Tämä palsta tuntuu olevan toinen toistaan surullisempia tarinoita kumppanin uskottomuudesta ja kuinka se on useimmiten johtanut katkeraan eroon.
Heräsi vaan mieleen kysymys: Onko olemassa pareja jotka ovat selvinneet tapauksesta? Kauanko teillä kesti ylipääsemiseen, oliko se mielestänne kivutonta vai vaatiko paljon työtä, lyhyesti taustat jne? Olisin todella kiinnostunut kuulemaan selviytymistarinoitakin kaiken murheen keskelle. Koska tuskin kaikki uskottomuustapaukset ovat automaattisesti johtaneet eroon, jatkuuko elämä katkerana? Oletteko antaneet/saaneet anteeksi ja oppineet tapauksessa? Onko kostettu?
Siis te, joita on petettty tai jotka olette pettäneet, ja parisuhde on kaikesta huolimatta pelastunut, miten se kaikki tapahtui?
Heräsi vaan mieleen kysymys: Onko olemassa pareja jotka ovat selvinneet tapauksesta? Kauanko teillä kesti ylipääsemiseen, oliko se mielestänne kivutonta vai vaatiko paljon työtä, lyhyesti taustat jne? Olisin todella kiinnostunut kuulemaan selviytymistarinoitakin kaiken murheen keskelle. Koska tuskin kaikki uskottomuustapaukset ovat automaattisesti johtaneet eroon, jatkuuko elämä katkerana? Oletteko antaneet/saaneet anteeksi ja oppineet tapauksessa? Onko kostettu?
Siis te, joita on petettty tai jotka olette pettäneet, ja parisuhde on kaikesta huolimatta pelastunut, miten se kaikki tapahtui?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kävittekö terapiassa ja tunsitteko siitä olevan apua?
Uskon negatiivisten tunteiden purkuun ihan arkisten toimien kautta. Musiikki, huumori, liikunta, ystävät, poliittiset asiat, kaikki käy. Kunhan ei vahingoita toisia siinä prosessissa. Tai ainakin pyrkii minimoimaan sen.
itsestään. Pettäjän on elettävä itsensä kanssa. Sen joka ei petä, elämä on aurinkoisempaa! Sillai! :)
kauan. Yhteisen näkemyksen löytymiseen tarvittiin asiantuntijaa. Vaimon ns. "kaverit" kun torpedoi omilla elämänohjeillaan, ja näkemyksillään meidän keskinäiset keskustelut. Tai paremminkin ne näkemykset mitä minulla oli parisuhteesta. Tarvittiin ulkopuolista apua. Vaimo kun oli täysin "ystävänsä" ohjailtavissa. Tämä ystävä osottautui sitten narsistista luonnehäiriötä sairastavaksi ihmiseksi.
Kolmisen vuotta on nyt mennyt hyvin, ja yritetään tämä niin pitääkin.
Mieheni uskottomuus tuli ilmi juhannuksena ja siitähän sitten sota alkoi,vaikka itse miehen suhteesta on jo kulunut 25-vuotta ja avioliittoa on takana 34 vuotta. En osaa suhteuttaa asiaa,vaan tuntuu kuin se olisi ollut juuri nyt.
Suhde oli työkaveriisa ja eihän se kuulema merkinnyt mitään.On ollut todella vaikeaa ja välillä tulee takapakkia.Asiasta on kulunut jo niinkin kauan,että mies ei muista juuri mitään mitä kyselen ja mielikuvitus laukkaa. Eteenpäin on menty päivä kerralla ja nyt jo jonkinverran
helpottaa,sillä ajattelen että minuthan ja lapset hän kuitenkin valitsi ja sanoihan tämä nainenkin samalla tavalla.Tiedän että tämä suhde ei ole kestänyt kuin korkeintaan puolivuotta.
Mieheni on pettänyt useamman kerran ja kostoksi sitten petin minäkin.
Olemme käyneet terapiassa jossa tosin puhuttiin aika paljon muuta kuin pettämisjuttuja.
Mutta olemme yhdessä, eikä jutut juuri haittaa. Mutta suosittelen ehdottomasti terapiaa.
Kyllä uskottomuus haavoittaa, mutta ei siihen tarvitse kaiken loppua.
Annoin asian monien keskusteluiden ja itkujen jälkeen anteeksi. Uskoin että tapaus oli 30v-kriisin ja suhteen alun hairahdus.
Mies muuttui kiltiksi ja minä ilkeäksi.
Jaksoin jatkaa ja yrittää peräti kaksi vuotta.
Sitten kyllästyin ja tuli mulle juoksuaika.
Yksi kaverini on selvinnyt loppujenlopuksi loistavasti. He alkoivat vaalia suhdetta ja tekemään töitä suhteen "eteen". Ja monien vuosien jälkeen olen niin onnellinen heidän puolestaan!
Joillakin on taito olla katkeroitumatta ja ottaa opikseen sekä jatkaa elämää toisen kanssa.
tuohon anteeksiantoon liittyy olennaisesti se mitä on ollut ja mitä on juuri tässä ja nyt ennenkuin uskottomuus tulee ilmi. Tuon olennaisen takia sitä joko jaksaa tsempata tai sitten ei. Mihinkään terapioihin en usko (ainakaan omalla kohdallani) enkä kovin suureen panostukseen "töitä suhteen eteen". Parisuhde alkaa maistua puulta ja ikävältä, jos sen puolesta pitää koko ajan työskennellä. Itselläni toimii parhaiten suhde, jossa molemmat ovat läsnä kunnolla sillointällöin ja usein saa olla rauhassa.