Miten naiset suhtautuisitte siihen jos poikaystävänne ostaisi teille synttärilahjaksi 15 pätkis-suklaapatukkaa, sudoku-ristikon ja veisi teidät elokuviin teidän ostamilla lipuilla? Minulle kävi näin vietettyäni 26-vuotissynttäreitäni, enkä voi sanoa että olisin kovin otettu. Surullista, jos mies ei lähes 6 seurusteluvuoden jälkeen tiedä mitä naiseleen ostaa. En tarkoita, että lahjojen saanti on kaikki kaikessa, mutta olisihan se joskus kiva saada joku pieni koru vaikka. Näköjään en ole minkään arvoinen :( Mitä te olette muuten saaneet poikaystäviltänne lahjaksi???
eikö poikaystäväni välitä minusta?
surullinen ja masentunut
323983
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
eivät ole välttämättä kovin hyviä keksimään lahjoja. Ei tuo tarkoita sitä, etteikö poikaystäväsi välitä sinusta. Varmasti välittää, muistihan hän sinua kuitenkin jollain tavalla. Ei lahjassa ole tärkeintä arvokkuus ja kalleus, vaan ajatus. No, ehkä ne pätkikset ei nyt ole maailman parhain lahjaidea, mutta luultavasti hän vain ei keksinyt mitään muutakaan.
Itse olen saanut lahjaksi kukkia, lahjakortin kampaajalle ja kosmetologille sekä joitain pornovaatteita tai -leluja poikaystävältäni.
Hän on varmaan vain onnettoman huono keksimään lahjoja :( Samoin on mun poikaystävä.. täytyy aina toivoa jotain tiettyä juttua, tai se ratkasee asian sillä, että jättää ostamatta lahjan kokonaan.
Mut ystäväni sai miesystävältään karvanopat ja ruuvimeisseleitä, ite oli ostanut tälle dvd-sarjan.. että joskus vaan menee pieleen, ei se rakkauden määrästä ole kiinni.
...edes ne suklaat, minä en saanut kerrassaan mitään mieheltäni, en edes kukkaa, ymmärrän kyllä, olimme tuolloin ihan persaukisia, mutta kummallista oli että kaljaan kyllä sitte löytykin rahaa...
Ihana ystävättäreni pelasti iltani, hän tarjosi minulle pari siideriä ja väkersi vielä sellaisen koristeen mehupillistä jossa oli onnentoivotukset, eli loppu yhteenvetona voin vain todeta että kyllä kaverit voittaa kumppanin ihan mennen tullen.
Täytin 20-v niin oltiin oltu kullan kanssa yhessä vast parisen kuukautta ja sain siltä kirpparilta ostetun kaulakorun joka oli maksanu vaa parisen euroa :D... okei.. mietin kyllä vähän aikaa et mitä hel*ettii mut otin sen silleen että mies ainaki muisti mun synttärit. Ja sillä oli taloudellinen tilanne sillon tosi huono. Sen kun sai kuntoon niin sainkin sitten syksyllä yhen kaulakorun ja mies vaa totes että kun ei se ostanu mulle kunnon lahjaa kun synttärit oli :)...
On tuo kyllä oudoin tapa näyttää että rakastaa. Mutta minkäs teet..Ehkä voisit seuraavalla kerralla vihjassa mitä haluat lahjaksi,luulis sitten tajuuvan! Minä olen ssanut kaulakorun, hajuvettä, kännykä, talvitakin.. muulloin usein kukkia. Mutta nyt se on jääny vähän vähemmälle kyllä.
en saanut IKINÄ syntymäpäivälahjaa, joululahjaa, koska joulua ei miehen kulttuurissa vietetty, en äitienpäivälahjaa enkä varsinkaan hääpäivälahjaa. Että repikää tästä ja valittakaa vasta sitten. Pliis.
Todella mielikuvitukseton ja surkea lahja, mutta luulen, että vaihtoehtoja on vain kaksi:
1. Miehesi muisti synttärisi vasta juuri viime tingassa ja säntäsi ostamaan lahjaan jostain R-kioskilta. Ajatteli, et kunhan ei vaan paljastu että meinasi unohtaa syntymäpäiväsi. TAI
2. On vaan uskomaton luuseri, ei edes tajua itse olevansa surkimus. Ottaa sinut itsestäänselvyytenä ehkä, ajattelee et ollaan jo niin kauan oltu yhessä et ei kai se mitään kovin ihmeellistä vaadi.
Puhu miehellesi ja sano, että sinusta tuntuu pahalta, ettei hän ole nähnyt yhtään vaivaa lahjasi miettimiseen. Minäkin olen sitä mieltä, ettei lahjan tarvitse olla mikään kallis, mutta kunhan siitä näkee että lahjan saajaa on ajateltu!
UNOHTI!!!!
Eihän sitä katsos aina ole varaa mihinkään koruihin. Suklaa on hyvää ja tykkäät näemmä tehdä ristikoitakin kun mies sellaisen osti. Teidän suhteessa on arki ja mies pitää sua itsestäänselvyytenä. Ota toi ihan vitsillä ja syö patukkasi kiltisti ja tee ristikoitasi.
Ruusuja, kannettavan tietokoneen, digikameran. Ollaan oltu 1,5 vuotta kimpassa.
Ihanko siis tosissasi olet? Pätkiksiä...? Hmm...?
Ei ehkä kannata ottaa puheeksi juuri tätä aihetta ystäväsi kanssa, mutta muuten kyllä ryhtyisin sinuna katselemaan sitä suhdetta tarkemmin. Minusta ainakin on kiva ostaa naiselle jotakin nättiä. Joskus ihan vain ystävällekin, tosin siinä pitää olla tarkka ettei tule väärinkäsityksiä.
Pätkiksiä...? No jo on...? *jupinaa* :)
Poikaystäväni osti minulle tosiaan pätkiksiä. Viime vuonna ei ostanut mitään kun juhlistin sentään 25-vuotissynttäreitäni. Valmistuttuani 2 vuotta sitten 4 vuoden rankan opiskelun jälkeen, poikystäväni ei muistanut minua mitenkään. Ei edes onnitellut. Kylläpä vi*utti! Ei tässä sentään rahastakaan voi olla kyse, koska hän on insinöörimiehiä ja hyvä palkka. Mielestäni parisuhteessa on tärkeätä toisen muistaminen, ei lahjan tarvitse olla kallis, mutta sellainen josta jäisi kiva mieli.Kunpa löytäisin miehen, joka arvostaisi minua ja pitäisi minua tärkeänä. Ei luulis sen olevan vaikeata, kun kaunis ja fiksukin olen.
jätä se sika.
okei, tää on vitsi.
tuli ex mieleen...no en mä koskaan synttärinä tms tollaisia lahjoja saanut kuitenkaan. Mutta tärkeintä on oikeesti että muistaa jotenkin. Tien kyllä että saattaa harmittaa kun kaverit saavat poikaystäviltään hienoja koruja tms, mutta onko se lahja tai lahjan arvo lopulta se välittämisen mittari?
No mitä olen itse saanut lahjaksi..exältä cd:n (bändi jota en voi sietää :)),vaaleanpunaisen kylpytakin (vaikka olin miljoona kertaa sanonu etten tykkää vaaleanpunaisesta, hehe), korvakorut (jotka minulla oli jo), hajuveden, ravintolaillallisen (tää oli hyvä lahja, varsinki ku ei koskaan muuten halunnut mennä), kirjan yms. Hyviä lahjoja, mutta monen vuodenkaan jälkeen ei oikein tuntenut minun makua, ei sitten yhtään :)
Nykyiseltä oon saanut rannekorun ja hajuveden.
Mutta hymyä huuleen, pätkikset on hyviä :)
No ei se maailman paras lahja tietysti ole, mutta ei kannata hermostua. On itsekin tullut ostettua vaimolle meisseleitä, trasselia jne mutta myös koruja, kukkia.
No saako kysyä mitä itse ostit miehellesi synttärilahjaksi? Tuntuu joskus olevan niin selvää, että miehen pitää ostaa kuu taivaalta naiselleen mutta naisen ei tarvitse hankkia juuri mitään
Itse olen ostanut vaimolle koruja, kännykän, kukkia jne. ja vastaavasti saanut vaimolta villasukkia, pipoja, kirjoja...
Välillä miettii, että miksi ostaa "kalliita" lahjoja, kun itse vastineeksi hanskat.
sehän tässä suututtaa kun ostan poikaystävälleni aina lahjoja, joita on tunteella mietitty. Ei tulisi koskaan mieleenkää ostaa jotain suklaata, mikä on hetkessä syöty.
Hän tykkää käyttää Jack & Jones vaatteita, ostin hänelle viimeeksi sieltä paidan, josta hän pitää tosi paljon. Joulun alla lensimme Islantiin ja kustansin hänen lento lippunsa, vähän päälle 400 e, ihan siitä hyvästä koska rakastan häntä. Eli, nyt kyse ei todellakaan ole siitä, että minä ostaisin hänelle huonoja lahjoja.
Älä sitten osta! No vaikutat ainakin rikkaalta, kerran tollaseen kaikkeen varaa! Ehkä äijällä ei niinkään sitä rahaa ole.
Miksi vielä 15 pätkistä? Olivatkohan jossain tarjouksessa? Ja teetkö sudokuja? Onko mies aina ostanut näin outoja lahjoja? Millainen on hänen rahatilanteensa? Mielestäni kuitenkin pienelläkin budjetilla pitäisi pystyä parempaan.
Itse olen seurustellut nykyisen kanssa vuoden ja saanut häneltä ruusuja muita kukkia, koruja ja hajuvesiä. Itse olen antanut hänelle vaatteita ja dvd-eitä. Miehille on niin paljon hankalampi keksiä lahjoja. :P
Mutta ei ne lahjat tietysti välittämisen mittari ole.. Ex osteli kalliita lahjoja (vaatteita, koruja, hajuvesiä), mutta oli luonteeltaan täys paska, yritti kai vain "ostaa" minua tavaroilla.. :P Mutta kyllähän muistaminen toisaalta minusta kertoo välittämisestä, huomioimisesta ja arvostamisesta; onko toisen takia valmis vähän vaivaamaan aivojaan ja näkemään vaivaa?
kun täytin 27..(heinäkuussa) mies puhui aluksi että jotakin.. sitten vaan koko homma jäi.. varsinkin kun hänellä oli pitkä työputki silloin.. olin loukkaantunut.. olimme sitten muutamia viikoja synttäreiden jälkeen baarissa isolla kokoonpanolla..ja tuli puhetta hänen siskonsa kanssa asiasta.. olin humaltunut ja hyvin tunnepitoisessa tilassa....heh. eli siellä sitten itkettiin asiaa.. (nyt naurattaa koko jupakka)
itse olen sellainen, että välitän ja osoitan rakkautta pienilläkin lahjoilla keskellä arkea, mies ei todellakana ole sellainen.. no oli hyvin pahoillaan lahjajupakasta ja kun joulu nyt tuli niin muistutin että kun synttärilahjaakaan en saannut niin joululahjan tulee olla hyvä =)
potki sitä sun miestä pikkasen.. kyl se siitä! =)
miehet on joskus niin tyhmiä, ajattelemattomia.. ja joskus perhana pihejä!
lisäksi vielä haluisin sanoa, että ei sen lahjan tarvitse olla kyllä mikään kuu ja tähdet taivaalta tai monen sadan euron koru.. pienikin riittää.ajatus ja ihan idea on se juju..
milloin sinä viimeksi olet yllättänyt rakkaasi pienellä yllärillä.. oli se sitten kukka, suklaalevy...kirja, kortti, seksikäs tekstiviesti tms =)
Mitä saamaasi lahjaan tulee, rakastan pätkistä, pidän ristikoista ja hyvä elokuva on aina kiva. Riippuu tietysti monesta muustakin asiasta, mitä mieltä olisin tuosta lahjasta, mutta ajatus on se tärkein. Mies on sentään ostanut sinulle suklaata sekä jotain harrastukseesi liittyvää (oletan). Lisäksi hän vei sinut elokuviin. Ehkä hänellä ei ole ollut aikaa tai rahaa miettiä parempaa lahjaa? Ehkä hänelle lahjan ostaminen on erittäin vaikeaa? Ehkä hän ei tiedä mitä oikeasti haluat? Ihmisen arvoa ei muuten mitata lahjoissa. Eikä lahjojen arvo ole suoraan verrannollinen rakkauden määrään. Jos tuo asia oikeasti painaa sinun mieltäsi noin paljon, juttele miehesi kanssa!
Minä olen mieheltäni saanut seuraavia asioita reilun viiden vuoden seurustelun aikana lahjaksi:
- Korusarja (kaulakoru, korvakorut ja sormus, eri merkkipäivinä)
- Arkirannekoru
- Kalevalakorun Vanamo-sarjan rannekoru (tämän sain viime vuonna 25-vuotislahjaks)
- Kirjoja (olen intohimoinen lukija)
- Pehmoleluja
- Jouluksi sain paksun neuletakin
- Suklaata
- Lehtitilaus
Lisäksi minut on viety syntymäpäivänä syömään, laitettu kotona ruokaa sekä käytetty vuosipäivänä kylpylässä. Mieheni ei ole kovin hyvä ostamaan lahjoja omasta mielestään, eikä hän pidä siitä yhtään, mutta mielestäni hän on aina onnistunut hyvin.
Sinulla ei ainakaan ole mitään valittamista lahjojen suhteen! Miehesi on osannut ostaa sinulle lahjoja, joista minä ainakin saan kaateellisena haaveilla.
Minun harrastus ei todellakaan ole mikään ristikoitten teko. Niin, hän vei minut elokuviin sarjalipuilla, jotka olin itse ostanut. Toisin sanoen, vein sekä poikaystäväni ja itseni elokuviin :) No, en halua turhasta valittaa, ainahan sitä saa haaveilla ja toivoa, että joskus se muistaminen olisi enemmän kuin joku suklaapatukka. Voihan se niinkin olla, että han haluaa lihottaa minut, koska itse olen atleettinen ja hyvässä kunossa, hän puolestaan ei ole. Mistä sitä tietää mitä miehen päässä liikkuu!
Juu, ei tulisi mieleenkään valittaa lahjoistani, tyytyväinen olen. Edellinen poikaystäväni taas ei osanut lainkaan ostaa lahjoja, ylioppilaslahjaksi sain lasisen salaattikulhon ja snickerspatukan. Todella romanttista ;) Joululahjaksi taas flanellipyjaman, vaikka hänen olisi pitänyt tietää, että nukun alasti.
Ei ne lahjat ole tärkein asia parisuhteessa, vaan toimiva arki ja yhdessä olo. Tehän olitte yhdessä elokuvissa, so what vaikka sinä maksoit liput :)
Alle vuosi oltiin seurusteltu ja syntymäpäivänäni kultuni oli ostanut minulle lahjaksi hopeisen kaulaketjun, jossa roikkui pieni sydän!
Poikaystäväsi/avomiehesi taitaa olla TODELLA pihi?
Hän ei näköjään raaski laittaa sinuun rahaa, niin miksi sinä laittaisit häneen? Kun hänellä seuraavan kerran on synttärit, niin osta vaikka boxereita etkä mitään muuta!
Poikaystäväni osti minulle sen korun, vaikka hänellä on vähän tuloja, koska on opiskelija.
Joo, ens kerralla ostan hänelle sellaiset silkki bokserit, joita hän inhoo :)
hei sisko, mä täytin vasta 27 ja vein itse poikaystävän korukauppaan ja valkkasin itse lahjani, joka olikin sitten mieleinen.
jouluna en saanut mitään, älä huoli. eiku. pullon sampanjaa - varsin persoonallinen lahja, eikö?
-ootko koskaan sanonut, millaisista lahjoista tykkäät?
-onko poikaystäväsi perheessä ollut tapana ostaa kalliita lahjoja?
-merkitseeköhän lahjat ylipäätään sinulle paljon enemmän kuin miehellesi?
Itse olen nainen ja minusta tuollainen lahja olisi älyttömän suloinen, olettaen että pidän erityisesti pätkiksistä ja ristikoista. Silloinhan mies on ajatellut asioita, mistä pidät. Itse tykkään ostaa joskus isompia, joskus pienempiä lahjoja. Mutta varsinaisesti lahjoilla ei ole suurta merkitystä itselleni. Ehkäpä miehesi ei vain tiedä sitä, että ne merkitsevät sinulle noin paljon.
En usko, että hän pitäisi sinua arvottomana, vaan hän nyt vain on huono tuossa asiassa. Ei johdu sinusta! Mutta voisit joskus ottaa asian puheeksi. Ei kuitenkaan niin, että haukut hänet pystyyn ja sanot, ettet IKINÄ ole ostanut mitään kivaa lahjaa. Vaan ennemmin niin, että aloitat kysymällä häneltä, millaisista lahjoista hän pitää ja miten suuri merkitys lahjoilla ylipäätään on hänelle. Sitten kerrot, millaisista itse pidät ja millainen merkitys niillä on sinulle. Ehkäpä sellainen mukava jutustelu voisi saada miehesi näkemään uusia puolia sinusta.
Olen hänelle monesti sanonut mistä pidän ja että olisi kiva saada vaikka jotkut korvikset tai vaikkapa napakoru. Olen asiasta puhunut hänelle montakin kertaa, mutta hänen ongelmansa on se puhumattomuus. Minkäs sille teet kun mies menee ihan lukkoon, eikä saa mitään ikinä sanotuksi. Lähde siinä sitten ratkaisemaan ongelmia! Tietysti saamani lahja on suloinen, mutta sitten kun alkaa miettimään, että en ole koskaan saanut häneltä mitään sellaista, mistä jäisi muisto. Sen olen kyllä huomannut, että hänen perheessään isää arvostetaan enemmmän kuin äitiä. Joka isänpäivä esim. hän pohtii ääneen mitä oikein ostaisi lahjaksi ja huolestuu jos ei ole löytänyt mitään lahjaa isälleen. Sitten kun koittaa äitienpäivä, lahjaa ei tarvitse edes ostaa. Mielestäni on kummallista, että isän lahjan ostoon panostetaan oikein kunnolla, mutta omalle tyttöystävälle ei viitsitä ostaa mitään erikoista. Jossain kyllä mättää. Voin avoimesti myöntää, että minulle merkitsee paljon lahjojen saanti. Nyt en tarkoita sitä, että lahjoja pitäisi ostaa jatkuvasti ja että niiden pitäisi olla kalliita. Mikä kieltää sen ettei parisuhteessa vosi panostaa toiseen ja välillä ostaa jotain kivaa?
Olen aivan samaa mieltä, pienet lahjat ovat kivoja. Ja kertovat siitä, että toinen on ajatellut itseä ja halunnut ilahduttaa!
Minusta kuulostaa jo huonolta vitsiltä tuo teidän tilanteenne. Sinä lennätät hänet Islantiin ja hän ostaa sinulle suklaapatukoita ja ristikon, vaikka et edes niitä harrasta! Eikä mies voi olla aivan pihikään, jos kerran isälleen ostaa hienoja lahjoja. Minusta kertoo arvostuksen puutteesta!
Neuvoja on hankala lähteä jakelemaan, mutta jotenkin kannattaisi nostaa kissa pöydälle! Yritä kertoa miehelle tunteistasi. Tai osta todellakin jotain yhtä ajattelematonta hänelle, jos hänellä on pian esim. synttärit; siitä voitte saada keskustelunkin aikaisesksi?
Viimeksi sain poikaystävältäni lahjaksi lahjakortin kosmetologille. Useasti olen saanut myös hempeitä alusasuja ja muita naisellisia vaatteita (yksi syy tietysti se, että ne tuottavat myös hänelle paljon iloa...) :D
Nuo pätkikset olisi kyllä minullekin maistunut, koska rakastan suklaata...
Yksi joulu sain lahjaksi sellaisen yhden euron keittokirjan, jonka kannessa lukee isolla 1€. Kaiken lisäksi siinä oli jotain ihmeellisiä gourmet-ohjeita, joita kukaan ei kotonansa laita. Sitäpaitsi osaan kokata ilman kirjaakin. Itselleen oli ostanut jonkun helvetin kalliin lelun.
Minä kuitenkin mietin mitä sille ostan niin olisi kiva saada jotain tarpeellista..
Syntymäpäiviäni se ei edes muista, omansa kyllä.
Ollaan siis oltu yli 5 vuotta yhessä eikä sen vertaa voi miettiä että mitä lahjaks ostaa. Ei olla ikinä käyty oikein missään, ei edes elokuvissa.
Tuntuu viihtyvän muutenkin kaikkien muitten kanssa. Istun täällä yksin perjantai-iltana, ukko oli niin päissään ettei kieli taipunut suussa ja kehtasi vielä valehdella ettei ole juonut. Sitten iski puhelimensa kiinni ettei vaan tarvi häiritä. Huomenna tietysti matelee taas takasin, mutta turha luulo. Heitän sen nimittäin pihalle, niin kyllästyttää tommonen.