Ollaan oltu yhdessä kohta 20 vuotta, naimisissa siitä 6 vuotta. Kouluikäiset lapset. Molemmat ovat syrjähyppynsä tehneet. Asiat on aikoinaan käyty läpi ja suhde jatkui sekä luottamus. Nyt vaihdoimme paikkakuntaa, miehelle tuli paljon sinkkukavereita, itselle pari kaveria. Puolen vuoden ajan mies on ravannut baareissa kavereitten kanssa. Normaalisti baarista tullaan suoraan kotiin, mutta nyt 7-10 välillä aamulla ja sanoo olleen kaverin luona. Outoja tekstiviestejä(en lue toisen viestejä, mutta ilme on jotenkin erilainen). Ei halua olla oikein lähellä... Kun kysyin, että onko toinen, niin ei kieltänyt eikä myöntänyt. Ollaan paljon riidelty ja sovimme olevamme vain kavereita, ennekuin tajusin, miksi mies suostui niin helposti pelkkään kaveruuteen, itsellä on paljon tunteita miestä kohtaan ja haluan yrittää pelastaa avioliiton ja perhe-elämän. Mitä teen, auttakaa!
Avioliitto karilla?
yksinkö eteenpäin
41462
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
keskustelua
Hiemanhan se liippaa, mutta ilman mykkäkouluja. Olen kovasti miettinyt, miksi ihmiset eroavat. Onhan joka suhteessa ylä- ja alamäkiä, joista opitaan selviytymään elämän haasteista. Iloista pitää iloita ja suruista toipua. Mutta jos se ei riitäkään, kuinka elämästä selviää YKSIN? Itse haluaisin selvitä eteenpäin avioliitossa, mutta jos toinen ei halua, loppuiko rakkaus kahdessa viikossa? Niinkö vaikuttaa uusi ihastuminen/rakastuminen? Millään ei ole enää väliä, niinkö? Entäs lapset? Uskon sekä siihen, että huonossa avioliitossa lapset kärsivät, samaten siihen, jos erotaan kärsivät lapset myös.
Mikä on se huono avioliitto? Onko sellaista, vai teemmekö sen itse? Kuvitellaan, että se on huono jos ihastuin uuteen, mutta arkihan se siihenkin suhteeseen tulee, ennemmin tai myöhemmin.
Tuolla saa potkua vanhaankin liittoon.
http://personal.inet.fi/koti/hnmkyaviol/doc/leiri.htm
MUTTA, saattaa olla jo liian myöhäistä...Nyt on menossa päivä kerrallaan, mutta en pääse irti tunteesta, että miehellä on toinen, varma en ole ja kysynyt olen, mies vastaa ettei ole, mutta silti jotkut asiat viittaavat toiseen.
Olenko aivan ääliö tuntemuksineen, vai onko se jokin naisen vaisto, mikä sitten liekään? Palstaa olen lukenut jonkin aikaa neutraalisti ja hyviä ajattelemisen aiheita löytyy. Parasta/huonointa onkin kun "meitä" on näin paljon "samoja" asioita pohdiskelevia ja jotkut tekevät ratkaisun sinne tai tänne.
Ehkäpä aika auttaa, tai aikalisä erilleen?