En tiedä ollaanko avioeron partaalla vai ei..
Minä en jaksa.
Me ollaan oltu kohta 10 vuotta yhdessä. Lapsemme on 1-vuotais. Minä en jaksa tätä.
Minä olen huomannut, että meillä ei ole mitään samaa enää. Me kumpikin tehdään omia juttuja.
Mies istuu tietokoneella ja minä pelaan pleikkaria jos on vapaa-aikaa lapsesta. Seksi tms. on yleensä viimeisenä vapaa-ajan vietto listalla.
Minä en edes nauti koko seksistä enää, senkin takia se ei oikein ole akttivista tässä suhteessa.
Minä en nykyisin syö enää paljoa mitään eikä minulla ole edes nälkä. Minä en myöskään nuku kuin 2-3 tuntia eikä minua väsytä. Olenkohan tulossa hulluksi? Vai olenko sairastumassa syömishäiriöön?
Nyttenkin olen ollut koko päivän syömättä mitään kunnollista eikä minulla ole nälkä.
Mies nukkuu ja minua vituttaa aivan helvetisti.
Tekisi mieli jättää nuo kaksi (mies ja lapsi) nukkumaan ja lähteä helvettin täältä. Ihan mihin vaan.
Harmi vaan lapsen puolesta kun on näin paskan äidin saanut.
Pitäisi vissiin vaan yrittää jaksaa. Minä pärjään aivan mainiosti ilman seksiä tai kunnollista ihmissuhdetta. Kunhan edes työ on mukavaa. Ja täytyy myöntää, että kyllä minä lasta rakastan. Jos me erottaisiin lapsi joutuisi valikoimaan minu ja isän välillä. Elatusmaksuja, tapaamisia, tappeluita......ei kiitos.
Kai sitä voi näinkin elää...
Minä en jaksa.
Me ollaan oltu kohta 10 vuotta yhdessä. Lapsemme on 1-vuotais. Minä en jaksa tätä.
Minä olen huomannut, että meillä ei ole mitään samaa enää. Me kumpikin tehdään omia juttuja.
Mies istuu tietokoneella ja minä pelaan pleikkaria jos on vapaa-aikaa lapsesta. Seksi tms. on yleensä viimeisenä vapaa-ajan vietto listalla.
Minä en edes nauti koko seksistä enää, senkin takia se ei oikein ole akttivista tässä suhteessa.
Minä en nykyisin syö enää paljoa mitään eikä minulla ole edes nälkä. Minä en myöskään nuku kuin 2-3 tuntia eikä minua väsytä. Olenkohan tulossa hulluksi? Vai olenko sairastumassa syömishäiriöön?
Nyttenkin olen ollut koko päivän syömättä mitään kunnollista eikä minulla ole nälkä.
Mies nukkuu ja minua vituttaa aivan helvetisti.
Tekisi mieli jättää nuo kaksi (mies ja lapsi) nukkumaan ja lähteä helvettin täältä. Ihan mihin vaan.
Harmi vaan lapsen puolesta kun on näin paskan äidin saanut.
Pitäisi vissiin vaan yrittää jaksaa. Minä pärjään aivan mainiosti ilman seksiä tai kunnollista ihmissuhdetta. Kunhan edes työ on mukavaa. Ja täytyy myöntää, että kyllä minä lasta rakastan. Jos me erottaisiin lapsi joutuisi valikoimaan minu ja isän välillä. Elatusmaksuja, tapaamisia, tappeluita......ei kiitos.
Kai sitä voi näinkin elää...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yritäppä nyt vaan jaksaa sen pinokaises tähden, tiedän kokemuksesta että on rankkaa mutta tulet katumaan jos muksun jätät. Äijiä aina löytyy uusia mutta lapses on se mistä on pakko jaksaa pitää kiinni, aatteleppa sitä! Muutenkin jaksamista sulle sinne, tiedän ettei ole helppoa olla suhteessa joka ei toimi.
Voimia
HYVÄ ETTET PAHEMMIN SYYTTELE ESIM. MIESTÄSI TILANTEESTASI. YMMÄRRÄT ETTÄ KAIKKI EI OLE SISÄLLÄSI KUNNOSSA.
Tuohon tilanteeseen auttaa yleensä koulutettu hoitaja - psykologi, psykiatri, sosiaalihoitaja...
Sinuna kipittäisin terveyskeskukseen keskustelemaan asiasta ennenkuin jotain tapahtuu.
Tiewtysti on loistavaa jos voit puhua asiasta miehesi kanssa. Miehesi ei varmasti osaa/kykene paljoa auttamaan ko. tilassa.
Samaa kävin itsekkin aikoinani läpi. Omassa liitossani olin käytännössä yksin pienen lapsen kanssa ja loppuun palaminen oli lähellä. Lapsen takia jaksoin kuitenkin jatkaa liittoamme. Tuli ylä ja alamäkeä vuosien ajan. Osasin pahan oloni peittää mutten haluttomuuttani sänkyleikkeihin. Mies tällöin alkoi syyttä tulemaan mustasukkaiseksi.
Mies tarvitsi myös sitä läheisyyttä mitä annoin lapsellemme. Nyt sen eronneena ymmärrän.
Ehdotan myös sinulle, kuten aikaisemmatkin täällä ovat neuvoneet; käänny perheneuvolan puoleen. Jos kyseessä olisi Teidän tapauksessa vain sinun jaksamisestasi.... Miehen olisi syytä tulla näihin tapaamisiin mukaan jos hän haluaa pitää Teidät onnellisina.
Kyllä asiat korjautuvat kun ottaa apua vastaan.
=)
Sun tilanteesi näyttää sellaiselta, että kannustan sinua hakeutumaan ammattiauttajan pakeille. Se, mitä omasta voinnistasi kuvasti, viittaa jonkinasteiseen masennukseen; ruokahalun muutos, univaikeudet, ärsyyntyneisyys, toivottomuus etc. Asialle voidaan tehdä jotain. Varaa aika aluksi terveyskeskuslääkärille näin aluksi. Onko em. kaltaiset fiilikset olleet sinulla pitkään?