Olen ollut useamman vuoden naimisissa. Liittomme on aina ollut melko myrskyisä, mutta tasaisempiakin vaiheita on ollut. Jo vuosia sitten mieheni on riidellessämme toisinaan tönäissyt minua tai ottanut niin lujaa kiinni että käteen on jäänyt mustelmia. Viime aikoina tilanne on kuitenkin pahentunut. Mieheni on yhä useammin alkanut saamaan raivareita. Riidellessä hän huutaa ja raivoaa, saattaa tulla aivan kasvojen eteen karjumaan naama punaisena ja haukkuu tyhmäksi, kusipääksi jne jne. Hän uhkailee itsemurhalla ja jos sanon että soitan apua, vie puhelimen vaikka väkisin. Hän usuttaa minua lyömään itseään rangaistukseksi siitä että kohtelee minua huonosti. Kun olen sanonut etten halua riidellä, tapella tai lyödä on hän jopa tullut kahden leipäveitsen kanssa ja sanonut, että ala tulla. Pointtina siis se että kumpikin löisi toistaan. Sairasta. Kun yritin pakoon ovesta, hän esti. Rupesin huutamaan ja itkemään aivan hysteeriesti ja tilanne laukesi.
Mieheni on käynyt lääkärissä hakemassa apua masennukseen, mutta siitä ei ole ollut toistaiseksi apua. Nyt pelkään jatkuvasti uutta raivaria ja yritän olla "keikuttamatta venettä". Pelkään, että seuraavalla kerralla tapahtuu jotain vielä pahempaa. En kuitenkaan osaa lähteäkään, kun jotenkin ajattelen, että mitään "tarpeeksi pahaa" ei ole vielä tapahtunut. Olen puhunut hänelle ajatuksistani ja tunteistani ja kovasti katuu ja pahoittelee, tosin myöntää ette ei oikein ymmärrä miksi häntä niin pelkään.
Tiedän, ettei kukaan voi puolestani päättää mitä minun pitäisi tehdä, mutta haluaisin mielipiteitänne.
Mieheni on käynyt lääkärissä hakemassa apua masennukseen, mutta siitä ei ole ollut toistaiseksi apua. Nyt pelkään jatkuvasti uutta raivaria ja yritän olla "keikuttamatta venettä". Pelkään, että seuraavalla kerralla tapahtuu jotain vielä pahempaa. En kuitenkaan osaa lähteäkään, kun jotenkin ajattelen, että mitään "tarpeeksi pahaa" ei ole vielä tapahtunut. Olen puhunut hänelle ajatuksistani ja tunteistani ja kovasti katuu ja pahoittelee, tosin myöntää ette ei oikein ymmärrä miksi häntä niin pelkään.
Tiedän, ettei kukaan voi puolestani päättää mitä minun pitäisi tehdä, mutta haluaisin mielipiteitänne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tuntuu viestisi perusteella, että kohta tulee turpaan. Kannattaa miettiä erittäin tarkasti mitä asialle voisi tehdä. Ota välimatkaa myös fyysisesti ja näytä miehellesi, että tällainen peli ei vetele. Olen itse ollut juuri samanlaisessa tilanteessa, enkä jäänyt katsomaan miten juttu olisi edennyt. Koin sen jo niin uhkaavana tilanteena, että nyt elän yksin. Itse en välittänyt jäädä katsomaan, mitä tarpeeksi pahaa voisi vielä tapahtua, sillä se olisi varmasti tapahtunut. Itseään voi ja pitää suojella. Lähde pois suhteesta, sillä tulet näkemään, jos jäät, ettei siitä mitään hyvää seurannut, päinvastoin.
Niimpä niin, se surullinen seuraava vaihe on sitten kunnolla turpaan mätkiminen. Olet jo nyt alistettu, miehesi on tasapainoton. Mikäli hän ei lopeta tai saa apua, lähde suhteesta. Kerro jollekkin läheisellesi, jotta ei tarvitse olla yksin ja jos tapahtuu jotain sinulla on jonkun ystävän tuki. ALan ammattilaisena voisin sanoa, että kaikki klisett lyömisestä on totta.
MIKSI ne kliseet on totta? Miksei näitä ihmisiä pystytä auttamaan (kaikkihan ei tosin apua edes halua). Eikö nykypsykologian keinoin todellisuudessa ole mahdollista saada yhtään mitään aikaan???? Olen itse ollut painajaismaisessa tilanteessa mutta tiedän että myös mies kärsi(i) teoistaan. Olemme eronneet mutta surutyö kesken, itseasiassa jaksan elää niinkin naiivin haaveen turvin että hän saisi vielä jonain päivänä apua ja ehkä (vuosien kuluttua?) voisimme vielä yrittää yhdessä ;-}