Hei!
Olen kirjoitellut tälle palstalle muistaakseni jo vuosi sitten ensimmäisen kerran. Syksylläkin kävin keskustelua eroamisesta. Vihdoinkin tein sen. Erosin monen vuoden suhteesta, enkä ole katunut päivääkään. Päivä päivältä tämä ratkaisu tuntuu paremmalta. Nyt vasta tajuan, että suhteessamme ei ole ollut minkäänlaista sisältöä. Välitän vielä tästä ihmisestä ja välimme ovat vielä ihan hyvät. Ihanaa nauttia omasta elämästä ja tutustua uusiin ihmisiin. Kyseessä oli ensimmäinen vakava suhteeni, se opetti minulle paljon. Toivon että olen oppinut virheistäni, nyt ainakin tiedän mitä haluan ja mitä en.
Voimia kaikille eroa ajatteleville. Tehkää niinkuin sydän sanoo!
Kevättä odottaen, onnellinen eronnut
Olen kirjoitellut tälle palstalle muistaakseni jo vuosi sitten ensimmäisen kerran. Syksylläkin kävin keskustelua eroamisesta. Vihdoinkin tein sen. Erosin monen vuoden suhteesta, enkä ole katunut päivääkään. Päivä päivältä tämä ratkaisu tuntuu paremmalta. Nyt vasta tajuan, että suhteessamme ei ole ollut minkäänlaista sisältöä. Välitän vielä tästä ihmisestä ja välimme ovat vielä ihan hyvät. Ihanaa nauttia omasta elämästä ja tutustua uusiin ihmisiin. Kyseessä oli ensimmäinen vakava suhteeni, se opetti minulle paljon. Toivon että olen oppinut virheistäni, nyt ainakin tiedän mitä haluan ja mitä en.
Voimia kaikille eroa ajatteleville. Tehkää niinkuin sydän sanoo!
Kevättä odottaen, onnellinen eronnut
Vastaukset 6
Vanhimmat
muutaman kuukauden olen pohtinut että suhteessamme ei ole mitään järkeä jos niin nyt voi sanoa. ennen olen pelännyt eroa, mutta kun elämä miehenikanssa ahdistaa, tuntuu että hän ei pidä minua minään ja muutenkin on paljon asioita/syitä miksi haluan erota, olen sen vihdoin hyväksynyt ja viimein sain sen kerrottua.
ei tämä tule olemaan helppoa, asioiden järjestely mutta luulen että ratkaisu oli oikea, vai oliko?!?
Mieli tekisi erota, mutta toinen puolisko roikkuu kiinni epätoivoisesti. En haluaisi satuttaa toista tahallani. Joka päivä on jatkuvaa riitelyä, niin myös tämä ilta... =(
Olen sanonut suoraan, että haluan hänen muuttavan pois, mutta mitään ei tapahdu. Kokemuksia tai neuvoja, kiitos!
meillä toinen osapuoli haluaa pysyä suhteessa lapsen takia. Itse aikani yritin pohdin ja mietin ja surin lapsen takia. mutta se ei ole hyvä syy pysyä ydessä. kun vanhemmat ei ole onnellisia keskenään. Tässä täytyy vaan itse olla tosi päättäväinen jos kerran tietää että ei halua enää jatkaa. se ei ole helppoa ei...
Mulla oli sama tilanne suhteen alkuaikoina. Oisko jotain läheisriippuvuutta vai muuten vaan takiaisen luonnetta. Potkase vaan kovaa persuksille. Älä välitä jos se vähän sattuu. Kyseessä on sun oma elämä eikä toisella ole oikeutta viedä sitä ilman sun tahtoa. Ole vaan kovana, kiltteys ei auta mitään. Haluathan olla itse onnellinen elämässäsi. Mun mieheni silloin aikanaan uhkas itsarilla jos heitän sen pihalle. Tollasiin ei kannata uskoa, se on vain lois/takiasluonne. Älä ole yhtä tyhmä kuin minä. Meille tuli lapsia, mentiin ekan muksun jälkeen vihille, yhteistä aikaa 7 ja puol vuotta. Sitte hän kertoi käyttäneensä maksullisia naisia jo vuosien ajan. Ehkä kuusi vuotta. Nyt vihdoin potkasin sen ulos. Ero vireillä. Ei avioehtoa, miehellä ei ole muuta kuin velkoja. Riitaa lasten asumisista ja huollosta. Tod. näk. joudun vielä maksumieheks osituksissa. Mies jätti laskut maksamatta vuokria, hoitomaksuja ym. Olen ostanut kotiin kaikki(huonekalut ynnä muut kodintarvikkeet), mies ei edes ruokaa tavallisesti ostanut. Tärkeempää sille oli maksaa huoralle. Sori tää vuodatus. Heitä vaan ajoissa pihalle ettet katkeroidu kuten mä.
Vastaus oli siis tarkoitettu alkuperäiselle kirjoittajalle.
Tarkoitin tekstini nim. toivottomalle:))