Ongelmani on siinä että olen ollut avopuolisoni kanssa yli 10 vuotta ja seksiä meillä on noin 5-10 kertaa vuodessa ja se kyllä riittää. Alussa olin aktiivinen kuten mies normaalistikin mutta turhan monien pakkien jälkeen haluni alkoivat laimentua ja nykyään teen sen vain siksi että se kinuaminen ja kiukuttelu loppuu. Hän rakastaa minua kyllä yli kaiken ja tekee mitä tahansa miellyttääkseen minua mutta en vain osaa rakastaa tarpeeksi. En pidä hänen lääppimisestään enkä varsinkaan siitä että kun tulen töistä alkaa se pälätys että mitä töissä tapahtui. Tekisi mieli sanoa että ei kiinnosta. Miksi sitten en lähde kävelemään ? No koska ajattelen että se varmaan murtaisi hänet lopullisesti. Pidän häntä niin heikkona etten halua särkeä tuota rakastavaa pientä olentoa joka aina soittaa ja lähettää tekstareita että ootko kunnossa etkä sitten kaahaa. Oonko vain kylmä tunteeton paskiainen joka elää omassa maailmassa osaamatta kiintyä.
EN OSAA RAKASTAA
Amor ei osu
6568
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
en osaa kyllä neuvoo,mut oli ihan pakko kirjottaa että et ainakaan mielestäni ole kylmä ja tunteeton paskiainen....koska ajattelet että murtaisit hänet.....mut mistä mä mitään tietäisin,kun en edes ole ikinä pystynyt seurustelemaan saati sitten rakastamaan ketään.....lämmin ajatus sinulle silti..ja hyvää syksyä.
..nO luuletko ettei se satuttaisi jos hän tietäisi mitä salaa ajattelet.. parempi kertoa, teille molemmille.. Kerro tunteistasi rehellisesti (kuitenkin ystävällisempään sävyyn kuin textissäsi..) Anna hänelle mahdollisuus löytää joku joka rakastaisi häntä OIkeasti! Uskon että hän pystyy ajan kanssa sustakin pääsemään yli!?
Ehkä sinäkin tapaat "sen oikean" ja opit taas rakkauden merkityksen, kannattaa kokeilla.. tuollaiseen suhteeseen on kuitenkin aika turha jäädä..
mä haluaisin tietää miksi alun perin lähdit hänen kelkkaan?? kai hän viehätti sinua, olit rakastunut... vai miten?
Suoraan sanoen kuulostaa siltä, ettei sinulla ole teidän suhteessanne yksinkertaisesti tilaa rakastaa, tyttöystäväsi hoitaa sen teidän molempien puolesta. Ja tyttöystäväsi osa kuulostaa kirjoituksesi perusteella enemmän pelolta ja riippuvaisuudelta, eikä ilmeisesti turhaan ollenkaan.
Molemmat tarvitsevat suhteessa tarpeeksi tilaa, aikaa olla yksin ja rakastaa. Ehkä olisi hyvä idea olla hetki erossa? En tarkoita mitään varsinaista eroa, mutta toinen muutaman päivän matkalla saattaa auttaa kummasti tilannetta. Itselle jää aikaa ajatella asioita eri kantilta ja ehkä jopa ikävöidäkin.
Seksin suhteen täytyy sanoa, että niin siinä helposti käy (itselleni kävi 8v.n suhteessa) että kun tarpeeksi monta kertaa saa pakit, niin kerää jonkinlaisen muurin ympärilleen eikä oikeastaan halua enään ollenkaan.
Jos et pysty toteuttamaan pientä erossa oloa, oletko yrittänyt ajatella millaista elämä olisi jos tyttöystäväsi olisi täysin päinvastainen? Itsekäs, ei huomioisi sinua ollenkaan jne.
Joskus tuntuu vaikealta arvostaa toisen tekemisiä, ja silloin saattaa auttaa kun leikkii ajatuksella että kaikki olisi päinvastoin.
Luulen, että tuo on aika yleinen ilmiö pitkissä parisuhteissa. Kyllästytään toiseen. Minäkin olen sen kannalla, että kannattaisi pitää hieman taukoa suhteeseen, vaikka esim. viikko. Ja yrittää sitten uudelleen. Jos edelleenkin suhde on samanlainen kuin ennen, niin kannattaako jäädä siihen...? Pystytkö elämään jos naisellasi on elämä mutta sinulla ei? Lähtekää vaikka yhdessä jonnekkin matkalle, esim. kylpylään tai toiseen kaupunkiin, jos ei muu auta.
Mutta toivotan sinulle kaikkea hyvää! :)
On asiat niin,et poikakaverini ei osaa näyttää tunteitaan ja ollaan puhuttu siitä,kun aloin tuntea ,etten saa vastarakkautta ja nyt hän yrittää parhaansa.
Musta ainakin on ihanaa kun hän sanoo tykkäävänsä musta paljon ja ottaa minut lämpimään kainaloon ja pitää kummastakin kädestä kiinni ja suutelee ja silloin tällöin *läpsäyttää pepulle:)!!* ohi mennessään.
Kumppani tekee yleensä aloitteen,kun tekee mieli seksiä ja myönnyn hyvillä mielin,kun rakastan häntä niin paljon,millään ei olisi merkitystä,jos häntä ei olisi.
Hän rakastaa mua paljon ja sanoo aina välil,et miksen kohtele sua,kuten haluaisin,mut syyn tiedän siihen.
Sulla on huomioon ottava mies,joka todella välittää susta ja haluaa tietää miten päiväsi meni,mikä siinä on niin vaikeaa?
Kertomasi perusteella,sulla ei ole tunteita häntä kohtaan ja olet hänen kans vaa,et hän ei loukkaantuisi..*sinä et ole onnellinen*,löydät sen jostain muualta ja kannattaa olla rehellinen..ero sattuu,mut siitä selviää.
Meilläkin kun riitelemme niin kumppanini kysyy aina välil,et miks oot mun kans ja kerron syyn ja jos mä en enää rakasta häntä ja aidan toisella puolella ruoho on vihreämpää niin saan lähteä...hän ei estele ja karuin osa ois sitte,et hän ei haluaisi kuulla musta enää mitää.
Eli lyhykäisyydessään keskustelkaa asioista kunnolla,niin ei tarvi elää valheessa ja hallaahan siin teet itelles ja hänelle..*,mieti*. ja tuota,et ole tunteeton paskiainen vaan ihminen jolla ei ole tunteita juuri häntä kohtaan.