rokkari käsitteestä

Kyllä mulle rokkari on vain henkilö, joka diggaa rokkia. Miksi tehdä yksinkertaisesta asiasta niin monimutkaista ja lokeroivaa.

Ihan sama olenko sinulle rokkari vai mikä.

Kuuntelen rockabillyä, vaikka en liehuttele rebel flagia, en käynyt armeijaa, kuuntelen myös bluesia, punkkia, progea, folkia, etnoa ja jatsia. Olen rasisminvastainen. Farkuista en tingi ja tukka on mallia semi-torttu.

Siinä olet oikeassa, että meininki todellakin oli villiä 70-80-lukujen taitteessa. Ja ne tyypit, joita rokkareiksi (tai teddyiksi/diinareiksi) sanottiin, olivat tuolloin juuri eniten lietsomassa eripuraa ja ennakkoluuloja (ei tietenkään kaikki). Itse olin vuonna 1980 pihan isompien jätkien esimerkin innoittamana 6-vuotias torttupää. En tajunnut mistään punaniskajutuista, mutta Crazy Cavan, Gene Vincent ja Stray Cats tömähtivät lujaa. Se riitti ja riittää yhä. Se oli ihan spedeilyä se rebel-flag, ja että vedetään muita turpaan. Vain musiikki ja asenne ovat tärkeitä.

Olisiko, KL88, mielestäsi tällaiselle tyypille, joka yhtäältä seuraa yhä jossain määrin billy-sceneä, mutta toisaalta ei tunnusta sen scenen estetiikkaa ja ymmärtää muutakin musiikkia, rock-henkinen parempi sana kuin rokkari?

Itse en lähtisi vetämään paralleelia rokkarin ja yhden asian urpon välille.

Sulle on kuule nyt käyny sillai, että sä luulet, että kun sinä käytät jotain sanaa jossain merkityksessä niin kaikkien muidenkin pitää. Tietysti kun on kapeasta kulmasta elämäänsä elänyt...

Oikeesti, rokkareista puhuttiin jo ennen sitä erikoista rockabilly-aaltoa. Teitä rockabillytyyppejä oli parin vuoden ajan enkä minä koskaan ymmärtäny miksi te nimititte sitä folkpoksutteluanne rokiksi.

Julle Tuuliainen näyttää olevan näitä populäärihistorioitsijoita tai "kulttuurintutkijoita", jotka romantisoivat asioita ja ovat löytävinään suuria merkityksiä siitä, että joku laittaa brylcreemiä tukkaan, juo ittensä helvetin känniin, kuuntelee teddy and the tigersia ja tappelee turpa ruvella. Tai sitten on vain toimittaja, joka tavoittelee jyrkihämäläismäisiä tehoja "yhteiskuntakriittisyyden" kautta. Juttu kertoo yhtä paljon siitä missä todellisuudessa Voimalehdessä eletään kuin siitä mitä rockabillykulttuuri Suomessa oli. Se oli murrosikäisten touhuilua.

Se ei tietenkään tee sinun, hyvä KL88, musiikkinharratustasi arvottomaksi. Aseta nyt kuitenkin asioita joihinkin suhteisiin.

Eli rockabilly on äärioikeistolaisten musiikkia vai? Miksi aatemaailma ei juuri esiinny sanoituksissa? Ja mihin tällainen harmaahiuksinen äärioikeistorokkari ylipäänsä pyrkii, minkälaista maailmaa haluaa? Rockabilly on 50-60 -lukujen musiikkia USA:sta, jota meillä äärioikeistonuoriso diggaili 70-luvulla. Japanissa kuulemma sama ilmiö elää tänäänkin. Vielä astetta naurettavampaa, kun aasialaisrotuiset tyypit hehkuttavat wihite power -aatetta :DDD
Yleensä koko äärioikeisto on vähän hassua. Eivät tiedä, keitä ovat, eivätkä tiedä, mitä haluavat. Väkivalta on kivaa, kunnes alkoholi vie kunnon.

No minä en koskaan ymmärtänyt tuota rockabillymeininkiä. Kuuntelin - 60 ja - 70-lukujen vaihteessa Uriah Heepiä, Deep Purplea, Led Zeppeliiniä, CCR:ää, Elvistä, Hurriganesia, Alice Cooperia, Black Sabbathia ym.
Niitä kuuntelen vieläkin sujuvasti.
Politiikka ei kiinnostanut silloin eikä nyt.

Minä sisällytän käsitteeseen 60- ja 70- lukujen vaihde juuri tuon oman nuoruusaikani, johon kiinteästi kuuluu myös 70-luvun alkupuolisko.
En siitä ajasta koskaan puhu yhden vuoden tarkkuudella.
Tuossa kirjoituksessani muistelin edesmennyttä älppärikokoelmaani johon noilta kaikilta ed. mainituilta bändeltä kuului levyjä. Ja lisäksi paljon muuta mm. Moody Blues, Demis Roussos, Jukka Raitanen, Sweet..........
Joillekin vain kaikki pitää aina vääntää rautalangasta :)

Rockabilly on yksinkertaista junttirokkia yksinkertaisille ihmisille.

Rock-musiikin paskin alagenre.

Rockabillyt ja rockabellat typerissa autoissaan, vaatteisaan, aatteissaan ja tötteröhiuksissaan ovat typerimmän näköisiä musiikin kuuntelijoita. Jopa räppärit ja gootit ovat järkevämmän näköisiä lökäreissään ja käpeissään ja mustissa niiteissään ja meikeissään.

Brian Setzer on naurettava pelle ja Gene Vincet vielä naurettavampi.

Maailmassa on niin paljon huippua rock-musiikkia etenkin 60- ja 70-luvuilla, joissa on oikeasti taitavia soittajia ja upeita sävellyksiä. Rockabilly helvettiin.

Eiksnoitedit ollu ihan perusihmisiä. Punkeissa yllättäenkin oli ihan kauheita ryssänvihaajia esimerkiks.

Kyllä mä nyt ainakin pidän jotain Motörheadia, Peer Güntiä ja Backslidersia rokkina ja näiden bändien soittajia rokkareina. Vai mitä musaa nuo teidän mielestänne muka on?
Oliko Lemmy Gilmister jonkun mielestä muka poppari joka soitti, teki ja lauloi pop-musiikkia?