkäsin jäädä yksin.Suhteemme on ollut vuoden ajan vuoristorataa,minut otetaan ja jätetään,ja vaikka olen tyytymätön ja epävarma,en osaa kierrettä katkaistakkaan.Olen elämässäni jo kokenut kerran suuremman onnen kuin monet koskaan..-Onko minulla vielä oikeutta saada oikeata vilpitöntä rakkautta,ja miten se on mahdollista kun olen kiinni tässä miehessä?Saanko sitä joskus häneltä?
Takerrunko?
Sateentekijätär
5944
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuntuis kertomasi perusteella siltä, että takerrut. Jos sulla on hylkäämispelkoja, niiden syyt kannattais selvittää etteivät haittaa uutta suhdetta. Jos tää uusi suhde ei toimi, etsi parempi - luonnevikaisen pelurin kanssa eläminen on yhtä tuskaa. Pelkosi tekevät sinut myös helposti manipuloitavaksi.
nyt sinusta tuntuu mahdottomalta elää ilman tuota toista..mutta neuvoisin että valitse kuitenkin vaikka muutaman vuoden hiljaisuus ilman parisuhdetta kuin tälläinen suhde. Voi olla että kun annat miehen mennä niin se alkaa miettiä että hitto täytyykö sittenkin ottaa sinut vakavasti ja jos ei palaa hyvä niin ..löydät fiksuna ihmisenä vielä uuden jos siltä tuntuu ja kun on sen aika. :)
Kiitos kannanotostasi,en ole aiemmin kokeillut tämmöistä keskustelupalstaa...mutta asiasta kertominen jo sinällään helpotti.Tuntui hyvältä saada kannustavia kommentteja vaikkakin tuntemattomalta ihmiseltä.Ehkäpä tämä tästä:)
Mulla on ihan samantapainen tilanne, olen eronnut 3 vuotta sitten miehestäni ja sen jälkeen mulla oli 2,5 vuotta kaukosuhde varattuun mieheen, edelleen ollaan ystäviä. Tapasin puoli vuotta sitten eronneen miehen ja olemme tapailleet enemmän tai vähemmän säännöllisesti, mutta yleensä vain kun hänelle sopii. Meillä on ihan mukavaa yhdessä, juttu ja seksi sujuu. Mutta hän ei halua kavereiden tietävän meistä, vaikka kyllä tietävät, koska meilä on paljon yhteisiä tuttuja. Olis ihan kivaa vaihtaa tuntemuksia yksityisesti sun kanssa, mitenköhän se onnistuu..... Mä en ole tätä palstaa ennen käyttänyt.....?
Tuskin sä sitä häneltä saat. Miehen kiusanteko ja toi keirre jatkuu niin kauan kuin sä sallit sen. Eikös ole parempi olla yksin, kuin huonon miehen kanssa huonossa parisuhteessa. Pistä poikki vaan. Ei tuosta mitään tule.