Olen 21v nainen ja ollaan mieheni kanssa oltu 4v yhdessä, ollaan kihloissa, meillä on asunto ja kaksi kissaa. Elämämme näyttää pintapuolisesti täydelliseltä. Toisin kuitenkin on, minä, olen yrittänyt jättää miestäni nyt kolme kertaa noin puolen vuoden sisällä, koska tuntuu siltä, että ei halua enää olla tässä suhteessa. Mieheni on maailman upein ja kiltein mies, kaikkea mitä miehestä vaan voi ikinä toivoa. Hän rakastaa minua jopa ehkä liikaakin, on siis todella kiinni minussa ja se häiritsee taas minua. Tosin olen ollut kovin nuori kun olemme alkaneet seurustelemaan ja muuttaneet yhteen. Tuntuu, että se "nuoruus" jäi kokematta. Rakastan miestäni hyvin paljon, hän on minun tukeni ja turvani, ystävä.
Se mikä hankaloittaa tätä juttua kaikista eniten, on kolmas osapuoli... Ensin ihastuin, sitten taisin rakastua häneen... Tavattiin jo aikoja sitten ystävien kautta. Mutta viime syksynä ne liekit roihahtivat, olin onnellinen kun sain huomiota joltain muultakin mieheltä, alussa kokeilin vain uudestaan miltä se ihastuminen nyt tuntuikaan, jäin koukkuun siihen tunteeseen. Juttu alkoi muuttua vakavemmaksi, samaan aikaan yritin hoitaa omaa suhdettani mieheeni, tosi hän huomasi, että jokin on pielessä.
Erehdyin eräänä iltana menemään tämän kolmannen luokse, olin juonut vähän. Olin niin tämän miehen hurmiossa, että jostain, en ymmärrä mistä sain päähäni lähettää omalle miehelleni TEKSTIVIESTIN, että en halua jatkaa enää suhdettamme, koska minulla on toinen ja olen rakastunut!!! Kadun vieläkin sitä tapaa millä asian ilmaisin...:( Se oli lapsellista. Tietenkin miheni siitä hermostui ja oli aivan hukassa kun en vastannut hänen puheluihinkaan. Sain takaisin viestejä häneltä, surullisia, hän oli hyvin ihmeissään, koska tieto tuli kuin seinästä hänelle. Sanoin, etten pysty nyt keskustelemaan asiasta hänen kanssaan. Hän uhkasi jopa tappaa itsensä, mutta uhkauksia ne vaan onneksi oli... Epätoivoisia yrityksiä saada minut takaisin. Kaikista eniten suutuin siitä, että mieheni sekoitti tähän meidän sotkuun myös vanhempani! Hän kertoi kaiken vanhemmilleni ja meni heidän luotaan hakemaan sympatiaa ja kääntää heidät minua "vastaan". Minua suututti, koska ei minulla ollut mitään paikkaa mihin olisin voinut mennä kuin vanhempani ja tämä kolmas osapuoli. No tarina jatkuu...
Seuraavana aamuna menin töihin aivan surkeana, tulin katuma päälle... Soitin äidilleni, hän kertoi mieheni olleen aivan surkeana, vaihtaneen lukot meidän kotiin, etten pääse sinne, hän oli myös pakannut kaikki tavarani jätesäkkeihin, aivan kaiken... onneksi oli vienyt ne vain kellariin! Minun kissani oli meinannut heittää pihalle. Soitin sitten miehelleni ja pyysin anteeksi tekstiviestillä esittämääni asiaa, hänen oli hyvin vaikea puhua minulle. Sovittiin että nähdään, hän tulisi hakemaan minut illalla töistä...
Ilta tuli ja hän saapui hakemaan minua. Keskusteltiin tosi kauan ja sanoin hänelle, että kadun koko hommaa ihan hirveästi ja haluan mieheni takaisin. Tekisin mitä tahansa saadakseni hänet takaisin... Lopulta hänkin myöntyi ja otti minut takaisin, elämämme jatkui taas vähän ajan päästä normaalisti, tosin hänen oli vaikea luottaa minuun enää.
Vannoin hänelle, etten pitäisi tähän kolmanteen enää mitään yhteyttä. Olen niin heikko, että harmittaa... Nyt on taas tullut se noidan kehä takaisin... Olen sortunut taas tähän samaiseen kolmanteen osapuoleen, enkä ole kertonut miehelleni mitään... Pettänyt en ole, mutta tunteet ovat jossain ihan muualla kuin täällä mieheni luona. Tosin taas hän ihmettelee mikä minua vaivaa kun olen ihan sekaisin kokoajan.
En yksikertaisesti tiedä mitä minä teen, olen aivan sekaisin, samaan aikaan haluaisin oman mieheni vaikka hän ei minua enää edes sytytä melkeinpä ollenkaan, seksi ei tunnu ihmeelliseltä. Mutta kuitenkin haluaisin olla tämän kolmannen kanssa ja unohtaa koko muun maailman, olen aivan hulluna häneen, luulin, että olisin pystynyt hänet unohtamaan, mutta ei... En vain millään pysty sanomaan taas miehelleni, että haluan jättää hänet, hän on niin kiltti ja haavoittuvainen. Pelkään, että hän sekoaa, koska on sanonut minulle, että hänellä ei ole mitään ilman minua, ei yhtään mitään... Ja olen jotenkin riippuvainen hänestä.
Jotain päätöksiä olisi tehtävä, enhän mitenkään voi olla kahden miehen kanssakaan vaikka haluaisin... Tämä on niin vaikeaa ja surullista... Jos olette jaksaneet lukea tämän tarinani niin kiitos siitä, toivon, että joku osaisi tuoda jonkinlaista valoa tähän sekasotkuun.
Se mikä hankaloittaa tätä juttua kaikista eniten, on kolmas osapuoli... Ensin ihastuin, sitten taisin rakastua häneen... Tavattiin jo aikoja sitten ystävien kautta. Mutta viime syksynä ne liekit roihahtivat, olin onnellinen kun sain huomiota joltain muultakin mieheltä, alussa kokeilin vain uudestaan miltä se ihastuminen nyt tuntuikaan, jäin koukkuun siihen tunteeseen. Juttu alkoi muuttua vakavemmaksi, samaan aikaan yritin hoitaa omaa suhdettani mieheeni, tosi hän huomasi, että jokin on pielessä.
Erehdyin eräänä iltana menemään tämän kolmannen luokse, olin juonut vähän. Olin niin tämän miehen hurmiossa, että jostain, en ymmärrä mistä sain päähäni lähettää omalle miehelleni TEKSTIVIESTIN, että en halua jatkaa enää suhdettamme, koska minulla on toinen ja olen rakastunut!!! Kadun vieläkin sitä tapaa millä asian ilmaisin...:( Se oli lapsellista. Tietenkin miheni siitä hermostui ja oli aivan hukassa kun en vastannut hänen puheluihinkaan. Sain takaisin viestejä häneltä, surullisia, hän oli hyvin ihmeissään, koska tieto tuli kuin seinästä hänelle. Sanoin, etten pysty nyt keskustelemaan asiasta hänen kanssaan. Hän uhkasi jopa tappaa itsensä, mutta uhkauksia ne vaan onneksi oli... Epätoivoisia yrityksiä saada minut takaisin. Kaikista eniten suutuin siitä, että mieheni sekoitti tähän meidän sotkuun myös vanhempani! Hän kertoi kaiken vanhemmilleni ja meni heidän luotaan hakemaan sympatiaa ja kääntää heidät minua "vastaan". Minua suututti, koska ei minulla ollut mitään paikkaa mihin olisin voinut mennä kuin vanhempani ja tämä kolmas osapuoli. No tarina jatkuu...
Seuraavana aamuna menin töihin aivan surkeana, tulin katuma päälle... Soitin äidilleni, hän kertoi mieheni olleen aivan surkeana, vaihtaneen lukot meidän kotiin, etten pääse sinne, hän oli myös pakannut kaikki tavarani jätesäkkeihin, aivan kaiken... onneksi oli vienyt ne vain kellariin! Minun kissani oli meinannut heittää pihalle. Soitin sitten miehelleni ja pyysin anteeksi tekstiviestillä esittämääni asiaa, hänen oli hyvin vaikea puhua minulle. Sovittiin että nähdään, hän tulisi hakemaan minut illalla töistä...
Ilta tuli ja hän saapui hakemaan minua. Keskusteltiin tosi kauan ja sanoin hänelle, että kadun koko hommaa ihan hirveästi ja haluan mieheni takaisin. Tekisin mitä tahansa saadakseni hänet takaisin... Lopulta hänkin myöntyi ja otti minut takaisin, elämämme jatkui taas vähän ajan päästä normaalisti, tosin hänen oli vaikea luottaa minuun enää.
Vannoin hänelle, etten pitäisi tähän kolmanteen enää mitään yhteyttä. Olen niin heikko, että harmittaa... Nyt on taas tullut se noidan kehä takaisin... Olen sortunut taas tähän samaiseen kolmanteen osapuoleen, enkä ole kertonut miehelleni mitään... Pettänyt en ole, mutta tunteet ovat jossain ihan muualla kuin täällä mieheni luona. Tosin taas hän ihmettelee mikä minua vaivaa kun olen ihan sekaisin kokoajan.
En yksikertaisesti tiedä mitä minä teen, olen aivan sekaisin, samaan aikaan haluaisin oman mieheni vaikka hän ei minua enää edes sytytä melkeinpä ollenkaan, seksi ei tunnu ihmeelliseltä. Mutta kuitenkin haluaisin olla tämän kolmannen kanssa ja unohtaa koko muun maailman, olen aivan hulluna häneen, luulin, että olisin pystynyt hänet unohtamaan, mutta ei... En vain millään pysty sanomaan taas miehelleni, että haluan jättää hänet, hän on niin kiltti ja haavoittuvainen. Pelkään, että hän sekoaa, koska on sanonut minulle, että hänellä ei ole mitään ilman minua, ei yhtään mitään... Ja olen jotenkin riippuvainen hänestä.
Jotain päätöksiä olisi tehtävä, enhän mitenkään voi olla kahden miehen kanssakaan vaikka haluaisin... Tämä on niin vaikeaa ja surullista... Jos olette jaksaneet lukea tämän tarinani niin kiitos siitä, toivon, että joku osaisi tuoda jonkinlaista valoa tähän sekasotkuun.
Vastaukset 4
Vanhimmat
menemään, joku voi saada hänestä hyvän kumppanin ja olla uskollinen. Eikö sinustakin hän ansaitsisi parempaa?
Sitä pitäisi herätä siihen paikkaan kun alkaa ns tökkiä sen siipan kanssa. Siitä alkaa vaarallinen aika. Silloin sitä helposti ihastuu ja rakastuu ympäriinsä kun on niitä tyydyttämättömiä tarpeita, joita ei ole ehkä osannut tuoda esille siipan kuullen, että hänellä olisi ollut mahis vastata haasteeseen.
No, sinä fiksuna likkana tiedät kyllä mitä sun pitää nyt tehdä. Jahkailu ei auta asiaa yhtään, päinvastoin. Sulla on tasan kolme vaihtaria: jatkat nykyisessä suhteessa ja panostat täysillä sen parantamiseen tai hyppäät suoraan uuteen suhteeseen ja otat vastaan mitä siitä tulee sillä paluuta entiseen ei sitten enää ole, tai sitten heittäydyt sinkuksi itsesi kanssa kaksin ja keskityt miettimään mitä sä itsekin teit väärin, että tässä näin kävi.
Lue uusiksi nuo itse kirjoittamasi faktat sun miehestäsi ja mieti mitä sulla todellakin JO on siinä rinnallasi. Sehän on ihan älykäs ihminen, jolle voi puhua omista tarpeistaan ja haaveistaan, jota voi innostaa kokeilemaan uutta sun kanssasi jne jne.
Uusi ihastus saattaakin olla vain pakopaikka, ja mitäs sitten kun arki astuu siihenkin romantiikkaan. Hyppäätkö sä vaan ojasta allikkoon vai tunnetko todella, että se toinen on sulle läheisempi luonteeltaakin kuin nykyinen siippasi? Onko siinä uudessa negatiivisia puolia ja mistä sä ET niin kauheesti tykkää hänessä?
Niin sokea ei ainakaan kannata olla, ettei suostu näkemään kohteensa nurjaakin puolta.
Niin, tuskinpa tämän uusikaan ihastuksesi on se lopullinen valinta loppuelämäksi, vrt ikääsi. Suurin ongelmasi on se, että et vaan uskalla irrottautua tästä vanhasta poikaystävästäsi, se on niin tuttu ja turvallinen. Turvallisuus on meidän ihmisten yksi perustarve ja siitä luopuminen on vaikeaa.
On selvää, että nykyinen suhteesi on joutunut sivuraiteille. Epäilen, että kumpikaan teistä ei enään luota toisiinne parisuhteen vaatimalla tavalla. Tällähetkellä on siis menossa "kasvoimme erilleen" -vaihe ja jos kumpikaan teistä ei tee suhteellenne mitään, eroatte viimeistään kesällä.
Mutta mitä vaihtoehtoja sinulla on? Kaikki vaihtoehdot ovat käytettävissä. Miksi et muuttaisi reilusti pois? Onnistuisiko se rahallisesti? Näin sinä voisit oikeasti ja ilman mitään "salailua" katsoa ja tutustua uusiin ihmisiin. Olisit virallisesti sinkku ja älä heti sitoudu johonkin toiseen mieheen, vaan pidä itsesi kuitenkin itsenäisenä. Epäilen, että nykyisen poikaystäväsikin olisi helpompi kestää sinun poismuuttosi, jos muuttaisit yksin omaan asuntoon. Myös sinun olisi ehkä helpompi hyväksyä oma toimintasi ja kuka tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Katso ja nauti elämästä, koska olen nyt selvästi siinä iässä, jossa elämää maistellaan.
Jospa ottaisit molemmat miehet, jos ne vaikka tulisivat toimeen keskenään? Kolmisuhteessa perheen talouskin olisi paremmalla tolalla kun kolme rakastavaista toisi rahaa yhteiseen pesään.
Älä kiinnitä huomiota manipuloituun ja aivopestyyn moraaliseen enemmistöön, seuraa sydämesi ääntä.