Miehen sisaruksen perhe elää käytännöllisesti katsoen appivanhempien kustannuksella; taloudellista apua kun on perheen ”lellikille” annettu kokoajan heti kotoa lähtemisen jälkeen. Homma vaan on luisunut käsistä. Nyt on omakotitalo, josta appivanhemmat maksavat osa lainasta sekä sen normaalista ylläpidosta. Lapsia hoidetaan iltaisin ja viikonloppuisin kun on nuorilla tärkeitä menoja. Lapset vaatetetaan ja ruokakassikin kannetaan kotiin.
Käly ei koskaan pyydä rahaa suoraan, mutta pyynnöt tulevat sitten miehen veljen välittäminä. Viimeisimpänä kustannetaan miniän opiskeluja – lainaakin siihen hommaan on otettu.
Nyt appivanhemmat eivät enää jaksaisi, alkavat olla väsyneitä jatkuvaan hoitoon ja jatkuvasti muuttuviin suunnitelmiin. Eläkkeellekin pitäisi pian jäädä. Mökki on tämän sisaruksen perheen tilanteen takia jo myyty . Rahahanoja on vaikea kääntää äkkiä kiinni kun on kyse lastenlasten hyvinvoinnista ja neljäs lapsikin ilmoitti tulostaan.
Onneksi itse asumme tarpeeksi kaukana kälystä ja langosta!
Eniten jään kaipaamaan appivanhemmilta aikaa omille lapsilleni. Omat vanhemmat eivät iäkkäinä jaksa lasten kanssa seurustella, saati sitten tehdä mitään heidän kanssaan. Appivanhempien kaikki vapaa aika menee tämän perheen kanssa – lapsemme jos harvoin pääsevät kylään isovanhempien luo, tuodaan serkutkin välittömästi hoidettavaksi.
Millä ihmeellä tällaisen kierteen katkaisisi? Mies on turhan kiltti asiasta enää sanomaan ja toinen sisko on ulkomailla, eikä tiedä tilannetta. Asiasta on yritetty pariin otteeseen puhua, mutta aina on ”tilanne sellainen, että välttämättä apua tarvitaan”. Appi sai jo lievän sydänkohtauksen, mutta kuinka ollakaan, talven lumityöt on joutunut kuitenkin käymään tekemässä pojan (matkatyössä) perheen talolla…
Käly ei koskaan pyydä rahaa suoraan, mutta pyynnöt tulevat sitten miehen veljen välittäminä. Viimeisimpänä kustannetaan miniän opiskeluja – lainaakin siihen hommaan on otettu.
Nyt appivanhemmat eivät enää jaksaisi, alkavat olla väsyneitä jatkuvaan hoitoon ja jatkuvasti muuttuviin suunnitelmiin. Eläkkeellekin pitäisi pian jäädä. Mökki on tämän sisaruksen perheen tilanteen takia jo myyty . Rahahanoja on vaikea kääntää äkkiä kiinni kun on kyse lastenlasten hyvinvoinnista ja neljäs lapsikin ilmoitti tulostaan.
Onneksi itse asumme tarpeeksi kaukana kälystä ja langosta!
Eniten jään kaipaamaan appivanhemmilta aikaa omille lapsilleni. Omat vanhemmat eivät iäkkäinä jaksa lasten kanssa seurustella, saati sitten tehdä mitään heidän kanssaan. Appivanhempien kaikki vapaa aika menee tämän perheen kanssa – lapsemme jos harvoin pääsevät kylään isovanhempien luo, tuodaan serkutkin välittömästi hoidettavaksi.
Millä ihmeellä tällaisen kierteen katkaisisi? Mies on turhan kiltti asiasta enää sanomaan ja toinen sisko on ulkomailla, eikä tiedä tilannetta. Asiasta on yritetty pariin otteeseen puhua, mutta aina on ”tilanne sellainen, että välttämättä apua tarvitaan”. Appi sai jo lievän sydänkohtauksen, mutta kuinka ollakaan, talven lumityöt on joutunut kuitenkin käymään tekemässä pojan (matkatyössä) perheen talolla…
Vastaukset 18
Vanhimmat
"Miehen sisaruksen
appivanhempien kustannuksella;
taloudellista apua kun on perheen ”lellikille” annettu kokoajan
Nyt on omakotitalo
Lapsia hoidetaan iltaisin ja viikonloppuisin
pyynnöt tulevat sitten miehen veljen välittäminä.
Mökki on tämän sisaruksen perheen tilanteen takia jo myyty .
Onneksi itse asumme tarpeeksi kaukana kälystä ja langosta!
lapsemme jos harvoin pääsevät kylään isovanhempien luo, tuodaan serkutkin välittömästi hoidettavaksi.
Mies on turhan kiltti asiasta enää sanomaan ja toinen sisko on ulkomailla,
Asiasta on yritetty pariin otteeseen puhua, mutta aina on ”tilanne sellainen, että välttämättä apua tarvitaan"
Niin miten tämän nyt järjestäisi?
Käly on veljen vaimo.
Lanko on sisaren mies.
Appivanhemmat ovat puolison vanhemmat.
Kukaan ei ole vastuussa toisen sanomisista tai pyynöistä.
Taidat nyt etupäässä vahdata *katoavaa* omaisuutta.
Tän on pakko olla provo.
Ainoa joka tulee selväksi on, pelko ja kateus toisen saamisista.
Mistä hitosta osaatkin ne laskea sinne matkojen taa.
Oletko unohtanut laiskan miniän?
Et voi tietää asioiden ihan oikeaa laitaa.
Kateus vie kalatkin merestä.
Eipä taida jaettaviksi jäädä, ei kukaan halua olla vahdittavana.
Appivanhemmilla oikeus omaisuuden antamiseen, ennakkoperintö on sitten toinen asia miten todistat?
"Appivanhemmilla oikeus omaisuuden antamiseen, ennakkoperintö on sitten toinen asia miten todistat?"
Tuntuu kuin itsekkin olisit ryöstämässä sisaruksien osuuksia jostain huushollista! Voitko katsoo itseesi peilistä enään sen jälkeen kun viet tai olet viemässä muidenkin sisarusten osuudet? Väitätkö kateudeksi sitä mikä on tasa-arvoo sisarusten kesken?
Jos puoliaan ei pidä niin ahneet vie tuhkatkin pesästä. Sisarukset jotka ovat saaneet ennakko perintöö niin he luopuu lopullisessa jaossa ennakkoperinnön verran. Vanhempien myymisistä ja varojen luovuttamisista löytyy varmaankin kuitit ja tiliotteet ainakin kymmenen vuoden takaa.
Muista se että AHNEELLA ON PASKANEN LOPPU! Selität muka pelolla ja ahneudella sitä kun joku sisaruksista kynii vanhemmat surutta kuiviin, etkö itse reagoisi samalla lailla, ellet sitten ole se hyödyn saava osapuoli? Paljastit heti itsesi! Kuinka paljon sinä rosvoot muiden osuuksista? ja kuinka paljon käytät hyväksesi lähimmäisiäsi? Uskallatko katsoo itseesi peilistä? Nukutko yösi hyvin vailla omantunnontuskia? Onko elämäsi onnellinen? Onko parisuhteesi onnellinen? Haluatko koko ajan vaan lisää ja lisää, eikä sekään enään tuo tyydytystä? onko loppu elämäsi vaan ilkeilyä toisille vittuilemalla kateudesta ja ym. katkeruudesta?
Jos olet kaiken saanut niin alatko puolusteleen itseesi sillä että muut ovat kateellisia? Kannattaako elää ahneuden kanssa vai hyvän omantunnon kanssa? Kumpi on tärkeempää?
Kuulostaa ihan siltä, että otat asian tosi henkilökohtaisesti - oletkohan itse "ottavassa asemassa" kun noin kiihkeästi vastustat sisarusten välistä tasapuolista kohtelua?
Kiitos, nukun yöni oikein rauhallisesti, voin katsoa peiliin ja tehdä yms. mainitsemasi asiat. Olen todellakin tyytyväinen elämääni, vaikka pienipalkkaisia miehemmekanssa olemmekin - tiedämme tulomme ja menomme ja elämme niiden mukaan.
Tässä vaan olen jo nähnyt elämää sen verran, että jos asiat jäävät odottamaan, ne eivät ainakaan itsestään parane. Enkä ole viemässä mitään sisaruksilta; kun appivanhemmilta perintö jää, se ei todellakaan tule minulle vaan ihan normaalisti miehelleni. En vaan voi harrastaa tätä nykyisin vallitsevaa EVVK asennetta ja olla välittämättä appivanhemmista - jotka ovat avustaneet myös meitä, silloin kun lapset olivat pieniä ja rahaa ei ollut. Pitäisi heidänkin jossain vaiheessa pystyä nauttimaan omasta eläkkeestään sekä voida toteuttaa omia suunnitelmiaan (joihin em. myyty mökki aiemmin kiinteästi kuului).
(Mitä tulee näihin ennakkoperintöihin yms. niin jotta niillä olisi jotain merkitystä, pitäisi asiat kyetä näyttämään toteen ts. jossain tulisi todella olla kirjallisena että ko sisarus on rahat saanut. )
Mielenkiintoinen ajatus sinulta, että pitäisi ruveta johonkin suuntaan vittuilemaan - ei kyllä vielä itselle ole tullut mieleen.
Noo on jotain, joka tiedän. Vanhemmillani oli; 2 poikaa 5 tyttöä, vain pojat saivat. Vanhemmat antoivat eläessään pojille maat; 18 h viljeltyä päärakennus silloin 20 vuotta vanha ja 120 h metsää. Metsä myyttiin nuorimmalle veljelle jo 4 vuotiaana. Toinen veli sai talon syytingillä ja velat siirrettiin hänen nimiinsä. Mitään mahdollisuutta ei ollut asian *oikaisuun*, kun viimeinen perunkirjoitus koitti. Tyttöjä ei myöskään koulutettu.
En silti ole siskoksille katkera.
selittelemään ja onnistuin. Sillä lapsi perheelliset ovat viemässä isovanhemmilta tekohamppatkin suusta jos vaan onnistuvat!
Ei tullut itsellesi mieleen että dokumentteja löytyy jos niitä osataan hakee. Kaikki vaan eivät osaa.
Se on ihan samantekevää mitä on kenenkin palkka mutta sisaruksien pitää olla samanarvoisia, eikä kenelläkään ole oikeutta millään perusteella rosvota enemmän itselleen.
Minä en puutu millään lailla mieheni perintöihin, hän tekee mitä lystää. Puutun vain omien vanhempieni perintöön koska olen rintaperillinen. Muut perinnöt eivät kuulu minulle paskanka vertaa. Sisarusten välinen tasa- arvo vaikuttaa vain silloin kun on omasta suvustani kysymys, muiden asioihin en puutu.
Saan sen käsityksen että te olette saaneet enemmän ja nyt väität ettei sitä voida toteen näyttää? Kyllä voidaan, et tajuakkaan kuinka voidaan mutta en sitä sinulle neuvo koska olet ahne. Edestäsi löydät sen minkä taaksesi jätät. Älykkäät keksii keinon päänne menoksi jos haluaa.
Nuku ihan rauhallisesti :D
Taidat otdella tietää, miten todistaa mainitsemiasi asioita oikein kokemuksen perusteella! Voisin varmaan oppia sinulta kikan jos toisenkin näiden ennakkopenrintöasioiden todistamiseksi ja "osuuksien" varmistamiseksi ;-)!
Pidä hyvä ihminen tietosi omanasi!
Minä ihmettelen edelleenkin miten auttaa appivanhempia! (kun ovat todellakin auttaneet pahimmasta pulasta silloin kun ruokaan ei ollut rahaa ja lapsikin sai talvihaalarin)
Kyllä tämä vanhakantainen kasvatusmuoto on varsin tuttua 50 -luvultakin. Pojat koulutettiin ja heitä avustettiin rahallisesti opiskelu eri vaiheessa. Ja tytöt saivat "peruskoulutuksen" kodinhoidossa, ilmaisena taloudenhoitajana omille vanhemmille.
toisin. en maininnut edes vuosikymmentä.
Erään kerran saatiin appivanhempien tilanne näyttämään siltä, että miniä heitä hyväksikäyttää - ja appivanhemmat joutuvat jopa kustantamaan miniänsä opiskelun.
Mieheni sai rahaa vanhemmiltaan aina tiukan paikan tullen. Ja tiukkoja paikkojahan tuli, sillä mieheni ei ollut koskaan joutunut (= oppinut) selviytymään tiukista paikoista muuten kuin pyytämällä äitiltään.
Kun tapasin mieheni, äitiltä pyytäminen jatkui edelleen. Mies oli niin itsenäinen, että ei halunnut ottaa avopuolisoltaan rahaa (yhteinen talous), joten pyysi äitiltään. Ja äiti antoi. Avopuoliso, eli miehen äidin miniätulokas oli hyvässä työpaikassa, tienasi sen minkä kulutti ja vielä ihan vähän päälle. Miniätulokas ei voinut kuin sivusta katsella tätä äidin ja pojan symbioosia, sillä väliin olisi ollut mahdotonta mennä - tai olisi ainakin ollut entinen miniätulokas.
Elämä jatkui - ja eräänä päivänä miniä sai kuulla olevansa kiittämätön, koska ei koskaan ollut kiitoksen sanaa sanonut, vaikka anoppi (tässä välissä oli siis menty naimisiinkin) oli auttanut (= antanut pojalleen rahaa) useammankin kerran.
HUOM! Miniä oli aika yllättynyt saamastaan avusta, koska ei ollut koskaan apu kerinnyt ihan miniälle saakka.
Meidän suvussa nääs avuksi katsotaan sellainenkin, että miestä rahoitetaan ryyppyreissuilleen ja hierontahoitoa saamaan, koska onhan se nyt koko perheen auttamista, kun mies saa tilaisuuden rentoutua. (Ihan sivujuonteena: ajatelkaa kuinka iloiseksi vaimo tuleekaan, kun mies on kerrankin äitinsä rahoilla saanut rentoutua stressaavasta avioliitosta ja pienistä lapsistaan.)
Miniä oli siis elättänyt itsensä ihan tavanomaisesti käymällä töissä ja saamalla siitä työstä palkkaa. Miestä ei niin tuo työnteko huvittanut, ja miksi olikaan, kun rahaa riitti elämiseen muutenkin. Tosin pari puhelinsoittoa äidille kuukaudessa tarvittiin.
Eräänä päivänä miniä päätti lähteä opiskelemaan. Ihan noin vaan jättäytyi pois työelämästä ja aloitti opinnot yliopistossa. Edessä siis viisi jäätävää vuotta taloudellisesti. Miniä nimittäin päätti, että opiskelee vaikka läpi harmaan kiven. Se, että osui naimisiin äidinpojan kanssa, ei voi mitenkään olla esteenä sille, että edes toinen avioliitossa kasvaa ja kehittyy... näin ajatteli miniä.
Ai juu, miniällä oli rahaa. Miniähän oli ollut jo toistakymmentä vuotta ansiotyössä, ja välillä oli jäänyt sivuunkin. Tästä rahasta eivät tietenkään anoppilassa tienneet, koska mies oli kaiken aikaa esittänyt köyhää itsenäistä.
Miniä lähti opiskelemaan. Vaikka mies ja anoppi vähän herjasivatkin, että mistäs rahat löytyy. Sanoin tyynesti myyväni vaikka asunnon, mutta teen sen mitä tunnen oikeaksi.
Eräänä päivänä vietimme iltaa mieheni siskon perheen kanssa. Innoissani mietiskelin, että mitenkähän se opiskelu sitten ihan noin käytännössä sujuu, kun opiskelusta yleensä oli jo jonkun aikaa.
Mieheni sisar siihen vain totesi, että " Shinä shiinä vain opishkelet, ja ishäni (= appeni) maksaa".
Kesti jonkun aikaa tajuta, mitä sisar oli tarkoittanut. Sen jälkeen katkesi melkein verisuoni päästä - niin raivoissani olin. Että oli "rakas" aviomieheni antanut vanhemmilleen minusta sellaisen kuvan, että rahaa tarvittiin ikään kuin molemmille.
Siispä tiedoksi ihan näin julkisesti:
- Mieheni on käyttänyt jokaisen vanhemmiltaan saamansa pennin ihan omiin tarkoituksiinsa. Joskus olen ihan äimän käkenä hänen toimistaan, koska tiedän, että johonkin näkemääni ei pitäisi olla varaa ollenkaan.
- Mieheni on aina pyytänyt apua PERHEELLEEN vaikka perhe on voinut ihan hyvin, ja mieheni on tarvinnut itse asiassa apua ihan omiin tarkoituksiinsa.
- Anoppini on tietämättään rahoittanut miehelleni kaikkia niitä harrastuksia, joita perheellisen ei tulisi harrastaa lainkaan tai ainakin niin, että vaimo tietää missä mennään. Ja tästä minun olisi ollut kiittäminen anoppia.
Että ei kaikki ole sitä miltä näyttää.
Saattaa olla monessa perheessä juurise tilanne, että vaimo pitää kirjaa menoista ja neuvottelee hankinnoista miehen kanssa, säästää ja on taloudellinen. Miehellä ei ole koskaan rahaa, kun joutuu milloin mihinkin pulaan.
Vaimo pitää hänetkin taskurahoissa omasta palkastaan. Miehen kun pitää auttaa vanhoja vanhempiaan, esimerkiksi.
Sitten tulee juuri tuo tilanne, että esim. vanhemmat kertovatkin maksavansa pojan perheelle säännöllisesti vuokrarahat, kun eivät tule toimeen, raukat. Eli mies lypsää niin kotiväkeään kuin vaimoaankin. Salaa tulonsa ja vippinsä.
Näitä tarinoita on paljon. Mikä siihen olisi ratkaisuna?
Tämä vaimo on todella kärsinyt lapseksi jääneestä miehestään!
Miten tällaisia k***päitä voi jossain olla?
Se miten appivanhempasi rahansa käyttävät tai heidän suhteensa lapsiinsa ei kuulu sinulle pätkääkään, eikä ole sinun päänsärkysi! Päätös rahoista on yksin appivanhempiesi. Hoida sinä vain oma tonttisi ja oma perheesi. Kateellinen vain olet. Jos appivanhempien aika ei riitä sinun lapsillesi, niin keksi lapsillesi muuta sen sijaan. Ei isovanhempien puutteeseen kuole.
Agressiivisuudestasi päättelen ettei sinulla ole "puhtaat jauhot pussissa". Kateellinen sana saa jo sen kuvan että haluat ahnehtia ihan kaiken muidenkin osuuden itsellesi.
Oletko itsenäinen? Omitko ihan kaiken itsellesi? Välitätkö yhtään kenestäkän? Millaisesta perheestä olet? Kerro hieman perhetaustaasi, no huomaahan sen jo kertomattakin. Olet yksinhuoltajan ainoo kakara mahdollisesti ja nyt on joku "paska" kihahtanut hattuusi. Meinaatko ihan rikastua appivanhempiesi myötä? Omia isovanhempia sinulla ei ole tai ne ovat rutiköyhiä. Ne eivät sinua kiinnosta vaan ainoastaan sen äijän vanhempien rahat sinua houkuttaa. Omaisuutta ei ole paljoo mutta sekin vähä mitä sieltä löytyy niin siitä alat tappeleen hullun lailla jotta saisit enemmän mitä muut. Sillä olet tunnevammainen ja häiriintynyt ihminen. Työ ei kiinnosta vaan helppo raha ja elintaso. Miehesi on sinulle vaan hyödyke, muuna häntä et pidä ja jätät heti kunnes saat kaiken irti hänestä. Arvasinko oikein? Päättelin tekstistäsi, sillä se huokuu vihaa...
Perinnönjaossa teille tulee sitten perintöä, niin että siinä on huomioitu, jos vanhempi on suosinut elämän aikana jotain lasta eli se on ennakkoperintöä.
Ei ole itsekästä, jos pitää oman perheen puolta asioissa. Asioihin pitäisi aina puuttua aikaisessa vaiheessa, niin ne ovat helpompia korjata. Miehesi sisarperhe elää yli varojensa ja vielä hankitaan neljättä lasta ja otetaan opintolainaa. Täysin vastuutonta.
Keskustele appivanhempiesi kanssa, että miksi he eivät halua viettää rauhallista eläkeikää. Aikuisen ihmisen pitäisi pystyä pysymään omillaan. Kannattaa sanoa appivanhemmille, että mitä tälle perheelle tehdään sitten, kun he kuolevat ja kukaan ei enää auta. Vihjaa vaikka, että aiot kasvattaa lapsistasi sellaisia, että pärjäävät itsenäisesti kun alkavat elää omaa elämäänsä, eikä tarvitse elää vanhempien varoilla. Suosittelen, että sanot appivanhemmillesi, että tekevät velkakirjan perheen kanssa ja he joutuvat maksamaan joka centin takaisin, viimeistään perinnönjaossa eli heidän perinnöstään vähennetään nämä hyödyt. Se on ihan laillista ja niin kuuluukin tehdä.
Ensiksikin tämä on vain sinun näkemyksesi asiasta ja appivanhempiesi näkemys voi olla toisenlainen. Toiseksi kyse on appivanhemmistasi, joille et ole käytännössä sukua. Miksi vaivaat päätäsi asialla, jolle et mitään voi? Jos miehesi ei ole kiinnostunut vanhempiensa olemisesta lastenne kanssa tai perinnöstään ja vanhempiensa jaksamisesta, miksi se sinua kiinnostaa? Minunkin appivanhempani käyttävät paljon enemmän aikaa lähellä asuvien lastenlasten kanssa olemiseen ja rahallisesti ovat auttaneet mieheni veljen perhettä melkoisesti (ostivat mm. auton vanhimmalle lapselle). Itse en tule kovin hyvin toimeen appivanhempieni kanssa ja minulle on aivan sama, ylläpitääkö mieheni lapsiemme suhteita isovanhempiinsa. Olisihan se kiva, jos serkukset tapaisivat toisiaan, mutta minun energiani ei riitä siihen, jos se ei verisukulaisiakaan kiinnosta.
Meillä jokaisella on riesamme ja sinun riesasi taitaa olla välinpitämättömät appivanhemmat. Jatka elämääsi niissä puitteissa, mikä on mahdollista.
että nuorin on lellikki, appivanhempasi ovat itse tilanteensa aiheuttaneet, he myös sen selvittäkööt.
Järjen ääntä vihdoin! Ehkä sitä todella pitäisi ottaa asia paremmin puheeksi appivanhempien kanssa. Ongelma on tietenkin juuri miten sanoa asiat rakentavasti eikä välejä rikkoen. Itse uskon, että kuvaamaani tilanteeseen on vaan vähitellen luisuttu, ja seuraukset ovat tällä hetkellä jotain muuta kuin mitä appivanhemmat ovat alunperin ajatelleet. Tutustuttuani (tosin pitkän ajan jälkeen) appivanhempiini, olen oppinut pitämään heistä ja arvostamaan heidän näkemyksiään sekä sitä, minkälaisen pojan (mieheni!) ovat aikanaan kasvattaneet.
Kiitokset kaikista mielipiteistä! Olen joutunut miettimään kommenttien perusteella myös omia motiivejani kirjoitukselleni ja tulin siihen tulokseen, että appivanhempani ovat huoleni arvoiset.
Vierailija lopettaa.
Näitä rahahaukkoja riittää. Ainoa millä tämän voi saada loppumaan: Rahantulo lakkaa syystä tai toisesta sieltä anoppilasta ja silloin kyllä katoaa miniäkin lapsineen.
Minkä ihmeen takia anopit ja muut tekevät tällaisen karhunpalveluksen aikuisille lapsilleen, eivät ikinä aikuistu ja ota vastuuta itsestään?