LAULAJAN TUKI

Lauluhengitys ns.tuki(lainaus Ritva Eerolan iuentomonisteesta):

Toiminnan kannalta hengitysvoidaan jakaalepo-ja ääntöhengitykseen.

Jos lepohengitys on solisluu-rinta-tai vatsahengitystä,on ensimmäinen tavoite muuttaa sesyvähengitykseksi,jota kutsutaan myös palleahengitykseksi.Kun palleatoimiihengityksessä,selaskeutuu mäntämäisesti alas ja aiheuttaa ns.trakenaalisen vedon kurkunpäähän,jolloin pallean ja kurkunpään yhteys laske kurkunpäätää luonnollisesti alaspäin laulamiselleotolliseen asemaan. Kurkunpäätä ei saa painaa tietoisesti alas, sillä se aiheuttaa kurkunpään fiksaation ja korkea alue vaikeutuu.

On hyvä tiedostaa myös lepo-ja ääntöhengityksen yoiminnallinen ero.

Fraasin alussa on hyvä ajatella, että ilmaisun innostus täyttää rintakehän eikä ilma.Tällöin sisäänhengitys tulee automaattisesti eikä ilmaa tule liikaa, joka vain jäykistää rintakehän.Ääntöhengityksessä(lauluhengityksessä)uloshengitysvaihe on pidempi ja uloshengityslihasten rinnalla toimivat sisäänhengityslihakset ikäänkuin jarruttaen kehon kasaanpainumista. Sisäänhengityslihasten aktivaatio määräytyy äänen korkeuden ja voimakkuuden mukaan.Aistimuksena voidaan kokea selässä ja kyljissä elastista,laajenevaa liikettä fraasin alussa, korkeuden tai voimakkuuden noustessa.Tätä ulos-ja sisäänhengityslihasten koordinoitua toimintaa yhdessä lantion lihasten kanssa kutsutaan tueksi.Tämän tehtävä on säädellä ilmanpainetta äänihuulia vasten sopivaksi, jotta ns.ääntöbalanssi(=ilmanpaineen ja äänihuulityöskentelyn tasapaino toteutuu.)Tällöin ääni syntyy rennosti ilman jännityksiä.tuki ei saa olla tehty staattinen jännitystila jossain osassa vartaloa, vaan kokonaisvaltainen reaktio kokokehossa.Tuki on siis toiminnan lopputulos eikä menetelmä.

Laulaessa tulisi kyljet kokea liikkuviksi,siis energiakeskustasta ulospäin ikään kuinnojaisi kylkiinja selkäänsisältä ulospäin. Voidaan myös ajatellalantioon asti ulottuvaa suurta kulhoa,jonka seinämät ovat paksut jaelastiset ja jonne asitäänteiden juuret tuntuvat.Näin ollentunnemme toiminnanjuurien lähtevän risti-ja alaselästä ainaalavatsan puolelle asti.Alavatsan alueelle muodostuu myös jäntevä tunne,joka tulee poikittaisen vatsalihaksenoikeasta toiminnasta. pinnallisen vatsalihaksen ei tulisi jännittyä niin,että vatsanpeite meneevoimakkaasti sisäänpäin.Pituussuunnassa on rangassa aistittava vastakkaisvenytystunne lantion ja akllonpohjan välillä, joka automaattisesti avaa rintakehää.Laulamisessa on enemmänkin kyse kehon lihasten vahvasta että herkästä toiminnasta kuin ilmasta. Lauletaan ilman päällä eikä sen kanssa.

Tavallisimpia ääntöhengityksen virhemuotoja:

Toiminta keskittyy vatsan puolelle, jossa suuria liikkeitä(liikaa painetta äänihuulia vasten)

Hengitys liian pintapuolista(kylkien liike olematon,pallea ei laskeudu riittävästi;kurkunpää jää liian ylös)

kylkien fiksaatio (kylkiä yritetään pitääjäykästi auki-aiheuttaa jännitystä kurkunpäähän)

Tekstiä. Minun opettaja sanoi että syvähengitys on sama kuin tuki.Ja että on tärkeämpää saada ääni soimaan maskissa.Kurkku on kyllä joskus kipeä ja ääni käheä laulutunnin jälkeen?

Minun opettajani selitti sen silleen että se on se syvälihasten tuki siellä palleassa ja alapuolella.Eli mielikuva siitä että laulu lähtee sieltä takapuolesta asti ja tuetaan ääntä.
Teemme sellaisia harjotuksia että ilma on vedetty alas asti ja pidetään siellä hetken aikaa.Hengitysliike pitäisi suuntautua kylkiinpäin.Kurkku ei saa olla kipeä ja käheä tunnin jälkeen.

Löytäisi hyvän opettajan? helsinki,espoo,vantaa kävisi. kertokaapa.