Ehdokas Halonen kuvittelee, että hyvinvointi lisääntyy jakamalla rahaa valtion kassasta tulonsiirtoina. Tämä on hetkellinen seuraus sellaisesta politiikasta, joka lopulta johtaa perikatoon ja taloudelliseen stagnaatioon. Me tarvitsemme työtä, ja vain työ on hyvinvoinnin perusta: työ -> tuotanto -> tulo -> kul.mahdollisuudet -> kulutuksen kasvu. Tarja Halonen korvaisi ensimmäiset kaksi momenttia, työn ja tuotannon, sosialiturvalla ja tulonsiirroilla. Kyllä näinkin keinotekoisesti voidaan tehostaa kulutuskysyntää, mutta onko se a) veronmaksajien rahojen käytön kannalta oikein ja b) mitä sitten kun rahat loppuvat?
Sauli Niinistö puhuu taloudellisten realiteettien hyväksymisestä ja työn merkityksestä hyvinvoinnin muodostumisessa. Yritysten houkutteleminen palkkaamaan uutta työvoimaa vaatii taloudellisia uudistuksia. Suomalainen työväki voi pitää väkisin kiinni korkeasta irtisanomissuojasta ja työehtosopimusten yleissitovuudesta sekä kolmikannasta, mutta nämä vanhat instituutiot vaativat mukautumista nykymaailman markkinatalouteen. Ei näistä mitään olla täysin poistamassa vaan niiden periaatteita ja toimintamekaniikkaa pitäisi muuttaa niin, että yritykset saataisiin palkkaamaan uutta työvoimaa ja maahan uusia yrityksiä, josta taas syntyisi tuotantoa, tuloa, kulutusmahdollisuuksia ja lopulta kulutusta.
Tarja Halonen ei tätä suostu myöntämään vaan jankuttaa siitä kuinka vähäosaisesta ja heikossa asemassa olevista pitää pitää huolta. Hän ei vaan halua kertoa miten tämä huolenpito toteutetaan, koska ei sitä tiedä. Tottakai vähäosaisista pidetään huolta, mutta siihen tarvitaan rahaa, jota saadaan vain työllä. Se raha syntyy lisäarvona tai tuotannontekijätulona tehdystä työstä, ei sitä voi poimia puusta kuin omenoita. Onhan se selviö, että heikkoja ei hylätä. Kysymys on siitä, mistä saadaan tähän rahaa. Se raha tulee vain tuotannon kasvusta.
Sauli Niinistön Oy Suomi Ab -vertaukselle on helppo irvailla. Nauretaann, ettei valtio ole mikään liikeyritys. Tässä astutaan pahasti vikaan. Valtio nimittäin toimii samojen lainalaisuuksien mukaan kuin liikeyritys. Jos yritys tuottaa voittoa, sitä voidaan käyttää taseeltaan heikompien tytäryritysten tukemiseen. Sauli Niinistö ymmärtää, toisin kuin vastaehdokkaansa, että miten tätä voittoa tehdään: vain työllä luodaan arvonlisää ja tuotannontekijätuloa, josta seuraa kulutusmahdollisuuksien lisääntymistä ja lopulta kulutusta, joka johtaa Oy Suomi Ab:n verotulojen kasvuun. Näillä verotuloilla tuetaan sitten tukea tarvitsevia. Tarja Halonen haluaa vain jakaa voittoa, ei tehdä sitä.
Yhdeksänkymmentäluvun lopulla valtiovarainministerinä toiminut Niinistö toimi valtion budjetin suhteen ainoalla oikealla tavalla. Kun tulot olivat pienet, niin silloin kuluja oli leikattava. Jos näin ei olisi tehty niin ei olisi ollut pian tuloja lainkaan. Tästä demujen kampanjapäällikkö Jääskeläinen väärensi ja valehteli, että ehdokas Niinistö halusi kirjastoihin palvelumaksut. Niinistö oikaisi tämän heti ja kertoi, että silloin oli kohdattava joko susi tai karhu. Kysymys oli puhtaasi arvostuskysymys ja Niinistö sanoi arvostavansa enemmän terveydenhuoltoa kuin kirjastoa jos valinta maksullisuudesta näiden kahden välille olisi tehtävä. Niin, kumpaa sinä arvon äänioikeutettu tiukan paikan tullen arvostat enemmän: ilmaista terveydenhuoltoa vai kirjastopalveluita? Olisitko ollut valmis maksamaan pienen, ehkä 50 sentin taikka 1 euron palvelumaksun kirjastoon vai useiden kymmenien euron maksujen korotuksen terveyspalveluita käyttäessäsi? Tästä Halosen kampanjapäällikkö teki vaaliaseen, jonka kuvitteli olevan Tampellan 155 millinen, mutta ilmapistooliksi se lopulta jäi.
Monet ovat myös kritisoineet Niinistön halua lisätä maahanmuuttajien määrää. Tässäkin on yksinkertaistettu Niinistön puheita liikaa. Hänhän nimenomaan painottaa, että jos tänne muutetaan ulkomailta niin tänne tullaan tekemään työtä. Sauli Niinistö on samanlainen reaalipoliitikko kuin poliisiministeri Kari Rajamäki (sd), joista molemmat tuntevat maahanmuuttajien panos/tuotto -suhteen erityisen hyvin. Kaiken lisäksi Sauli Niinistö ei ole sidoksissa epärealistisiin maailmanparannushankkeisiin toisin kuin Tarja Halonen.
Sauli Niinistö puhuu taloudellisten realiteettien hyväksymisestä ja työn merkityksestä hyvinvoinnin muodostumisessa. Yritysten houkutteleminen palkkaamaan uutta työvoimaa vaatii taloudellisia uudistuksia. Suomalainen työväki voi pitää väkisin kiinni korkeasta irtisanomissuojasta ja työehtosopimusten yleissitovuudesta sekä kolmikannasta, mutta nämä vanhat instituutiot vaativat mukautumista nykymaailman markkinatalouteen. Ei näistä mitään olla täysin poistamassa vaan niiden periaatteita ja toimintamekaniikkaa pitäisi muuttaa niin, että yritykset saataisiin palkkaamaan uutta työvoimaa ja maahan uusia yrityksiä, josta taas syntyisi tuotantoa, tuloa, kulutusmahdollisuuksia ja lopulta kulutusta.
Tarja Halonen ei tätä suostu myöntämään vaan jankuttaa siitä kuinka vähäosaisesta ja heikossa asemassa olevista pitää pitää huolta. Hän ei vaan halua kertoa miten tämä huolenpito toteutetaan, koska ei sitä tiedä. Tottakai vähäosaisista pidetään huolta, mutta siihen tarvitaan rahaa, jota saadaan vain työllä. Se raha syntyy lisäarvona tai tuotannontekijätulona tehdystä työstä, ei sitä voi poimia puusta kuin omenoita. Onhan se selviö, että heikkoja ei hylätä. Kysymys on siitä, mistä saadaan tähän rahaa. Se raha tulee vain tuotannon kasvusta.
Sauli Niinistön Oy Suomi Ab -vertaukselle on helppo irvailla. Nauretaann, ettei valtio ole mikään liikeyritys. Tässä astutaan pahasti vikaan. Valtio nimittäin toimii samojen lainalaisuuksien mukaan kuin liikeyritys. Jos yritys tuottaa voittoa, sitä voidaan käyttää taseeltaan heikompien tytäryritysten tukemiseen. Sauli Niinistö ymmärtää, toisin kuin vastaehdokkaansa, että miten tätä voittoa tehdään: vain työllä luodaan arvonlisää ja tuotannontekijätuloa, josta seuraa kulutusmahdollisuuksien lisääntymistä ja lopulta kulutusta, joka johtaa Oy Suomi Ab:n verotulojen kasvuun. Näillä verotuloilla tuetaan sitten tukea tarvitsevia. Tarja Halonen haluaa vain jakaa voittoa, ei tehdä sitä.
Yhdeksänkymmentäluvun lopulla valtiovarainministerinä toiminut Niinistö toimi valtion budjetin suhteen ainoalla oikealla tavalla. Kun tulot olivat pienet, niin silloin kuluja oli leikattava. Jos näin ei olisi tehty niin ei olisi ollut pian tuloja lainkaan. Tästä demujen kampanjapäällikkö Jääskeläinen väärensi ja valehteli, että ehdokas Niinistö halusi kirjastoihin palvelumaksut. Niinistö oikaisi tämän heti ja kertoi, että silloin oli kohdattava joko susi tai karhu. Kysymys oli puhtaasi arvostuskysymys ja Niinistö sanoi arvostavansa enemmän terveydenhuoltoa kuin kirjastoa jos valinta maksullisuudesta näiden kahden välille olisi tehtävä. Niin, kumpaa sinä arvon äänioikeutettu tiukan paikan tullen arvostat enemmän: ilmaista terveydenhuoltoa vai kirjastopalveluita? Olisitko ollut valmis maksamaan pienen, ehkä 50 sentin taikka 1 euron palvelumaksun kirjastoon vai useiden kymmenien euron maksujen korotuksen terveyspalveluita käyttäessäsi? Tästä Halosen kampanjapäällikkö teki vaaliaseen, jonka kuvitteli olevan Tampellan 155 millinen, mutta ilmapistooliksi se lopulta jäi.
Monet ovat myös kritisoineet Niinistön halua lisätä maahanmuuttajien määrää. Tässäkin on yksinkertaistettu Niinistön puheita liikaa. Hänhän nimenomaan painottaa, että jos tänne muutetaan ulkomailta niin tänne tullaan tekemään työtä. Sauli Niinistö on samanlainen reaalipoliitikko kuin poliisiministeri Kari Rajamäki (sd), joista molemmat tuntevat maahanmuuttajien panos/tuotto -suhteen erityisen hyvin. Kaiken lisäksi Sauli Niinistö ei ole sidoksissa epärealistisiin maailmanparannushankkeisiin toisin kuin Tarja Halonen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mene muualle lobbaamaan
En nyt ota isommin kantaa, mutta olisi mielenkiintoista kuulla mikä mielestäsi tuossa aloituksessa ei pitänyt paikkaansa. Voisitko kertoa vai oletko niinkuin demarit, et puhu etkä pukahda?