Mua vaivaa pienoinen onglma..mä tutustuin yhteen naiseen taannoin ja alettiin seurustella mut nyt ku ollaan jonkin aikaa seurusteltu ni sille on iskeny mieletön vauvakuume ja mä en tiedä mitä mä tekisin sen kans,se on jo menny meindän seurustelun edelle siis vauvakuume.Ei siinä kyl mäkin olisin melkein valmis tulemaan isäksi mutta mietityttää vaan et miten siinä käy sit ku se on sen vauvan saanu.Olisko kellään vastaavaa kokemusta tai neuvoa.Mä olen ite miettiny sitä kaikin mahdollisin tavoin mut jonkin siinä tuntuu oudolta.en tiedä voi se olla et isäksi tuleminen tai jokin pelottaa, onhan se kuitenki aika iso elämän muutos.. mut olisin kiitollinen jos joku osais antaa vinkkejä.
Seurustelu ja Vauvakuume
Rauhaton sielu
5358
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minkä ikäisiä olette? Kauanko olette seurustelleet? Oletko valmis sitoutumaan ja elämään koko loppuelämäsi hänen kanssaan? Oletko valmis sitoutumaan ja huolehtimaan lapsesta koko loppuelämäsi ajan? Tunnetko kumppanisi ja tunteeko hän sinut niin hyvin, että voitte vilpittömästi tehdä tällaisen päätöksen?
Ihan vanhanaikaisesti:
Minkä ikäisiä olette? Kuinka kauan parisuhteenne on kestänyt? Onko se elinikäinen suhde? Mikä on taloudellinen tilanteenne?
Näitä asioita pohtimalla pääsette lopputulokseen. Seurusteluaika pitäisi käyttää seurusteluun toistenne kanssa.
Lapsia kannattaa tehdä harkiten. Lapsi ei ole lelu, jolla leikitään ja joka heitetään kaapin nurkkaan, kun alkaa kyllästyttää..
Mielestäni lapsen hankkimisen ehdoton edellytys on vakaa suhde (mieluummin avioliitto), ja jonkinmoinen taloudellinen tilanne: Vaikka kuinka väitetään, ettei taloudellisen tilanteen pitäisi vaikuttaa lapsen hankintaan niin sen täytyisi, siitä huolimatta. Jos pitää vaihtaa isompaan asuntoon (kalliimpi) lapsen takia, menot kasvavat kasvamistaan (lapsen kasvun myötä) niin rahan puute on tosi ongelma. Jos toinen vanhemmista opiskelee ja toinen on pienipalkkaisessa työssä, tilanne on surkea useamman vuoden.
Siinä taas hermot kiristyvät molemmilta. Ruvetaan riitelemään kunnes erotaan. No, tämä oli huonoin mahdollinen tilanne, mutta ei silti mikään tavaton. Tämän voi välttää harjoittelemalla lapselle suotuisia olosuhteita riittävästi..
Ihan vanhanaikaisesti:
Minkä ikäisiä olette? Kuinka kauan parisuhteenne on kestänyt? Onko se elinikäinen suhde? Mikä on taloudellinen tilanteenne?
Näitä asioita pohtimalla pääsette lopputulokseen. Seurusteluaika pitäisi käyttää seurusteluun toistenne kanssa.
Lapsia kannattaa tehdä harkiten. Lapsi ei ole lelu, jolla leikitään ja joka heitetään kaapin nurkkaan, kun alkaa kyllästyttää..
Mielestäni lapsen hankkimisen ehdoton edellytys on vakaa suhde (mieluummin avioliitto), ja jonkinmoinen taloudellinen tilanne: Vaikka kuinka väitetään, ettei taloudellisen tilanteen pitäisi vaikuttaa lapsen hankintaan niin sen täytyisi, siitä huolimatta. Jos pitää vaihtaa isompaan asuntoon (kalliimpi) lapsen takia, menot kasvavat kasvamistaan (lapsen kasvun myötä) niin rahan puute on tosi ongelma. Jos toinen vanhemmista opiskelee ja toinen on pienipalkkaisessa työssä, tilanne on surkea useamman vuoden.
Siinä taas hermot kiristyvät molemmilta. Ruvetaan riitelemään kunnes erotaan. No, tämä oli huonoin mahdollinen tilanne, mutta ei silti mikään tavaton. Tämän voi välttää harjoittelemalla lapselle suotuisia olosuhteita riittävästi..
Kysy ensin itseltäsi:
*Haluatko sinä olla isä?
*Oletko valmis isyyteen?
*Haluatko sinä sitoutua lapseen ja hänen äitiinsä loppuiäksi?
*Oletko valmis siihen?
*Kauanko olette seurustelleet?
*Tunnetko ehkä tulevan lapsesi äidin tarpeeksi hyvin?
*Voitko tarjota lapselle tasapainoisen kodin, turvaa, lämpöä ja rakkautta?
Vauva on pieni avuton ihminen, joka tulee tarvitsemaan teitä 24h vuorokaudessa;
*Oletko valmis tähän?
Tässä on sinulle/teille pohdittavaa, ehkä helpottaa sinua, ehkä ei.. Tärkeintä on kuitenkin se, että itse tiedät mitä teet. Mutta suosittelen puhumaan kunnolla asiasta. Naisellesi sinun ei kannata sanoa vain ei tai kyllä vaan kertoa kunnolla miltä sinusta oikeasti tuntuu. Pienenä vinkkinä, naiset arvostavat miehiä, jotka puhuvat..! Onnea matkaan sinulle tai oikeastaan olisi varmaan parempi sanoa; teille molemmille.. :)
Tuli sellainen mielikuva ettei kysymys ollut siitä oletko valmis isäksi, vaan lähinnä siitä oletko "vauvanvälityskone" ja meneekö tuleva (?) beibi sun ohitse tämän naisen elämässä? (Huom! todennäköisesti menee, ainakin aluksi, mutta kysymys kuuluu kuinka paljon.)
"on jo menny meindän seurustelun edelle siis vauvakuume.Ei siinä kyl mäkin olisin melkein valmis tulemaan isäksi mutta mietityttää vaan et miten siinä käy sit ku se on sen vauvan saanu."
Nyt on kyllä tullut jo riittävästi vinkkejä miten tiedät oletko sopiva isukiksi =) Mutta jos kenkä puristaa sieltä mistä luulisin, ei auta kuin tämä perinteinen: Juttelepa mussukallesi. Kerro mitä ajattelet jne... naiset on kovia hössöttämään lapsista, mutta ei se tarkoita ettäkö se sinut unohtais, don't worry.
Toivottavasti muistan tämän kun kymmenen vuoden päästä alan lasta harkita ja ukko nousee takajaloilleen *virn*