Minusta tämä aihe ansaitsee ihan oman ketjunsa.
Mitä sinulle tarkoittaa vanhempien kunnioittaminen? Oli kyse sitten omista vahemmista, appivahemmista tai muista vanhuksista tai itseäsi selkeästi vanhemmista ihmisistä.
Omasta mielestäni tietysti vanhempiakin tulee kunnioittaa aivan kuten kaikkia muitakin ihmisiä, eli kunnioitetaan heitä yksilöinä, sekä heidän elämänvalintojaan ja oikeutta olla omanlaisensa, mutta samaan sisältyy myös oman itsen kunnioitus. Vaikka kunnioitat muita, on hyvä kunnioittaa myös itseään. Kun hyväksyy sekä muille, että itselle tasaveroiset oikeudet jne. päästään mielestäni varsin tasapainoiseen tilanteeseen.
Esim. Kunnioitan vaikkapa anoppini oikeutta elää omaa elämäänsä omalla tavallaan, enkä siis tunge ohjailemaan tai neuvomaan häntä tai muutoin sanelemaan, miten hänen tulisi toimia. Hän siis tehköön kuten parhaimmaksi näkee.
Mutta samalla vaadin häneltä myös yhtäläistä kunnioitusta itseäni kohtaan, eli että saan itse päättää omasta elämästäni ja tehdä omat valintani, enkä hyväksy, että hän tunkee ohjailemaan ja sanelemaan sitä, miten minun tulisi elää ja olla.
Ja minusta asiat hoituvat kaikissa ihmissuhteissa parhaiten, kun ihmiset ymmärtävät tämän. Että kunnioituksen tulee olla molemminpuolista, jotta saadaan aikaan hyvät perustat.
Itse siis ajattelen, että kun sanotaan, että vanhoja ihmisiä pitää kunnioittaa, niin se kunnioitus on aivan sitä samaa, minkä joka ikinen yksilö ansaitsee. Näin ajattelin jo lapsena, kun joku minua valisti, että omia vanhempia pitää kunnioittaa. En käsittänyt, että vanhemmilla olisi kunnioituksen suhteen jotenkin eriarvoinen asema muihin ihmisiin verrattuna, vaan tietenkin sama kuin kaikilla.
Mitä mieltä muut?
Mitä sinulle tarkoittaa vanhempien kunnioittaminen? Oli kyse sitten omista vahemmista, appivahemmista tai muista vanhuksista tai itseäsi selkeästi vanhemmista ihmisistä.
Omasta mielestäni tietysti vanhempiakin tulee kunnioittaa aivan kuten kaikkia muitakin ihmisiä, eli kunnioitetaan heitä yksilöinä, sekä heidän elämänvalintojaan ja oikeutta olla omanlaisensa, mutta samaan sisältyy myös oman itsen kunnioitus. Vaikka kunnioitat muita, on hyvä kunnioittaa myös itseään. Kun hyväksyy sekä muille, että itselle tasaveroiset oikeudet jne. päästään mielestäni varsin tasapainoiseen tilanteeseen.
Esim. Kunnioitan vaikkapa anoppini oikeutta elää omaa elämäänsä omalla tavallaan, enkä siis tunge ohjailemaan tai neuvomaan häntä tai muutoin sanelemaan, miten hänen tulisi toimia. Hän siis tehköön kuten parhaimmaksi näkee.
Mutta samalla vaadin häneltä myös yhtäläistä kunnioitusta itseäni kohtaan, eli että saan itse päättää omasta elämästäni ja tehdä omat valintani, enkä hyväksy, että hän tunkee ohjailemaan ja sanelemaan sitä, miten minun tulisi elää ja olla.
Ja minusta asiat hoituvat kaikissa ihmissuhteissa parhaiten, kun ihmiset ymmärtävät tämän. Että kunnioituksen tulee olla molemminpuolista, jotta saadaan aikaan hyvät perustat.
Itse siis ajattelen, että kun sanotaan, että vanhoja ihmisiä pitää kunnioittaa, niin se kunnioitus on aivan sitä samaa, minkä joka ikinen yksilö ansaitsee. Näin ajattelin jo lapsena, kun joku minua valisti, että omia vanhempia pitää kunnioittaa. En käsittänyt, että vanhemmilla olisi kunnioituksen suhteen jotenkin eriarvoinen asema muihin ihmisiin verrattuna, vaan tietenkin sama kuin kaikilla.
Mitä mieltä muut?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kymmenissä käskyissäkin kehotetaan kunnioittamaan vanhempia. Olen ajatellut, että se tarkoittaa kyllä laajempaa ihmisjoukkoa kuin isää ja äitiä pelkästään. "Kunnioittaa" on tietysti vähän juhlallinen sana. Ehkä olisi syytä keksiä kevyempi.
Mutta oman elämän hallinnassakin on hyvä ottaa huomioon myös muut. Asiat eivät hoidu, jos ei hyväksy muita mielipiteitä tai toimintatapoja, kuin mihin itse on oppinut tai peräti juuttunut.
Keskustelut eri ikäisten ihmisten kanssa sujuvat parhaiten, kun ensin kuuntelee toista, ja vasta sitten tuo oman mielipiteensä esiin. Tarkoitan sitä, että antaa itsensä hyväksyä myös omista mielipiteistä poikkeavia ajatuksia. Se ei edes ole ikäkysymys. Nuorilla ja tämän päivän elämäntaitoihin paremmin perehtyneillä ihmisillä on paljon opetettavaa meille, jo appivanhempi-ikäisille.
On hyvä pitää mielensä avoimena.
Kymmenen käskyä
1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
3. Pyhitä lepopäivä.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
5. Älä tapa.
6. Älä tee aviorikosta.
7. Älä varasta.
8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.
Näiden käskyjen perusteella ei pysty rakentamaan kunnon avioliittoa ja ne luovat vääristyneen kuvan maailmanmenosta. Kolme ensimmäistä keskittyvät jumalaan, ja näitä seuraava 4. käskee kunnioittamaan vanhempia. Karkeasti ottaen siis minun pitäisi uskoa, että esim. minun vanhempani & anoppi ja appi ovat arvoltaan vain kiven hippusen verran jumalaa jäljessä. Ja tällaista meille on taottu päähän riparilla ja kirkossa, ilman että meille olisi tarjottu aikaa ajatella ja pohtia edes hetken verran.
Jumala, Jeesus, Pyhä Henki ja tämän jälkeen appivanhemmat, jumalan molemmilla puolilla. Voihan vihtahousu. Kuka meidät enää voi pelastaa?
Kun luen seuraavia, mietin mielessäni: jos minun kerran pitää uskoa jumalaa ja kunnioittaa vanhempia, niin kenelle seuraavat käskyt on suunattu? Mä en tietty saa tappaa jumalaa, mä en tietenkään saa varastaa vanhemmilta, tämä olisi varmaan niin perverssiä, että nämä vaihtoehdot eivät olisi tulleet tuon ajan ihmisille mieleenkään. Sillä jos kunnioittaa vanhempia ja uskoo jumalaan, niin ei halua niille mitään pahaa. Eli altistaa ihmisen hyväksikäytölle, koska en saa ajatella pahaa vanhemmista ja jumalasta, heitä täytyy aina ajatella hyvällä.
Kuka on niin helkutin tyhmä, että veisi naapurin lehmän ja että nämä pitää vielä takoa kivipaateen? Kielletään lähimmäisen puolison tavoittelu, mikä viittaa edelleen miehiseen valtaan, naisella ei uskottu olevan valtaa, millä tavoitella yhtään mitään. Missään ei sallita oman puolison tavoittelua eli kosimista? Ei mitään turhaa liirumlaarumia tyyliin: Rakasta itseäsi ja vaimoasi? Plääh. Kuka tällaista nyyhkyä lukisi?
Eli vaimo on niin selvä juttu, että sitä ei edes tarvitse mainita, avioliitothan olivat kai sovittuja juttuja, ja arvatkaa ketkä sukulaiset nämä liitot järjestivät? Aivan. Ne jumalasta seuraavat.
Vaimoa ei sentään saa kai tappaa, eikä saa myös varastaa keneltäkään mitään, aviorikostakaan ei saa tehdä. Kurjaa. Sekin on muuten varmuuden vuoksi kielletty kahteen kertaan. Ja omaisuuden luvaton haltuunotto peräti kolmasti. Eivätkö lukeneet ennen kuin kaiversivat puhtaaksi? Kannatti rahdata ne paadet sinne vuorelle. Haloo, miehet.
Miehet takoivat nämä miesten ideoimat käskyt, ja nainen unohdettiin tyystin. Nainen oli vain passiivinen kohde, jota "tavoiteltiin", mikä sekin kiellettiin.
Vanhempia ihmisiä pitäisikin kunnioittaa, jos he kunnioittavat myös minua. Miksen kuitenkaan saa luettavakseni käskyä: Kunnioita itseäsi ja perhettäsi. Puolusta omaa kotiasi näiltä nk. lähimmäisiltäsi. Älä anna heidän, niiden viedä omaisuuttasi ja miestäsi, yhteistä aikaanne, joka meille kuuluu.
Minusta asiallisuus puolin jos toisin on erittäin toivottavaa, mutta se että iältään vanhemmalla henkilöllä olisi joku etuoikeus polkea läheisiään jatkuvasti jalkoihinsa on alistamista. Masokismi on eri asia kuin kunnioittaminen.
"Kunnioita vanhempiasi" on yksi kristinuskon suurimmista valheista. Ainoastaan lapsi ansaitsee automaattisen kunnioituksen, koska lapsi on vielä kokematon ja ymmärtämätön, monesti puolustuskyvytön. Vanhempien on kunnioitus ansaittava.
Minusta vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa. esim. vanhemmat ne ovat yrittäneet kasvattaa meistä hyviä ihmisiä, kunnon kansalaisia. Niin minun mielstä me voimme sen ainakin heitä kohtaan tehdä että kunnioitamme heitä niin ihmisenä kuin vanhempana. ja vanhemmat ihmiset kuten mummot ja ukit ovat eläneet jo pitkän elämän ja ovat kärsineet paljon ja tietävät elämästä, minusta on töykeää jos ei vanhempaa ihmistä kunnioita sen vertaa että ei edes ulko-ovea avaa vaikka tietää että se on hankalaa kaikkine kauppakasseineen sille vanhemmalle ihmiselle.
Lapsi ansaitsee hyvän hoidon ja kasvatuksen, vanhoja ihmisiä kunnioitetaan ja arvostetaan heidän elämänkokemusta. Ja sinun on ansaittava vanhempien kunnioitus. Jos et kunnioita vanhempia ihmisiä niin ei lapsesikaan kunnioita sinua eikä muitakaan vanhempia aikanaan. Minkälaisen mallin annat jälkikasvullesi?
Sain hyvän kotikasvatuksen ja tulin nuorena hyvin toimeen vanhempien ihmisten kanssa. Vaikka nuorilla nyt onkin uutta tietoo taitoo ja näkemystä niin on mielestäni turhaa sitä tyrkyttää vanhoille jäärille. Mummoni ja vaarinikin olivat tosi kalkkiksia, eivätkä halunneetkaan elää nykyaikaisesti. Kaikki piti tehdä "sota- ja pula- ajan" kaavan mukaan. Heidän tapojaan ja mielipiteitään pitää kunnioittaa sellaisenaan eikä alkaa turhaan mitään muuttelemaan.
tontillaan ja reviirillään. Kunnioitusta kaikille ikään katsomatta kun pysyy siellä omassa ruodussaan.
Muu kunnioitus ansaittava teoilla muiden hyväksi.
Eli tuon mukaan lapsen on vieläpä ansaittava lapsiaan hakkaavan vanhemman kunnioitus. Ja vain ja ainoastaan sen takia, että nämä sattuvat olevaan vanhempia. Keksitkö vielä jotain naurettavampaa?
Kunnioitus on aina ansaittava. Lapsi on kuitenkin kokematon ja tyhmä, eikä aina (esim. kapinaiässä) tajua tätä. Siksi lasta tulee kunnioittaa joka tapauksessa. Tällöin kunnioituksen kehä lähtee vanhemmasta ja heijastuu takaisin lapsen kunnioituksena vanhempiaan kohtaan.
Jälkikasvuni ei tarvitse minua kunnioittaa, mikäli en siihen aihetta anna.
Kyllä kunnioitus on asia, joka on jokaiselle tärkeä ja tavoiteltava.
On vain ihmisiä, jotka arvelevat ikävuosien tai kovan äänen riittävän kunnioituksen saamiseksi.
Mutta niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Pieni lapsi luottaa vanhempiinsa, eihän hänellä ole muuta mahdollisuutta. Vaikka he olisivat kuinka hankalia tahansa, lapsen lojaalisuus on vankka.
Mutta kun kokemukset karttuvat ja omat ajatukset pulpahtavat kasvavan lapsen mieleen, on vanhempienkin hyvä tietää, että lapsi on ajatteleva olento.
Molemminpuolinen kunnioitus on paikallaan. Huutava ja hakkaava vanhempi menettää uskomattoman paljon, kun lapsi hänet hylkää. Asuvat ehkä vuosia yhdessä molemminpuolisen kyräilyn ja ilkeilyn ilmapiirissä.
Sääli heitä.
Vastaansanomattomasti sanottu. Puhut ihmisarvosta, joka kuuluu jakamattomana jokaiselle. Toinen asia on sitten se, että aikuista ihmistä on vaikeaa kunnioittaa, jos hänessä ei mitään kunnioitettavaa ole. Silloin viisas ottaa välimatkaa, ei ryhdy kostamaan eikä taistelemaan, vaan vetäytyy, mutta tekee tiettäväksi, että toimii oman tahtonsa mukaan. Joskus tämä menettely tuottaa tilapäistä hankausta, mutta yleensä rauhallisesti ja aikuismaisesti oman päänsä pitävä ihminen saa ajan mittaan kunnioituksen osakseen.
Täältä voi lukea monenlaisia tarinoita, jotka kertovat siitä, miten hyökkäävästi suhtautuminen puolin ja toisin aiheuttaa ongelmia. Sapelinkalistelu ja "viimeisen sanan" ottaminen vain jatkavat vaikeita kuvioita. Ei se joka kieltäytyy nahistelusta mutta toimii oman tahtonsa mukaan ole mikään häviäjä.
"Sapelinkalistelu ja "viimeisen sanan" ottaminen vain jatkavat vaikeita kuvioita. Ei se joka kieltäytyy nahistelusta mutta toimii oman tahtonsa mukaan ole mikään häviäjä."
Hyökkäävä on hävijä ja se joka viisaasti vetäytyy on voittaja.
Onhan todella hankalia ihmisiä joka ikäryhmässä ja kaikkien kanssa ei kemiat synkkaa mitenkään päin yrittämälläkään, silloin on syytä ottaa etäisyyttä, eikä alkaa taisteleen "kirveiden ja sapelien" kanssa koston huumassa.
Aina puhutaan kuinka nuorten täytyisi kunnioittaa vanhempiaan ja vanhempia ihmisiä.
Entä sitten asia toisinpäin: kunnioittavatko vanhemmat ihmiset nuorempia?
Tämä ei suoranaisesti liity appi/anoppi palstalle, mutta monesti olen huomannut, että esimerkiksi kaupoissa, kaduilla, linja-autoissa ja muuallakin ne vanhemmat ihmiset itse käyttäytyvät tosi tökerösti. Tönivät, etuilevat jonoissa, mulkoilevat, valittavat turhasta ja vielä töissä ollessaan eläkeiän lähestyessä palvelevat nuoria asiakkaita törkeästi ja epäkohteliaasti. Vaikka nuori sanoo kauniisti kiitos ja yrittää käyttäytyä kunnolla, niin silti on joku ennakoluulo ja vanhemman käytös sen mukaista. Kummallista. Ja sitten vaaditaan nuoria aina kunnioittamaan vanhempia ihmisiä.
Tosiaan kunnioitus täytyy ansaita, ei se voi olla mikään automaattinen juttu, sanoipa Raamattu mitä tahansa.
Anoppi ja appi -asiaan liittyen: minkäänlaista kunnioitusta en ole KOSKAAN havainnut heidän suunnaltaan mieheni ja minun perhettäni kohtaan. He ovat aina oikeassa ja sähläävät joka asiassa oman mielensä mukaan. Aikuista poikaansa he kohtelevat kuin pikkupentua - onko se hänen kunnioittamistaan? Ei. Tuntuu, että meidän perhe-elämämme painetaan villaisella ja varsinkin minun mielipiteeni aivan jokaisesta asiasta tyrmätään aivan alkuunsa. Pahinta on, että heille on yritetty huomauttaa asiasta, mutta eivät he tajua (tai halua tajuta!) edes tekevänsä mitään "väärää". Kunnioitapa tässä sitten anoppia ja appiukkoa!
hei!olin tyttareni kanssa kaupassa pitkassa kassajonossa.siina vieressa on karkkihylly ja tyttareni valkkasi siina karkkia,etta ottaisiko minkalaista (kassajono menee keksi ja karkkihyllyn valista,eli emme olleet siina vain tukkona, vaan siina jonottaessa aina lapset valkkaa karkit).minun ostoskarrysta edellaolevaan asiakkaaseen oli matkaa parikyt senttia.takanani oli vanhempi pariskunta, joista papparainen tokkasi minua kyynarpaalla kylkeen ja pukkasi mun ostoskarryja taaksepain,etta mahtui siihen valiin.mina siina ihmettelin mielessani asiaa,kun se mummo sanoi minulle,etta saisko han tilaa menna mun edelle,kun han on samaa matkaa sen papparaisen kanssa.taytyyko minun nyt kunnioittaa tata pariskuntaa vaikka kayttaytyivat torkeasti?ovatko he ansainneet sen?olisinhan mina antaneet heidan minun edelle,jos olisivat pyytaneet ja usein kaupassa tai virastoissa tarjoan vanhemmalle,etta menee minun edelle,kun mina olen nuorempi ja jaksan paremmin jonotella.kirjoitin taman vain siksi,etta tassa on ajattelemisen aihetta kunnioittamisesta vanhempia kohtaan.etta nainkin voi olla!
Minulla on samantyyppisiä kokemuksia busseista. Kuljen kaikki matkani julkisilla, joten aika paljon siis. Riippumatta jonon pituudesta, useimmat (..nyt kun mietin niin kaikki...) vanhemmat ihmiset tunkevat itsensä jonon väliin mitään sanomatta lähes kyynärpäitä käyttäen. Mielestäni se on törkeää. Päästäisin siihen väliin kyllä muutenkin, yleensä odotan, että muut menevät bussiin ensin.
Jotkut nuoret miehet ovat ilahduttavat kohteliaita. Viittaavat menemään bussiin ensin. Se tekee hyvän mielen (vaikka käytännössä kaikki mahtuvat istumaan). Nuoret naiset valitettavasti harvemmin näin kohteliaita ovat. Mutta eivät hekään niin törkeästi jonoissa kiilaa, kuin keski-ikäiset ja sitä vanhemmat.
Olen ennen toiminut asiakaspalvelutehtävissä. Myös sieltä minulla on epämiellyttävä kuva vanhemmista ihmisistä asiakkaina.
Ryykäävät heti bussijonon eteen ja tukkii koko auton etuosan kun eivät tiedä mihin penkkiin kasseineen ahtautuisivat. Antaisivat nuorempien ensin mennä auton takaosaan vikkelimmillä jaloilla, nopeuttaisi kummasti auton lastausta.
Rynnimme kerran piruuttamme muorien eteen ja yksi kaksimetriä levee muori alkoi purnaamaan isoon ääneen. En viitsinyt sanoo että tule viimeisenä ettei etuosa ole puoli päivää tukossa.
Sama pankeissa, kassajonoissa, pullonpalautus jonoissa etuilevat röyhkeesti. Siinä tapauksessa en ota kenenkään ikää huomioon vaan huomautan niin vanhemmille kuin nuoremmillekkin.
Voi olla persoonastakin kiinni, jotkut ovat pingottajia ja röyhkeitä koko ikänsä, niin ei kai se luonne ja asenne yhtään helpotu loppupäästäkään.
pattiin ne tädit, jotka työntävät ostoskärrinsä takanani niin eteen, että tuskin pystyn nimeäni kuittii mutkalle menemättä kirjoittamaan. Sitt ne tuijottaa pistävästi, ett onkos sulla tosiaan rahaa tarpeeks kun noin paljon ostat!
Monesti ollaan siteeraamassa raamatun kohtaa "kunnioita vanhempiasi", mutta sitten unohdetaan että sanotaan siellä ohjeeksi vanhemmillekin, että "älä kiihota lastasi vihaan"...
Olen kanssasi tismalleen samaa mieltä!! Kirjoitinkin jollekin palstalle aivan samanlaisen ajatuksen. Jokaisen omaa tilaa ja itsemääräämisoikeutta omiin asioihinsa tulee kunnioittaa ja arvostaa osana tätä ihmistä ja olla puuttumatta asioihin jotka on toisen omia. Ei sillä iän kanssa ole mitään tekemistä.
Minä annan enemmän kuin mielelläni terveenä ihmisenä vanhemmalle ihmiselle paikkani bussissa, mutta niin minä antaisin nuorellekin joka on kävelykeppien kanssa.
vaan viisas ihminen kunnioittaa luonnostaan, ennekaikkea vanhempia ihmisiä.Kaikki eivät tietenkään aina käyttäydy hyvin, edes vanhat ihmiset, mutta jos ihmisellä on ikäänkuin "sisäänrakennettu" kunnioitus toisia kohtaan hän hienovaraisesti vetäytyy tällaisissa tilanteissa.
Ei minun asioihini ole koskaan kukaan puuttunut. Neuvoja toki olen saanut pyytämättäkin mutta olen aina ilolla ne vastaanottanut.
Taidan tietää mihin asioihin anopit ja apit puuttuu jos on puttuakseen ja ihan syystä puuttuukin. He epäilevät että heidän lastaan käytetään hyväksi ja uusio perheen perustajat joutuvat kahta kovemman suurennus lasin alle ja mankeliin.
Täällä jotkut jankkaavat samaa anopin ja apen parjaamista kertomatta koko totuutta. Heissä itsessään ei ole mitään vikaa vaan muissa kaikki vika. Nämä valittajat ovat sitä luokkaa että elämässä kaikki pitäisi saada helpolla ja heti nyt mulle kaikki periaatteella. Ympärillä elävien ihmisten järki ja tunteet eivät ehdi samaan menoon mukaan vaan tulee konflikti.
Sellainen joka tekee nopeita ratkaisuja ottamatta huomioon ympärillä olevien muiden tunteita saa aikaiseksi vastareaktion. Luulen että siitä on kysymys joidenkin anoppi & appi vihassa. Sukulaiset eivät hyväksy eivätkä luota ja he ovat saaneet epäluottamuslauseen.
Muistan, kun kerran, ehkä 7-8 vuotiaana, olin yksin kotona ja isä soitti kiireisenä.
Hän oli lähdössä äkillisesti työmatkalle ja oli tulossa kotona käymään. Hän toivoi, että olisi jotain ruokaa, muuten hän ei ehdi syömään ennen matkalle lähtöä.
No, minä innokkaasti kattamaan pöytään eilisiä ruokia kaapista. En yhtään muísta mitä siinä oli, mutta olin sitä mieltä, että kastiketta pitää olla. Ruskeaa kastiketta.
En ollut sellaista koskaan tehnyt, mutta olinhan minä nähnyt, että jauhot paistinpannuun, sekoitetaan ja vettä päälle.
Ruskea kastike tehdään varmaan ruisjauhoista, päättelin.
Kun isä sitten tuli, oli kaikki valmista. Olin kuumentanut ruisjauhoja paistinpannulla, mutta en usko, että edes voita oli pannussa, ja lisännyt sitten vettä. Tuskinpa olin suolaa muistanut. Vähän oli paakkuista, mutta minun mielestäni ihan oikean näköistä. Ei tullut mieleeni edes epäillä.
Isä oli yllättynyt, kun olin niin hyvin kaiken laittanut. Hän kauhoi kastiketta ja söi nopeasti koska oli kiire.
"Kyllä sinusta vielä hyvä ruuanlaittaja tulee", hän sanoi.
Sanallakaan hän ei moittinut "kastikettani", vaan antoi arvon sille, että olin valmistanut sen häntä varten ja hoitanut emäntänä hänen ruokailunsa.
En tiedä, tuliko minusta hyvä ruuanlaittaja, mutta tästä tapauksesta on jo vuosikymmenet aikaa, ja aina sen muistaminen tuottaa minulle hyvän mielen.
Minusta se on arkipäivän esimerkki keskinäisestä kunnioituksesta.
Kunnioitaa toista ihmistä se tarkoittaa Hänen elämäänsä ja valintojaan. Silloin kykenee arvostamaan erilaisia ihmisiä saavutuksia ja arvoja. Muita ihmisiä ei ole maailmassa ole siksi, että he olisivat "työ" muutettavana minun mielen mukaiseksi.
Antaa kaikkien kukkien kukkia.
Terveisin Muueläin en viitsi rekisteröityä nyt ;D
Ennen ei voinut tehdä valintoja mutta nykyään voi! Tieto taito ihmisenä voi nykyään vaikuttaa ihan kaikkeen. Kukaan ei pysty enään sanoon ettei tiennyt mitä tehdä.
sillä ei ole tekemistä viisaiden valintojen kanssa, viisaat valinnat selviävät yllättäen ja yleensäkin vasta vuosien saatossa viisaiksi.
Vanhempien on kunnioitetava lapsiaan ja lasten vanhempiaan, ja laajemmin, ihmisten tulee kunnioittaa toisiaan.
Oma tieto ei koskaan riitä olemaan aina oikeassa. Jos toinen neuvoa pyytää, voimme tietenkin yrittää olla avuksi, mutta emme saa ikinä kunnioitusta sillä, että aina tuomme tietorikkaana oikeat vastaukset kaikkiin ongelmiin.
Toisen mielipidettä on arvostettava, vaikka se eroaisi omasta. Ei meillä kenelläkään ole viisasten kiveä. Kun erimielisyyttä tulee, häviäjä on se, joka huutamalla ja hakkaamalla tekee tiettäväksi, että hänen totuutensa on oikea.
Hän voi saada tahtonsa läpi ihan vain raa´alla voimalla, mutta missä on se kunnioitus, jota hän kaipaa?
Iso kirjakin kysyy, mikä on totuus. Se ei ole koskaan yksiselitteinen, asioita voidan katsoa niin monelta suunnalta. Tyhmää on tuomita toinen vain siksi, että ajattelee eri lailla kuin minä, ja ei siis KUNNIOITA minua, koska ei sano juu ja aamen minun puheeseeni.
bussissa vanhemmalle ihmiselle ?
Tosin olen jo 73 vuotias, joten usein se ei tapahdu.
kirjoitettu..., entäs miten te nuoremmat, vaikkapa alta neljänkympin?
eipä kukaan muu kuin 73-vuotias ole täällä valmis antamaan paikkaa bussissa vanhemmalle henkilölle !!!
Käytän työni takia sekä kauko- että lähilinjojen busseja melkeinpä joka ainoa päivä, ajelen välillä aamulla, päivällä, illalla ja yön myöhäisinä tunteina. En muista nähneeni kovinkaan montaa eläkeläistä näissä busseissa, ja liikennöin sentään kahden vilkkaan kasvukeskuksen väliä. En ole nähnyt vanhuksia ryntäilemässä busseihin, tai jonottamassa kylmissään asemalla. Keskustassa heitä ei näy, eikä myöskään syrjäkylillä.
Eli missä ne teidän kovin mainostamanne vanhukset viipyilevät, jotka kärttäisivät paikkaani bussissa? Muuten, miksi minun pitäisi antaa paikkani jollekin toiselle, sillä olen itse maksanut lippuni? Eipä tässä nuoremmatkaan jonota paikalleni, vaan seisovat siivosti, jos bussi sattuu oleman täysi. Koululaiset nyt ovat oma lukunsa.
En luovuta paikkaani olemattomille henkilöille, avaan kyllä esim. kaupan oven jos vanhuksen sattumalta näen, huu.
Usein palstoilla huomaa närkästyneitä kirjoituksia vanhuksista, jotka laumoina valtaavat ostosparatiisit, bussit, junat ja jonot justiinsa ruuhka-aikana. Taistelevat kyynärpäineen itsensä jonon kärkeen ja lörpöttelevät iät ajat kassan kanssa.
No nyt olisi joku ollut valmis luovuttamaan istumapaikkansa vanhukselle, mutta missä he siis ovat? Huomaamme, että valituskirjoitukset ovatkin suurelta osin turhaa urputusta.
Onko nuoremmilla hermot tiukalla?
Entisinä aikoina vanhan oli PAKKO olla ikänsä mukaisesti. Piti olla jollakin tavoin ikäisensä näköinen, piti valittaa vaivoja, piti olla lääkevarasto yöpöydällä, piti pukeutua ikänsä mukaisesti, ja piti ilman muuta ottaa istumapaikka lapselta junassa, vaikka ei edes ollut paikkalippua ostanut.
Etikettikirjastakin saattoi lukea vielä 30-40-luvulla, että ikääntyvän, 40-50 v. daamin ei sopinut kulkea lyhythihaisessa kesäleningissä, vaan piti olla vähintään puolipitkät hihat. Vaatetuksen väriksikin suositeltiin hillittyjä värejä.
Missä vanhukset siis ovat nyt? Ei kai vain ole niin, että he sulautuvat muiden joukkoon niin lenkkipoluilla kuin kauppaliikkeissäkin! Ikää ei välttämättä ensimmäiseksi heistä näe.
Enää ei meillä ole vanhoja herroja, jotka kesät talvet kulkivat mustassa palttoossa ja huopahattu päässä, eikä rouvia, joiden talvinen piisamiturkki viisti maata, ja joilla oli kesähelteelläkin harmaa popliinitakki ja nutturansa peittona oljesta punottu pillerirasia.
Nyt sopii eläkeläisellekin se kuuluisa tuulipuku ja lenkkikengät, eikä se ainoa parempi vaate ole välttämättä halpakaupan mustan vaatteiden tangolta peräisin.
Onkohan niin, että Suomesta alkavat vanhukset loppua. Tilalle on tullut eläkeikäisten yhä kasvava joukko. Me teemme kaikkea sitä, mistä emme nuoruudesamme olleet kuulleetkaan, asumme kuukausia ulkomailla, käymme Seinäjoen Tangomarkkinoilla, surffailemme netissä, soittelemme kännykällä. Emme varmaan edes tarvitse sitä paikkaa, jolla nuoremmat istuvat. Sauvakävelymme ansiosta voimamme ovat ainakin samaa tasoa.
Vanhukset ovat katoava luonnonvara.
onkin ehkä loukkaava. Ainakin minun 81-vuotias äitini, lukiessaan lääkärintodistusta, otti nokkiinsa kun siinä mainittiin sana "vanhus"...
Tavoitat asiasi ytimen vasta tarinasi loppuvaiheessa, vanhukset ovat katoava luonnonvara. He maatuvat.
Tämä suomi24.fi sivusto on sitten kumma, joka kommenttiin löytyy niitä vastaanvänkääjiä. Jos aiheena olisi ollut "Luovutatko paikkasi ufolle bussissa", ja minä olisin kieltänyt näiden extraterrestiaalien koko olemassaolon, sinä olisit vängännyt vastaan: hei, hei, tuolla niitä näkyy, ja vaikka kuinka paljon.
Vanhuksia ei muuten busseissa paljoa näy, ei ainakaan niissä minun käyttämissäni busseissa. Ja tarkoitukseni oli kommentoida ennenkaikkea omaa käytöstäni vastaavassa tilanteessa, jos sellainen nyt jonakin päivänä tulisi vastaan. Jos kuvittelet näkeväsi vanhuksia kadun täydeltä, menepä vanhainkotiin. Todelliset vanhat, vanhat, vanhukset eivät paljoa bussia käytä, ja ne jotka käyttävät, eivät taas halua, että heitä kutsutaan vanhuksiksi.
Macgyver
ei siellä busseissa tosiaan suuria joukkoja vanhuksia näe, mutta miten jos sen yhdenkin sitten huomioisi... ei tässä mitään olla "vääntämässä"