Olemme olleet naimisissa kymmenen vuotta ja seurustelimme jo vuosia ennen avioitumista. Lapsiakin on. Kolmenkympin kriisin piikkiin olen yrittänyt jo jonkin aikaa laittaa monia tuntemuksiani. Olen niin saakelin kyllästynyt mieheeni. Kaikki on aina samaa...
Rahaa ei koskaan ole mihinkään, ei ole varaa mennä piristämään elämää, ei vaikka töissäkin käydään. Seksielämä on ainoa kohokohta siinä mieheni on suurenmoinen.
Minua puistattaa kaikki mieheni tekemiset, vaikka ei olisi järjellä ajateltuna syytäkään. Riitelemme nykyään paljon, en jaksa kuunnella ja huomioida hänen mielipiteitään tippaakaan. Välillä tulee hellyyden puuskia, mutta ne on nykyään äärimmäisen harvinaisia.
Mietin paljon, olisinko onnellisempi yksin, tai toisen miehen kanssa. Lapset ja asuntovelat yms. klassiset seikat vaikeuttaa eron toteutumista. Tiedän kyllä, että ne ei loppu pelissä ole kuitenkaan suurikaan este kun vaan otan sen pään. En tiedä mitä teen tulevaisuuteni suhteen ja ei sitä kukaan muukaan voi tietää. Annan varmaan mennä tämän niin pitkälle, että mies itse ymmärtää lähteä....
Rahaa ei koskaan ole mihinkään, ei ole varaa mennä piristämään elämää, ei vaikka töissäkin käydään. Seksielämä on ainoa kohokohta siinä mieheni on suurenmoinen.
Minua puistattaa kaikki mieheni tekemiset, vaikka ei olisi järjellä ajateltuna syytäkään. Riitelemme nykyään paljon, en jaksa kuunnella ja huomioida hänen mielipiteitään tippaakaan. Välillä tulee hellyyden puuskia, mutta ne on nykyään äärimmäisen harvinaisia.
Mietin paljon, olisinko onnellisempi yksin, tai toisen miehen kanssa. Lapset ja asuntovelat yms. klassiset seikat vaikeuttaa eron toteutumista. Tiedän kyllä, että ne ei loppu pelissä ole kuitenkaan suurikaan este kun vaan otan sen pään. En tiedä mitä teen tulevaisuuteni suhteen ja ei sitä kukaan muukaan voi tietää. Annan varmaan mennä tämän niin pitkälle, että mies itse ymmärtää lähteä....
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin sitä pitää! Lähde nyt jo, äläkä enää mieti.
Pääset omillesi johonkin surkeaan läävään pentuinesi, olet vieläkin tarkemmin persauki, ikänä et mene mihinkään, kun olet kiinni lapsissasi ja seksistä on turha enää haaveillakaan.
Kyllä kannattaa koettaa korjata rahapula syyttämällä miestäsi ja eroamalla.
Olipa epäkypsää tekstiä..en usko että olet jo yli 30 v. Arjen harmautta on turha vyöryttää miehesi niskoille, kyllä kai sinäkin osaat jotain keksiä? Käytä mielikuvitustasi.
Tietenkin asenteesi on tyypilline 2000-luvulle. Perheen eteen tehtävät uhraukset & arki ovat liian suuri pala nykyajan ihmisille. Onnea ei löydetä omasta perheestä , vaan haikaillaan menetettyjen asioiden perään. Voi voi..
Kysypä nyt itseltäsi, ja katso totuutta silmiin, olemmeko naimisissa vain rahan takia vai ihmissuhteen takia. Jokin on kai ollut pielessä jo pitkään.
Kysymys nyt kuuluukin, miksi yleensä hakeuduitte yhteen toistenne kanssa? Parisuhteella minä ymmärrän sitä, että halutaan olla sellaisen ihmisen kanssa, jota rakastetaan, johon luotetaan, jonka kanssa halutaan tehdä myös yhteisiä asioita, hänen kanssaan on jokin yhteinen päämäärä.
Toiselle on annettava tilaa, mutta on oltava myös yhteisiä asioita. Teidän pitäisi keskustella asioista, tehdä lista plussista ja miinuksista ja katsella niitä yhdessä. Nyt sinä vain haluat paeta kaikesta haluamatta selvittää yhtään mitään.
Jokaisessa suhteessa on ylä- ja alamäkiä sekä joskus vain tasaista rutiinia ilman ihmeellisiä tunteitakaan. Te olette nyt jyrkässä alamäessä ja pitäisi miettiä mitä haluatte yhdessä tehdä.
Siis tee järkeviä asioita. Haluatko siis korjata tilanteen vai luhistaa koko korttitalon? Mieti tarkkaan, mitä sinä itse haluat, ja toimi sitten järkevästi ja rauhallisesti oman tuntosi mukaan. Onnea vaan teille!
Luulen, että olet enempi kyllästynyt OMAAN elämääsi kuin mieheesi. Yleensä vain on helpompi syyttää toista omista kurjista fiiliksistä kuin lähteä itse pohtimaan ja kehittämään mitä voisi tehdä elämän piristämiseksi. Onni lähtee sinusta itsestäsi, ei miehestäsi.
Ei ihme, että riitojakin syntyy, ellet kuuntele ja halua ymmärtää miestäsi! Ymmärtäminen on halusta kiinni. En minäkään ymmärrä kaikkia mieheni touhuja eikä hänkään minun: Ne vain pitää hyväksyä jos haluaa elämästään siedettävän! Tämä pätee suhteessa ihan kaikkiin ihmisiin: mieheensä/vaimoonsa, lapsiinsa, omiin vanhempiin, sisariin, naapureihin,... Toisia ei voi muuttaa, vain itseään.
Vähällä rahallakin saa paljon aikaiseksi, kun käyttää mielikuvitusta.
Ystäväni lopetti tupakanpolton (2 askia päivässä). Hän rupesi päivittäin säästämään tuon 2xtupakka-askin hinnan ja JO puolessa vuodessa oli sievoinen summa kasassa! Vaikka en ole koskaan polttanut, aloin minäkin säästää yhden tupakka-askin hinnan päivässä :D, etten ihan tyhjätaskuksi jäisi...
Kokoa itsesi ja ryhdistäydy. Älä päästä hyvää miestäsi menemään sen tähden, että sinulla on tylsää.
Luulen, että olet enempi kyllästynyt OMAAN elämääsi kuin mieheesi. Yleensä vain on helpompi syyttää toista omista kurjista fiiliksistä kuin lähteä itse pohtimaan ja kehittämään mitä voisi tehdä elämän piristämiseksi. Onni lähtee sinusta itsestäsi, ei miehestäsi.
Ei ihme, että riitojakin syntyy, ellet kuuntele ja halua ymmärtää miestäsi! Ymmärtäminen on halusta kiinni. En minäkään ymmärrä kaikkia mieheni touhuja eikä hänkään minun: Ne vain pitää hyväksyä jos haluaa elämästään siedettävän! Tämä pätee suhteessa ihan kaikkiin ihmisiin: mieheensä/vaimoonsa, lapsiinsa, omiin vanhempiin, sisariin, naapureihin,... Toisia ei voi muuttaa, vain itseään.
Vähällä rahallakin saa paljon aikaiseksi, kun käyttää mielikuvitusta.
Ystäväni lopetti tupakanpolton (2 askia päivässä). Hän rupesi päivittäin säästämään tuon 2xtupakka-askin hinnan ja JO puolessa vuodessa oli sievoinen summa kasassa! Vaikka en ole koskaan polttanut, aloin minäkin säästää yhden tupakka-askin hinnan päivässä :D, etten ihan tyhjätaskuksi jäisi...
Kokoa itsesi ja ryhdistäydy. Älä päästä hyvää miestäsi menemään sen tähden, että sinulla on tylsää.
Kirjoitit täyttä asiaa...joku nero jossakin joskus sanoi, että ihminen peilaa itseään parisuhteen toiseen osapuoleen, ja kun asiaa vähän antautuu miettimään, niin niinhän se on.
Itsellä on tylsää, niin yllättäen toinen alkaa tuntua ärsyttävältä jne. Siinä vaiheessa kannattaa katsoa peiliin ja vilkasita mitä siellä näkyy ja mitä sinne kaivataan. Itse helposti kyllästyvänä ihmisenä joudun tekemään sitä välillä useinkin, mutta aina hyvin tuloksin.
Kannattaa siis miettiä mitä itse kaipaa ja tarvitsee, ja jättää se toisen suomiminen vähemmälle. Ja tosi on, se ei tosiaankaan vaihtamalla parane kun on tylsyydestä kysymys, pikemminkin pahenee.
Ajattele nyt tarkasti miten toimit, tosiasiahan on että jos on tosi paha olla niin jotain on pakko tehdä, mutta mitä?
Kun toisen läsnäoloa on mahdoton kestää, seksi ei huvita, kotiin on töistä vaikea tulla ja elämä on pidempään maistunut "paskalta" niin juttu voi olla niin pitkällä että ero voi olla ainoa keino.
Tärkeä on ymmärtää mistä kaikki johtuu, jos seksi sujuu niin se tarkoittaa ettet inhoa miestäsi, et voi odottaa mieheltä samaa ajattelutapaa kuin itse omaat koska hän on mies, miksei hänellä saisi olla omia tapoja ja kenties harrastusta?Kait sinullakin on?
Voi olla että teillä kemiat pelaa, mutta henkisesti olette kaukana toisistanne, kumpikaan ei pidä toistensa tyylistä, ja nalkuttaminen on pahinta mitä voit tehdä, lopeta kaikki ilkeily ajoissa, teidän pitää vakavasti kahdenkesken jutella tämä juttu ja keksiä ratkaisu joka toimii.
Ja muuten...eronneena miehenä tanssipaikoilla ja ravintoloissa liikkuneena voin sanoa että uuden kumppanin löytyminen ei sitten ole yh-äidillä helppoa, samat naiset liikkuvat vuodesta toiseen löytämättä ketään vakituista...ja todennäköisesti et miehesi kaltaista rakastajaa enää löydä...monet naiset haikailee edellisen perään...
Kun kysyy eronneelta naiselta että muuttuiko elämisen laatu eron jälkeen paremmaksi on vastaus yleensä ei...siitä voi jo päätellä jotain, samat toimet joudut tekemään oliko mies tai ei, pöydässä vaan on yksi lautanen vähemmän.
Kirjoituksessasi oli paljon tuttua. Minulla on usein ollut samoja fiiliksiä, mutta onneksi en ole mennyt tekemään mitään suuria ratkaisuja, kuten eroa tms. sillä aina nämä kaudet ovat kuitenkin menneet ohi. Keväällä olin mukamas oikein rakastunutkin toiseen mieheen ja haudoin eroajatuksia päässäni. Toinen mies paljastui kuplaksi ja olen kiittänyt luojaani etten ryhtynyt erotouhuihin, vaikka niitä kovin harkitsinkin. Nyt taas menee paremmin ja olen huomannut että kotona minulla vasta helmi onkin. Ravintoloista ei todellakaan löydy uusia kunnon miehiä kovin helposti, eikä ainakaan vapaita miehiä. Ei elämä miestä vaihtamalla kummene. Sama arki on jokaisen kanssa, jonku toisen kanssa se voi olla vielä pahempaa. Hän on kuitenkin lastesi isä ja ilmeisesti kunnon mies. Pidä kiinni siitä mitä sinulla on, sillä sinulla on nyt se mitä kaikki haluavat. Hyvä mies, koti ja perhe. Suhteessa on ylä ja alamäkiä. Siksi kai vihkikaavassakin luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä...Ainakin minun kohdallani nämä tympeät ajat aina menevät ohi.