Ihan tyhmä kysymys. Mitä tehdä: olemme muuttaneet erillemme pari kuukautta sitten, avioerohakemusta emme vielä ole täyttäneet. Lapsia ei ole, ja avioehto löytyy.
Nyt on sitten niin, että meikätyttö lähti huushollista ottamatta mukaansa oikeastaan yhtään mitään, jätin kaiken miehelle kun en halunnut raskaita muistoja mukaani. Ainokainen omaisuuteni jonka arvo on n. 10 000-12 000 egee on miehen takana (auto) ja mies haluaa ostaa sen. Hän ei kuitenkaan suostu maksamaan minulle autosta sitä summaa kuin itse haluan, sillä hän sanoo käyttäneensä niin paljon rahaa auton laittamiseen yms. että on kohtuutonta että hän maksaisi autosta koko summan. Mies väittää että auto on vain nimellisesti minun, mutta rekisteriotteessa on kyllä aivan selkeästi minun nimeni...
Olen avioliittovuosien aikana satsannut rahaa uskomattomia määriä huusholliin, ruokaan, miehen vaatteisiin (sekä miehen lapsen vaatteisiin...), pihaan, kaikkeen mahdolliseen. Onko siis kohtuutonta pyytää miestä maksamaan autosta pyytämäni summa, vai alanko myymään autoa ulkopuolisille?
Tyhmä kysymys, tiedän, mutta kun en millään haluaisi/jaksaisi alkaa tappelemaan tällaisesta asiasta joka minun mielestäni on aivan itsestään selvä. Mies yrittää edelleen koukuttaa ja alistaa minua, ja odottaa että taivun hänen tahtoonsa kuten aina ennenkin. Ja pelkään, että riitely johtaa siihen että mies kieltää minua pitämästä yhteyttä lapseensa...
Apuva...
Nyt on sitten niin, että meikätyttö lähti huushollista ottamatta mukaansa oikeastaan yhtään mitään, jätin kaiken miehelle kun en halunnut raskaita muistoja mukaani. Ainokainen omaisuuteni jonka arvo on n. 10 000-12 000 egee on miehen takana (auto) ja mies haluaa ostaa sen. Hän ei kuitenkaan suostu maksamaan minulle autosta sitä summaa kuin itse haluan, sillä hän sanoo käyttäneensä niin paljon rahaa auton laittamiseen yms. että on kohtuutonta että hän maksaisi autosta koko summan. Mies väittää että auto on vain nimellisesti minun, mutta rekisteriotteessa on kyllä aivan selkeästi minun nimeni...
Olen avioliittovuosien aikana satsannut rahaa uskomattomia määriä huusholliin, ruokaan, miehen vaatteisiin (sekä miehen lapsen vaatteisiin...), pihaan, kaikkeen mahdolliseen. Onko siis kohtuutonta pyytää miestä maksamaan autosta pyytämäni summa, vai alanko myymään autoa ulkopuolisille?
Tyhmä kysymys, tiedän, mutta kun en millään haluaisi/jaksaisi alkaa tappelemaan tällaisesta asiasta joka minun mielestäni on aivan itsestään selvä. Mies yrittää edelleen koukuttaa ja alistaa minua, ja odottaa että taivun hänen tahtoonsa kuten aina ennenkin. Ja pelkään, että riitely johtaa siihen että mies kieltää minua pitämästä yhteyttä lapseensa...
Apuva...
Vastaukset 12
Vanhimmat
että auto on yksin sinun omistuksessa.
...ei ole mitään syytä ruveta laskeskelemaan mitä hän on autolle tehnyt, sinähän voit ihan yhtä hyvin kirjoittaa listan siitä mitä sinä olet hankkinut kämppään ja miehen lapselle yms. Myy auto ulkopuoliselle.
Sinä voit aivan itse määrittää hinnan, ja ostaja ostaa tai ei ... hyvin yksinkertaista.
Juridisesti auto on sinun, ja voit sen myydä kenelle tahdot.
Tai, myy miehellesi alennuksella sen jälkeen kun hän on maksanut sinun esittämän laskun...
Eli, pistäpä keltaiseen pörssiin ilmoitus kuvan kanssa niin saat selville käyvän markkinahinnan (autoliikkeet tarjoavat aina alle, jos sinne myyt) ... www.autotalli.com haulla saat hyvän kuvan millaisia pyyntejä liikkeillä on vastaavasta.
Mielstäni asia ei ole ihan noin yksinkertainen.....
Vaikka miehesi sitä olisi kuinka laittanut, hän on laillisesti tehnyt sitä teidän molempien eteen. Jos teillä ei avioehtoa ole, sinä maksat hänelle osituksessa siitä tasinkoa. Ihan samanlailla hän maksaa omistamistaan tavaroista sinulle.
Teidän yhteinen omistus kaikkeen (siis velat, ostot, rahat) jne loppuu sinä päivänä, kun avioeron ensimmäinen vaihe kirjataan. Sitä ennen teidän omaisuus on yhteistä.
Kun näyttää tämä juttu vaikeutuvan, niin otapa yhteys juristiin...taidat tarvita häntä.
Avioehto löytyy kyllä, joten omaisuus ei ole yhteistä...
Kiitoksia kaikille kuitenkin neuvoista, enköhän vain pistä kovan kovaa vastaan. Laskun esittäminen hänelle olisikin aika hyvä juttu :-D
Avioerotilanteet ovat hetkiä jolloin oikean ja väärän raja usein hämärtyy. Vaikka kuinka olisitte päässeet sopurakaisuus liittonne päättämisestä usein käy juuri kuin teidän tapauksessanne: Alkaa tavaroiden, panostusten ja satsausten arviointi, jopa rahallinen määritteleminen ja sen miettiminen mikä on kummankin omaisuutta.
Selkeäähän asiassa on se, että talon omistussuhdetta ei voi kiistää avioehdon perusteella. Se on asia josta sinun kysymyksen esittäjän on turha kantaa minkäänlaista huolta. Kateutta miestäsi kohtaan ehkä, mutta eipä juuri mitään muuta.
Mainitset että auto on nimissäsi, mutta kokonaistilanteen kannalta olisi oleellista tietää kumpi on rahoittanut auton oston? Miehesi on kertomasi mukaan satsannut sen korjaamiseen. Jos olette yhdessä rahoittaneet auton hankinnan, miten huomioit sen nyt kun autoa olet myymässä?
En sano, että sinä olisit sellainen ihminen, mutta usein käsityksemme tavaroiden ja asioiden todellisesta arvosta hämärtyy. Mainitset huonekaluista jne. Mikä niiden käypä arvo olisi nyt? Onko kyseessä jotakin arvokasta, esim. oikeaa anttiikkia vai vanhoja huonekaluja joita hänelle jätit? Mitä vastaavasti veit? Vain sitä mitä olit yhteiseen talouteenne hankkinut vai jotain joka mahdollisesti olisi kuulunut hänelle?
Asioilla tuppaa aina olemaan kaksi eri puolta ja mielelläni uskoisin, että kertomuksesi on objektiivinen, mutta elämä on opettanut sen, että kannattaisi katsella asiaa itseään pettämättä rehellisesti ja avoimesti molempien tilanne ja panostus huomioiden.
Sellainen kiinnitti huomioni, että syntyi kuva että elätit koko perheenne? Oliko miehesi työtön tai eläkelainen, eikö hän tuonut perheeseenne taloudellista panostustaa?
T: Ihmetys
"Avioerotilanteet ovat hetkiä jolloin oikean ja väärän raja usein hämärtyy. Vaikka kuinka olisitte päässeet sopurakaisuus liittonne päättämisestä usein käy juuri kuin teidän tapauksessanne: Alkaa tavaroiden, panostusten ja satsausten arviointi, jopa rahallinen määritteleminen ja sen miettiminen mikä on kummankin omaisuutta."
Totta puhut, näinhän siinä helposti käy. Tähän tilanteeseen en olisi halunnut mennä, mutta joskus on ajateltava itseäänkin...
"Selkeäähän asiassa on se, että talon omistussuhdetta ei voi kiistää avioehdon perusteella. Se on asia josta sinun kysymyksen esittäjän on turha kantaa minkäänlaista huolta. Kateutta miestäsi kohtaan ehkä, mutta eipä juuri mitään muuta."
Talon omistusoikeutta en millään muotoa yritäkään kiistää. Avioehto oli aikoinaan minun ehdotukseni, halusin varmuuden vuoksi turvata mieheni lapselle perinnön. Tulin taloon tyhjin käsin, vain henkilökohtainen omaisuus (huonekaluja, astioita yms.) mukanani. Niin, ja suuri rakkaus sydämessäni.
"Mainitset että auto on nimissäsi, mutta kokonaistilanteen kannalta olisi oleellista tietää kumpi on rahoittanut auton oston? Miehesi on kertomasi mukaan satsannut sen korjaamiseen. Jos olette yhdessä rahoittaneet auton hankinnan, miten huomioit sen nyt kun autoa olet myymässä?"
Rahoitimme niin auton korjausta kuin ostoakin yhdessä. Muistaakseni kuitenkin sovimme näin, että auto on minun nimissäni sen vuoksi että minullakin on jotain mahdollisen avioeron tapahtuessa. Tätähän ei ex-mieheni kuitenkaan sopivasti ole muistavinaan.
"En sano, että sinä olisit sellainen ihminen, mutta usein käsityksemme tavaroiden ja asioiden todellisesta arvosta hämärtyy. Mainitset huonekaluista jne. Mikä niiden käypä arvo olisi nyt? Onko kyseessä jotakin arvokasta, esim. oikeaa anttiikkia vai vanhoja huonekaluja joita hänelle jätit? Mitä vastaavasti veit? Vain sitä mitä olit yhteiseen talouteenne hankkinut vai jotain joka mahdollisesti olisi kuulunut hänelle?"
En jättänyt hänelle mitään antiikkihuonekaluja, joten niiden rahallinen arvo ei lienee kuitenkaan hillittömän korkea. Tavaraa jäi kuitenkin paljon, esim. uusi liesi, paljon astioita (näiden joukossa myös arvokasta tavaraa), parisänky, pari vaatekaappia yms. Mukanani vein ainoastaan omat vaatteeni, n. 20 vuotta vanhan kirjahyllysysteemin ja osan itse hankkimistani astioista. Katsoin tarkasti että en vienyt mitään ex-miehelleni kuuluvaa. Ja jos jotain ylimääräistä tai yhteisesti saatua halusin, kysyin ex-mieheltäni josko saan tavaran ottaa. Tarjosin myös ex-miehelleni mahdollisuutta tulla tutkimaan tavarat jotka otin mukaani, mutta tähän hän ei suostunut.
"Asioilla tuppaa aina olemaan kaksi eri puolta ja mielelläni uskoisin, että kertomuksesi on objektiivinen, mutta elämä on opettanut sen, että kannattaisi katsella asiaa itseään pettämättä rehellisesti ja avoimesti molempien tilanne ja panostus huomioiden."
Aina on asioilla vähintäänkin kaksi eri puolta. Ja tämän myös pyrin ottamaan huomioon. Luonnollisetikaan en kykene olemaan täysin objektiivinen, mutta ei sitä pysty ex-miehenikään olemaan. Kumpikaan meistä kun ei ole täydellinen.
"Sellainen kiinnitti huomioni, että syntyi kuva että elätit koko perheenne? Oliko miehesi työtön tai eläkelainen, eikö hän tuonut perheeseenne taloudellista panostustaa?"
Kyllä ex-mieheni oli töissä, ja luonnollisestikin kantoi kortensa kekoon perheen elatuksessa, tätä en kiellä ollenkaan. Jotenkin vain tilanne oli se, että esim. vaate- ja ruokahankinnat sekä pihanhoitoon liittyvät kustannukset lähtivät suurimmaksi osaksi minun lompakostani.
Tiedän että alkuperäinen viestini antaa aika yksioikoisen kuvan elämästämme, mutta en viimeistä piirtoa myöten halunnut/jaksanut kaikkea selvittää. Perusasiat siitä kuitenkin tuli julki. Ja, myönnän, vain minun kannaltani. Haluaisinkin mieluusti kuulla ex-mieheni kannan asioihin siten että hän pyrkii ajattelemaan objektiivisesti molempien näkökulmista asiaa. Ja että hän kertoisi myös kantansa minulle. Mutta sitä kai saan toivoa hamaan tulevaisuuteen saakka, sillä hän ei taida edelleenkään haluta vastata hänelle epämiellyttäviin asioihin, vetoaa vain oikeuteensa olla vastaamatta...
Miten rikkoa ikuinen puhumattomuuden ja hiljaisuuden muuri mikä välillämme on ja mikä on eromme suurin syy?
Terve!
Kysymyksesi on varmasti ihan ok, mutta taustatiedoissa on paljon epäselvyyksiä, tai kaipaisi tarkennuksia. Ilman tarkennuksia kukaan ei voi antaa vastausta sinulle, sillä vain sinähöän sydämessäsi tiedät mikä on oikein tai väärin!
Olen kanssasi samaa mieltä...
Niin, mietihän sitä....
Onko kaikki oleellinen kerrottu tuossa? Omistussuhteesta jne. Kertomasi perusteella vaatimuksesi kuulostaa perustellulta, mutta asioilla on usein myös toinen puoli.