Vanhempani riitelivät lähes koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan. Jostain kumman syystä he eivät voineet erota ajoissa vaan piti väkisin pysyä yhdessä. Kaiken lisäksi jouduin olemaan "neuvottelijana" heidän välillään kun heillä oli riitoja.
Lapsia ei saa käyttää omien riitojensa selvittämiseen. Jos itse suutuin jostakin minua syyteltiin että olen ihan samanlainen kuin äitini/isäni riippuen vanhemmasta. Eivät voineet sanoa suoraan toisilleen vaan minun piti joutua siihen väliin.
Nyt sitten tuntuu että koko elämäni on pilalla. Mitään en ole saanut aikaiseksi paitsi että käyn töissä päivisin ja illat menee suunnattoman vitutuksen ja ahdistuksen kourissa.
Parempi olisi melkein kuolla mutta silloinkin luultavasti minua syytettäisiin siitä etten ajattele muita kuin itseäni. Olen ajattellut muita ihan tarpeeksi ja siksi haluaisin päästä kaikesta paskasta kerralla eroon.
Lapsia ei saa käyttää omien riitojensa selvittämiseen. Jos itse suutuin jostakin minua syyteltiin että olen ihan samanlainen kuin äitini/isäni riippuen vanhemmasta. Eivät voineet sanoa suoraan toisilleen vaan minun piti joutua siihen väliin.
Nyt sitten tuntuu että koko elämäni on pilalla. Mitään en ole saanut aikaiseksi paitsi että käyn töissä päivisin ja illat menee suunnattoman vitutuksen ja ahdistuksen kourissa.
Parempi olisi melkein kuolla mutta silloinkin luultavasti minua syytettäisiin siitä etten ajattele muita kuin itseäni. Olen ajattellut muita ihan tarpeeksi ja siksi haluaisin päästä kaikesta paskasta kerralla eroon.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse erosin 18 vuoden jälkeen ja voin sanoa että olisi pitänyt erota 17 vuotta sitten. Jälkikäteen ajattelin elämäni meni hukkaan. Nyt olen asiasta ihan toistamieltä. Nyt elämäni kukoistaa ja entinen ei vaivaa, aikaa siitä toipuminen vei 6 vuotta.
toisenlainen näkökulma tälläkin palstalla -olen itse eroamassa ja yksi tärkeä syy on se, että näen miten pienestä koululaisestamme on tulossa surullinen diplomaatti. Aina vain sanotaan, että lapsen parasta on, että sinnitellään yhdessä. Nyt on 9 vuotta sinnitelty lapsen takia -jotenkin tuntuu, että se ei ole ollut edes lapsen etu. Juuri 5 min sitten poikani kertoi, että on valvonut viime yönä ja kuunnellut riitelyämme. Miksi te aina riitelette? kyllä taas sydän muljahti.
Oispa itse yhtä vahva ja rohkee että lähtis nostelemaan, oman itsen ja lasten takia. Meillä on ihan liikaa huutoa ja tappelua, olen hyvin surullinen ja rikki. Säälittää myös lapset. Kuka antais mulle kunnon potkun persuksiin!!!?