Eli työpaikallemme tuli nelisen kuukautta sitten ihana suklaasilmä, johon ihastuin heti. Kävin rupattelemassa useampaan otteeseen, ja tuntui, että hänkin oli kiinnostunut minusta. Joskus jättäytyi seuraani ja keksi jutun juurta ja välillä teki tikusta asiaa. Itse olen 44vuotias ja mies on 34v. Kauhistuttaa ikäero, mutta hän on kyllä vienyt sydämmeni. Töissä ollessani haluan nähdä häntä ja jutella, viikonloppu kun tulee, niin kaipaan häntä ja odotan työpäivää. Toisinaan hän on "hapan" ja silloin en mene lähellekkään, mutta sitten kun tuntuu, että ois kiva jutella, niin silloin saatan mennä sanalle tai "kiusaan" häntä. Silloin saan hänet paremmalle päälle, ja hän antaa ihanan ja valloittavan hymyn ja sen jälkeen päivä onkin tosi mukava, tulee tekemään tikusta asiaa useaan otteeseen. Olenkin salaa toivonut, että hän pyytäisi vaikka kahville...mutta ei...Olenhan naimisissa ja hän tietää sen. Tosin suhteemme on mennyt vain alamäkeä...ollaan vaan...Onko kymmenen vuoden ikäero liian suuri? Saanko vain salaa ihastella häntä ja kuvittelenko ihan turhia... Välillä toivon, että tämä tunne lähtisi pois, mutta sitten taas kun näen hänet, niin sydän alkaa jyskyttämään. Mahdanko ikinä päästä tästä eroon, ja tyydynkö vain vanhaan elämääni.
Ihastunut
työtoveriini
226795
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
sun päässä että hän ehkä ei edes halua että sää roikkuu häneen perässä, oletko edes ajattellut hääneen näkökulmassa. Ei hän halua sinut, sää vaan unelmoi taas.
Pari ruuvia kaipaa kiristämistä. Mut ehkä toi huuma liittyy vaan vaihdevuosiin?
kun sanot noin hänelle.....Paska mikä paska.
sulla on selvästi menopaussi jo ollut.
Ei hän uskalla mitään ehdottaa, jos tietää sinun olevan naimisissa. Sinun pitää tehdä aloite, mutta onko se sen arvoista? En usko! =)
hetki tässä valheellisessa ja materialistisessa maailmassa... se on sen arvoista!
Vaihe yksi: eroa miehestäsi jos se kerran on niin hankalaa.
Vaihe kaksi: siirryt tähän toiseen mieheen.
Jos ykkönen ei onnistu, niin suhteesi mieheesi menee entisestään alamäkeen sinun haaveillessa vihreämmästä ruohosta, ja lopulta susta tulee vain yksi pettäjä muiden houkossa. Toisaalta voit unohtaa suklaasilmän, ja keskitty tekemään nykyiselle suhteellesi jotain.
se miehenikään minua ole paljon ajatellut. Meinaan vaan ettei ole ollut mikään "puhdas pulmunen".
antaa palaa... Ikäero??? Mikä ikäero? Ikäero on ainoastaan käsityksessä, oletuksessa, rajoittuneen yhteiskunnan ja ihmismielen tekele. ei siis totuus.
Vanha ei ole vanha kuin vasta niin tuntiessaan, sanoo biologinen ikä mitä tahtoo.
Koskaan ikö-ero ei ole liian suuri, sillä kun ei ole mitään merkitystä muille kuin käsitteisiin juurtuneille pässeille.
Joten ole hyvä ja ole mitä olet, olet mitä tunnet olevasi.
tekipä hyvää lukea tuo kommenttisi.Meitä on siis muitakin "syntisiä".......
Mulla just samoin, ikäero suurinpiirtein samanlainen. Taistelen joka päivä omia tunteitani vastaan ja uskottelen, ettei tässä mitään. Mutta sitten kun taas tavataan ja katsoo vain silmiini, niin ei taas voi yhtään mitään. En ikinä halua olla aloitteen tekijänä ja tehdä mahdollisesti itseäni naurunalaiseksi, jospa olenkin tulkinnut hänen katseensa väärin...olenhan niin vanha....
Nyt vain olen ja jatkan taistelua tunteitani vastaan jatkaen omaa avioelämääni kotona
Ikäero-eli ero, jos sen niin tahtoo ajatella!Ei se ihminen mihinkään pohjimmiltaan muutu, en minäkään ole ajattelumaailmaani muuttanut kymmenessä vuodessa, jolloin työpaikkaromanssini kautta rakastuin ihanaan mieheeni!Meilläkin on ikäeroa, minä olen huomattavasti nuorempi, mutta se olennainen, se on tärkein eli yhteinen sävel!No, pitää tosin kestää katkerat ex-puolisot, menettää ehkä omaisuutensa entisestä liitosta, kestää ulkopuolisten kommentit ja haukut....Mutta hei, se on vain elämää, ei sen kummempaa.
Tarkemmin...mitä missä milloin?
Ei 10 vuotta ole paljon mitään.
Mä nuorena inssinä 10 vuotta sitten menin töihin ja ihastuin johtajan sihteeriin. Hän oli kylläkin vapaa. Mä olin silloin 25-vuotias ja hän oli 55-vuotias. Joskus muistelen kaiholla sitä kiimaa ja rakkautta jota koimme. Olimme viikon hiihtolomalla lapissa eikä hiihdetty yhtään, sen verran kiimainen hän oli. Kyllä siinä nuori mies sai laittaa kaiken peliin. Sen jälkeenkin olen joskus käynyt vanhempia naisia viihdyttämässä ja täytyy sanoa, että he kyllä osaavat naida.
hymyilyttämään.Ei se naiminen iästä ole kiinni vaan niistä kemioista kahden ihmisen välillä.Mut tottakai vanhempana ei jännitä sitä miehen kanssa oloa niin paljon ja rentoutuksen kauttahan se nautinto tulee molemmille osapuolille.Terveisin eräs sopivan somasti ikääntynyt.
Nykyisessä suhteessa että muutoksenkaipuu iskenyt. Haluat vain työajastasi mielekkäämpää :) Minulla ollut samanlainen kokemus ja suhteen jälkeen on hyvin todennäköistä että ette mahdu samaan firmaan. Meistä minä lähdin vapaaehtoisesti...
Mulla on jokseenkin outo tapa aina "ihastua" työkavereihin. Eli oon aika moneen otteeseen ollu tuossa työpaikkaromanssi tilanteessa, ja voin sanoa, että mikään työpaikkaromanssi ei tule kestämään kovin kauaa. Hohtohan on siinä, että sitä tulee paljon mieluumin töihin jos on vaikkapa silmän ruokaa. Ja tunteellisella tasolla se kestää sit pari viikkoa (siis jos tulee jotain vakavampaa ja että tapaa myös vapaa ajalla). Tälläkin hetkellä päässä pyörii vaan yks, ah, niin ihana mies.. Mut TIEDÄN ettei siitä mitään tuu, paitsi päiväunia... ;) Eli pidämpä sit suuni kiinni.. Mut toisaalta, jos oot valmis ottaa eron tai lopputilin, pettämään ja pettymään niin mikäpäs siinä, ja eihän se aina niin varmaa oo et kaikki menee viemäristä alas..
Koita vaan pitää oma perheesi koossa. Olisit valmis pettämään jos pyytäisi "kahvireissuille". Ehkäpä hän onkin niitä jotka ymmärtävät perheen arvon eikä lähde edes leikkimään sellaisen kanssa joka olisi valmis pettämään. Hyvä niin. Ei ole sen arvoisia. Itse en koskisi ihanilla sormillanikaan naimisissa olevaan joka olisi valmis vaarantamaan suhteensa. Käy seksikaupassa ja osta kivoja leluja ni eiköhän se siitä.
että hän "kahville" lähtisi kuitenkaan.Sinä moraalinvartija,mitäs jos antaisit jokaisen tehdä virheensä ihan itse.Alk.peräinen kirjoittaja ei varmaan halunnut mitään moraalisaarnaa.Pelkistä "haaveista" ei voi ihmistä moralisoida.Ja ne seksilelut vois olla sullekin tarpeeseen.Jaa,MUTTA SENHÄN SINÄ VARMAAN MYÖNNÄTKIN.
seksileluilla tekisin! Kyllä se mieheni osaa homman muutenkin, mutta kun ei vaan kiinnosta!!!!
Se on. Tai sitten suklaasimmu on täysin saamaton luuseri, mikäli 10 vuotta vanhempaa naista tosissaan suunnittelee.
Onhan se kiva leikkia (flirttailla) teen sitä itsekin vanhempien naisten kanssa, vaan kyllä ne rajan tajuaa itsekin, että leikkiä se vain on ja ystävällistä välittämistä siinäkin suhteessa, että otamme toisemme huomioon myös miehinä ja naisina.
siis, on se surkeeta tuo naisen elämä. Ensin kilvoitellaan työkaverista ja sitten vielä ikäero on tuollainen. ja suhteessakin ollaan..jos ei omakaan mies enää syty ninn miten sitte joku nuori kolli?
Onhan näitä käyty polkasemassa muinoin ja sitten jälkeenpäin naureskeltu..
vanhat akat on aika kammottavia, kyllä kait nyt nuorimies mielummin nuorta naista silittelee kuin äitinsä ikäistä mammaa taluttelee. ja ukonäöstä voin sanoa melko varmana että pitää olla todella timmi jos nuoremmilleem aikoo pärjätä.
eikö kannatas satsata siihen omaan mieheen, se saattaa vielä muistaa millainen olit nuorena ja nättinä, pitäessään silmät kiinni tiukasti.
pitäis kyllä osta ikääntyä arvokkaasti...
mun yks frendi sai joskua synttärilahjoja itseään kymmenisen vuotta vanhemmalta työkaverilta ja oli aika vaivaantunut, tuli nimppari ja synttäri onnitteluja ym. mies ei siis paljon hehkutellut asialla. Naisparka tais olla vähän kallellaan ja etsi elämäänsä sisältöä.
Vielä kun kaveri alkoi seukkaa, meni kihloihin, sai lapsen avekkinsa kanssa, tämä epätoivoinen nainen pyyteli kylään mukamas ystävänä, ja mökötykseksihän se meni kun mies raahasi perheen mukanaan. Eikä niillä koskaan mitään vispiläkauppaa edes ollut.
kunhan roikkui ja kuvitteli. vasta kun mies meni naimisiin lapsensa äidin kanssa ämmä alkoi ottaa etäisttyyttä, mutta vain vaimoon..tais olla kova pala työkaverille. siis, älkää sekoittako yksityiselämää ja duunia ja jättäkää edes
poikaset rauhaan.