ja aloittaa jonkun ihanan ihmisen kanssa uusi elämä...en osaa jättää miestäni ja koko ajan odotan että joku mies tulisi valkoisella ratsulla hakemaan mut tästä tunkkasesta suhteesta pois. inhottaa itseni kun en osaa riuhtaista itseäni pois tästä vaikka tiedän ettei tällä ole tulevaisuutta. jospa sitä joskus aurinko paistaa..
väsynyt
tahtoo pois...
61093
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...
no enhän tiedä mitä sulle/ teille on tapahtunu mut ettäkö joku satujen prinssi tulis hakeen sut valkosella ratsulla...joppajoo. Lueppas tuolta otsikon alta 'Milloin rakkaus loppuu?' 3. vastaus (hohhoijjaa).
Juu, meille on sattunut vaikka ja mitä..ja luottamus on mennyt pahasti. Muttei niin paljon etten uskoisi uuteen rakkauteen, mutta en vain osaa lähtä vaikka järki sanoo että parempi elämä odottaa...
No sitte... jos luottamus menny niin sille ei enää mitään voi. Tuskin ikinä unohtuu jos esim. toine pettäny.
Suosittelisin ettet tuhlaa enää aikaas semmoseen. Tosiaan ansaittet ja varmasti löydät parempaa, on vaa uskallettava. Kerran se kirpasee. Ehkä et vielä tiedä paremmasta? Myöhemmin ku heräät onnellisena jonku ihanan viereltä sä mietit miks jäitkään niin pitkäks aikaa sen huonon kans...
Muista, elämä on ihmisen parasta aikaa! :)
Laitoin tuossa aiemmin oman pienen juttuni kun sain eroajatukseni kerrottua miehelleni. Siis nykyiselle exälle. :)
No mutta asiaan. Kyllä niitä taitaa noita onnekkaita pikku piristyksiäkin olla olemassa. Eroani seuraavana aamupäivänä ovelle ilmestyi vanhempi mies joka toi minulle pehmolelun ja vaaleanpunaisen ruusun. Aiemmin olin hänet nähnyt vain kerran edellisenä päivänä.
Mutta tuli kyllä hyvä mieli ja piristi kummasti.
Älä sinäkään jatka sellaista, mihin et usko ja mikä ei tunnu hyvälle. Se ei kannata.
haluaisin aloittaa uuden elämän toisen miehen kanssa siis rakastua "tulisesti." En kuitenkaan odota mitään unelmien prinssiä, koska ei sellaisia ole. Minulla ei ole niin paljon vielä rohkeutta lopettaa suhdettani, koska mies on riippuvainen minusta ja pelkään, että hän voisi tehdä itselleen joitain ikävää?? En nyt kuitenkaan ajattele sitä kaikkein pahinta juttua. Puolisoni jäisi aivan yksin, koska hänellä ei ole kavereita, joihin voisi "turvautua." Hän vaan tykkää olla mun kanssani, mutta päästää kuitenkin minut menemään kavereitteni kanssa, jos haluan niin. Elämme aika taisaista elämää, joten riitojakaa ei pahemmin ole. Mikä tietty hyväkin asia tavallaan. Mä vaan olen kyllästynyt ja kaipaan uutta sisältöä elämääni ja säpinääkin. Vaikeaksi eron tekee vielä se, että ollaan tosi kauan oltu yhdessä ja minusta tuntuu siltä, että olemme vaan olemisen ilosta tai jotain sellaista?? Eihän tälläinen suhde ole hyväksi kummallekkaan, joten pitäis tehdä se lopullinen oikea ratkaisu???