Patologisia valehelijamiehiä on näköjään muillakin. Minua tässä taistelun läpikäyneenä jäi ärsyttämään TODELLA se, ettei jätkä edes osannut hävetä/katua/pyytää anteeksi/omaatuntoa ollenkaan?? kun jäi kiinni kaikesta valheesta! Teki suhteen niinkö kertaheitolla merkitsemättömäksi!
Mies ei varmaan ikinä opi ja ymmärrä ettei noin voi elää. Hoitoon ei takuulla mene, edes juttelemaan ongelmastaan. Miten siis saada mies ymmärtämään hänen teot?? Kun tuntuu että ihan turha on puhua, en tiedä tajuaako hän edes että on sairaus tuo valehtelu?
Onko olemassa jotain elokuvaa joka käsittelee aihetta rankemman lailla? JOs käskisin vuokrata sen, tuskin auttaa mutta jos löytäisi itsestään samoja piirteitä (jos osaa edes tunnistaa itseä niistä)
tai jotain keinoa? Jonku naisen pitäisi oikeasti tehdä TOSI paskamainen temppu hänelle että tajuaa..! (hmm.. pitäiskö itse lämmitellä suhdetta sen verran että pääsen kostamaan.... )
Hän ei muuten IKINÄ opi!
IDEOITA!!!
Mies ei varmaan ikinä opi ja ymmärrä ettei noin voi elää. Hoitoon ei takuulla mene, edes juttelemaan ongelmastaan. Miten siis saada mies ymmärtämään hänen teot?? Kun tuntuu että ihan turha on puhua, en tiedä tajuaako hän edes että on sairaus tuo valehtelu?
Onko olemassa jotain elokuvaa joka käsittelee aihetta rankemman lailla? JOs käskisin vuokrata sen, tuskin auttaa mutta jos löytäisi itsestään samoja piirteitä (jos osaa edes tunnistaa itseä niistä)
tai jotain keinoa? Jonku naisen pitäisi oikeasti tehdä TOSI paskamainen temppu hänelle että tajuaa..! (hmm.. pitäiskö itse lämmitellä suhdetta sen verran että pääsen kostamaan.... )
Hän ei muuten IKINÄ opi!
IDEOITA!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
susta tuntuu.
Samat jutut olen kokenut....
Mun mielestä aiheesta on kirjallisuutta ainakin paljon, mutta tuskin mies suostuu lukemaan...elokuvista en tiedä.
Kosto on kyllä itselläkin usein ollut mielessä.
Uskon omassa tapauksessani, että sitä omatuntoa ei miehellä ole.Monta vuotta tunnettu ja sinä aikana muistan ainoastaan yhden kerran miehen olleen vilpittömästi pahoillaan valehtelustaan.Sekin oli ihan suhteemme alkuaikoina.
Muissa tapauksissa mun täytyi vain esittää uskovani valheet, jos halusin elää sovussa. Aina en tietenkään pystynyt, vaan kun totesin, etten usko ja sain vielä väitteeni todistetuksikin, niin sen päiväinen huuto ja raivoaminen alkoi saman tien tai vaihtoehtoisesti mies loukkaantui suuresti, katsoi kirkkain silmin, että miten muka uskallan epäillä hänen vilpittömyyttään ja piti mykkäkoulua!
Itselle se oli sen vuoksi vielä vaikeampaa ymmärtää, kun oon itse tottunut olemaan rehellinen, enkä vielä tähänkään päivään mennessä ymmärrä, miten joku voi tehdä toiselle noin, toistuvasti.
Ja me ollaan puhuttu tästä yhdessäkin, usein ja aina vaan lupauksia ja lupauksia miehen puolelta, että ei enää. Tässä tapauksessa mies kyllä itse tietää ja tunnistaa ongelmansa, suurinpiirtein rehellisesti itse siitä kertoikin, mutta ei tullut mieleenkään, että se voisi lopulta viedä kaikelta pohjan...
lupaukset! Niitä sateli meilläkin yli vuoden päivät. Koskaan niitä asioita ei tapahtunut. Mies keksi aina jonku syyn, miksi jättää lupaukset tekemättä. Esim jos oli riita, se oli hyvä syy pettää heti pari lupausta ja laittaa asia mun syyksi! ja kestää ei voinut YHTÄÄN jos sanoin, että miksi valehtelit taas. Alkaa juuri huutamaan, haukkuu minut paskan´puhujaksi, lähtee lopulta paikalta kun ei kestä kuulla. EI MITÄÄN VASTUUTA OTA MISTÄÄN!!
Kukaan ei koskaan ole tehnyt mulle noin, siksi olikin kai niin vaikea uskoa, mikä tuo mies oikein oli. Alussa NIIn mukava ja yhteistä tulevaisuutta mietti. Paskat. Ei tuommoinen voi ikinä olla kunnon parisuhteessa kun elää valehdellakseen ja syyllistää muita
oiva keino perua sovittuja menoja jne...mies osasi kyllä sen taidon, et sai riidan aikaseksi, jos ei muuten ois saanu tahtoaan läpi.
Ja syyllistäminen...se unohtui mun ekasta jutusta...kaikki valehtelu oli yleensä aina MUN syytä...Yritti kääntää asiat niin ja tais lopulta osittain onnistuakin.Loppuaikoina mulle ei kuulemma voinut kertoa mitään ja mikään ei kuulunut mulle...
Ja vaikka yritin ihan ilman riitaakin selvitttää asioita, niin mies muokkasi tarinaa vaan ja jälkeenpäin vasta tajusin, et kertoi asiat aina niinkuin mä halusin ne kuulla-ei niin mikä olisi ollut totta.
Mulla kokemuksena jotta nainen valehteli heti alussa,mutta kun jäi kiinni vahingossa niin se käänsi koko asian mun niskoille..Tutkin koko asiaa jotta miksi käytös oli sellanen ja tulos oli että en merkinnyt hänelle juurikaan mitään ja kun jäi kiinni valheesta niin sen ainut ase oli syyllistää mua..Mutta se ei ole hyväksyttävää mun kohdalla edes ottaan vastaan syytöksiä ja kun asiasta yritti ottaa ne tosiseikat esiin silloin oli kynnet pitkällä..Anteeks vaan he jotka jää kii valheesta niin ei osaa sitä käsitellä vaan häpee tollasella tavalla kuin ettei muka välitä..Harmillista se vaan on että siitä asiasta ei saa asiallista keskustelua aikaan jotta se vois laittaa mappi ööhön..Tämä on totta koko asia..Olen pahoillani sun puolesta jos sinulla tunteet voimakkaampia kuin järki...Tiedän tunteen..Ei muutaku vointeja ja jaksamisia sinulle..!!;)