Voiko nuori mies olla kiinnostunut aidosti minusta, alle 30v (hyvännäköinenkin) naisesta jolla on kaksi pientä lasta, kun hän on muutaman vuoden nuorempi ja lapseton?
Meillä oli kuuma juttu kuitenkin...
Meillä oli kuuma juttu kuitenkin...
toisella lapsia, toisella ei, onnistuuko?
lapsellinen
101977
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
joka olen 18 ja mies 10 vuotta vanhempi. Hän on tehnyt aloitteita. kaks lasta hänellä.
tarkkaan, kannattaako tohon kelkkaan lähtee! Ne lapset on tosi iso vastuu, "taakka". Ne tulee aina ensin, sitten vasta sinä.Olet nuori, elä rauhassa villinä ja vapaana. Lapsiperherumbaa ehdit elää sitten myöhemminkin, se ei todellakaan ole mitään ihanuutta....Terv. kahden pienen lapsen äiti
yleensähän lapset jää erossa äidilleen.
En tod. halua näin nuorena mitän lapsiperhe rumbaa, olenhan itsekkin vielä aika lailla lapsenmielinen. (eli siis en valmis miksikään äiti puoleksi) :) Mutta kiitos vinkistä, pidetään mielessä.
se ole enemmän kiinni teistä kahdesta kuin niistä lapsista. Ne lapset tuskin on se kriittinen piste, jos vaan teillä kahdella synkkaa hyvin.
Itselläni on kolme lasta ja ikää 36 vee ja olen nyt seurustellut vuoden päivät 30 v. miehen kanssa jolla ei siis omia lapsia ja hyvin menee!!!! :)
Välillä tuntuu että lapset on miehelle tärkeämpiä kuin minä!? ;-) Ja mies haluaisi omankin biologisen lapsen kanssani mutta siitä neuvotellaan vielä....:-)
Eli lyhyesti; olen sitä mieltä että varmasti onnistuu suhde jos keskinäinen kemia ja rakkaus on kohdillaan ... ei muuta kuin tsemppiä ja rohkeasti yrittämään jos muuten kaikki kolahti ja hyvältä tuntuu....
Teil on ihan sama ikäero...mulla vaan ei suhde ole viel ihan noin pitkällä. Ollaan silmäpeliasteella vasta;)
Minkä ikäisiä sun lapset on ja miten ne otti tän uuden kumppanis vastaan? Mua rohkaisi ihan hirveästi toi sun kirjoitus...ois ihanaa, jos pääsisin samaan tilanteeseen...
Meillä tilanne alkoi niin että kun tavattiin olin tietty tosi skeptinen ja ajattelin että ei tästä ikinä voi tulla mitään kun mies on noin paljon nuorempi!!! Koskaan aikaisemmin en ole "nuoremman" kanssa seukannut! Ja jotenkin se tuntui jo ajatuksenakin ihan päättömältä. Mutta mies oli sinnikäs ja vakuutteli ettei häntä ikäero haittaa... aikuisiahan tässä molemmat ollaan, ja niinhän se on!
Muutaman viikon "taivuttelun" jälkeen aloin sitten jo itsekin olla enenevissä määrin tykästynyt ja yks kaks huomasin olevani korviani myöten rakastunut.
Lapset ( 12, 11, ja 7 vee.) tapasivat miehen noin kolmen kuukauden seurustelun jälkeen ja mainittakoon nyt tässä että tämä mies oli eron jälkeen ensimmäinen mies jonka lapsille esittelin. Pelkäsin siis tietty tosi paljon että miten lapset ottaa tän uuden miehen vastaan!?
Mutta heti eka tapaamisesta alkaen on kaikki sujunut tosi hyvin. Mitään mustasukkaisuutta ei ole ollut yhtään kenenkään kohdalla ja yhdessä touhutaan kaikenlaista todella paljon. Asiaa auttaa varmasti se että mieheni on todella lapsirakas ja siitä huomaa että hän nauttiikin touhuilla muksujen kanssa kaikenlaista! Ja tietty kun omia lapsia ei vielä ole niin sitä omaa huomiota ei tarvi jakaa muiden kanssa...
Usein onkin niin että kun viikolla soitellaan ja mies kysyy että onko lapset mulla tulevana viikonloppuna ja vastaan että menevät isälleen niin aikas usein kuulen kyllä vähän "pettymystä" rivien välistä!:)
Jos nyt jotain negatiivista tarvii miettiä niin meillä kävi alkuun muutaman kerran niin että lasten isä oli mustasukkainen kun lapset tohkeissaan ja suoralla lastenmielellä puhuivat nykyisestäni hänelle niin paljon, mutta siitäkin selvittiin kun juttelin asiasta ensin lasten kanssa ja sitten puhdistettiin ilma lasten isän kanssa.
Nyt exä tietää että hän on kuitenkin se ainoa oikea lasten isä eikä se asia tule koskaan muuttumaan eikä lapsia häneltä edes yritetä ryövätä... :) Eikä nykyinen edes yritä sitä paikkaa viedä, joten siitäkin selvittiin muutamalla pitkällä keskustelulla!
Että näin meillä mennään! Tilanne siis nyt hyvä mutta päivä kerrallaan ja rauhassa edetään ja jos rakkaus kestää niin uskon että tämän miehen rinnalla tulen loppuelämäni kulkemaan....toivottavasti! :)
Ei muuta kuin rohkeutta ja tsemppiä sinulle! Ja jos jotain kysymyksiä heräsi niin autan kyllä mielelläni "tällä pitkällä kokemuksella"! ;-)
sä oot 36 ja mies 30. Vähän eri asia kuin olla 18, paras nuoruusaika menossa! Seurustelu lapsellisen kumppanin kanssa ei todellakaan ole yhtä vapaata, huoletonta ja ihanaa kuin lapsettoman. Tietty ihmiset saa itsekin lapsia jopa alle 18v, mutta en nyt ap:lle suosittelisi tätä suhdetta kokeilemaan. On vähän turhan nuori ikä ruveta "äitipuoleks"!
Kiitos rohkaisusta! Todellakin olen sen tarpeessa! Olen just ajatellut tota asiaa, että en halua yhtäkään ns. "turhaa" ihmistä lapsilleni esitellä. Olisi kurjaa, jos kiintyisivät liikaa ja sitten kenties olisi taas edessä luopuminen.
Minua ei myöskään enää häiritse meidän ikäero. Olen ihan umpi-ihastunut tähän mieheen ja kiinnostus näyttää olevan molemminpuoleista. Puusta emme ole kuitenkaan vielä päässeet pidemmälle.
Miten kerroit lapsillesi tästä uudesta ihmisestä elämässäsi? Olen itse miettinyt sanoja, miten asiasta tiedottaisi, kun sellainen joskus ehkä olisi ajankohtaista...Ei välttämättä ihan helppoa?
oli kylläkin tarkoitettu ihan ensimmäiselle "kysyjälle"!!!!
En siis kommentoinu lainkaan tätä nuoren naisen suhdetta lapsia omistavaan mieheen... Se nyt onkin jo luku sinänsä enkä kyllä siihen kelkkaan suosittele!!!! ;-)