Hei te kaikki moku-suhteessa elävät, varsinkin aasialaisen kanssa elävät. Kertoakseni tarinani, minun on paljastettava sukupuoleni, vaikka en uskokkaan sillä olevan merkitystä.
Olen siis nainen, joka elää Itä-Aasiasta muuttaneen miehen kanssa. Ulkoa päin meillä näyttää kaikki menevän hyvin, varsinkin aineellisesti. Mieheni ei ole myöskään koskaan tarvinnut apuani oleskeluluvan saamisessa, hän on tullut tänne töiden takia, ja myös viipyy samasta syystä.
Kuitenkin, vaikka kaikki näyttäisi näin hyvin olevan, mieheni ei ole lähes lainkaan kiinnostunut minusta. Toki sanoo i love youta, ostelee kalliita lahjoja... mutta ei ikinä kosketa, ei ole kiinnostunut puheistani. Kehon kieli siis kertoo toista, kuin suu sanoo. Jos valitan asiasta, hän sanoo, että se on vain culture difference.
Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia? Minusta tämä on outoa.
Olen siis nainen, joka elää Itä-Aasiasta muuttaneen miehen kanssa. Ulkoa päin meillä näyttää kaikki menevän hyvin, varsinkin aineellisesti. Mieheni ei ole myöskään koskaan tarvinnut apuani oleskeluluvan saamisessa, hän on tullut tänne töiden takia, ja myös viipyy samasta syystä.
Kuitenkin, vaikka kaikki näyttäisi näin hyvin olevan, mieheni ei ole lähes lainkaan kiinnostunut minusta. Toki sanoo i love youta, ostelee kalliita lahjoja... mutta ei ikinä kosketa, ei ole kiinnostunut puheistani. Kehon kieli siis kertoo toista, kuin suu sanoo. Jos valitan asiasta, hän sanoo, että se on vain culture difference.
Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia? Minusta tämä on outoa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minulla on vastaavia kokemuksia japanilaisesta naisesta. Oli muuten oikein mukava, fiksu jne mutta suomalaiseen makuun kovin kylmä. Japanilaiseen kulttuuriin ei taida kuulua sellainen normaali arkipäiväinen hellittely, halailu ja pussailu. Tai ainakaan tämä nainen ei sellaisesta tykännyt, paitsi seksin yhteydessä. Kun yritin keskustella asiasta, hän sanoi vain että hänen mielestään pussailu ja sen sellainen kuuluu vain seksiin ja on hyvin intiimiä, eikä hän siksi voisi kuvitella tekevänsä sellaista ainakaan julkisesti ja kotonakin se tuntui hänestä vähän nololta. Myös rakkauden tunnustukset ja vastaavat hellittelypuheet nolottivat häntä.
Olenkin epäillyt tämän johtuvan kulttuuriseikoista. Mieheni ei ole japanilainen, mutta hänellä on japanilais-verta ja on kotoisin sieltä päin.
Minusta on todella outoa, että mieheni tuhlaa lähes kaikki rahansa minuun, mutta henkinen tuhlaus on nolla-tasoa.
hei
juttusi kuulosti ihan kuin olisit puhunut mun miehestä! Tai siitä millainen hän oli kun aloimme seurustella alle kakskymppisinä.
Ja on ihka suomalainen mies. Pikkuhiljaa, ajan myötä haliminen jne on tullut hänellekin tavaksi, halitaan monta kertaa päivässä nykyisin, myös hänen aloitteesta. Mikäs sen ihanampaa.
Japanissahan on valtavasti ihmisiä, siellä pakostakin joutuu ihmisruuhkiin ja olemaan umpivieraitakin lähellä. Se varmaan osaltaan vaikuttaa siihen omaan olemiseen ja 'avautumiseen'.
Suomessakin on tutkittu, että esim ihmiset joita lapsena ei ole kovin syleilty ja halattu ja jotka eivät ole saaneet läheisyyttä, ovat muistaakseni motorisesti aika kömpelöitä. Eivät arvatenkaan osaa itse sitten halata ja antaa läheisyyttä, lämpöä ja hellittelyä.
Ehkäpä Jäävuoret sulavat rakkaissa halailuissa ;D
Voi miten yllättävää. Monikulttuuriset suhteet -palstalla kerrotaan tunnekylmästä ulkkismiehestä, ja sekunnin päästä löytyy nainen joka kertoilee että juu kyllä on ihan mun suomalainen mies samanlainen. Uskottavaa. ;)
Saanen muuten kysäistä, mitä teet monikulttuuriset suhteet -palstalla, jos suhteenne ei ole monikulttuurinen?
Japanilaiseen kulttuuriin ei kuulu hellyyden osoittaminen ainakaan julkisesti. Kun asustin Japanissa n. 10 vuotta sitten, naureskelin lehdessä ollutta yleisönosastokirjoitusta, jossa joku vanhempi herrasmies kauhisteli nykynuorison moraalittomuutta: kehtaavat ryökäleet kulkea käsi kädessä kadulla!
Vanhemmat pariskunnat kävelivät Japanissa aina siten, että mies meni edellä ja nainen köpötteli muutaman askeleen perässä. Se taisi olla korrekti tapa vanhempien sukupolvien keskuudessa. Ja monet vanhemmat japanilaiset pitävät kättelyäkin vähän turhan intiiminä ja kumartelevat mieluummin.
Onko sitten mikään ihme, että nuoremmatkin pidättäytyvät hellyyden osoituksista, jos ovat saaneet sellaisen mallin vanhemmiltaan?
Japanilainen vaimoni on myös kulttuurinsa kasvatti. Hän ei esimerkiksi halunnut halata julkisesti. Kadulla kävellessämme hän jäi aina muutaman askeleen jälkeen. Kohteliasta heidän kulttuurissaan, mutta miltä se näyttääkään suomalaiseen silmään.
No, nyttemmin tehdään kaikki niin kuin Suomessa on tapana. Jos muuttaisimme Japaniin, käyttäytyisimme julkisesti heidän tapojensa mukaisesti.
Vaimoni on kiinalainen, mutta minulla ei ole ollut vastaavaa hellyyden tai fyysisen kontaktin puutetta. Ehkä jopa päinvastoin, vaimo joskus oikein "kerjää" hellyyttä ja haleja. Ja julkisilla paikoissa suukottelukaan ei ole ikinä nolostuttanut häntä.
Jos miehesi on alusta asti ollut tuollainen niin miksi olet jatkanut yhdessäoloa jos se on sinulle ongelma? Toisaalta kaikkialla maailmassa miehet näyttävät useammin rakkauttaan teoilla, ja naiset sanoilla. Ehkä Japanin suunnalla rakkaudenosoitukset ovat erityisen "miehistä" tyyppiä.
Vaimoni on Kiinasta ja suhteen alkuaikoina hän juuri kehui minua kuinka ihanaa on kun mies tykkää halailla ja pussailla. Kiinalaiset miehet kun sitä eivät harrasta. Tosin "kehuna" täytyy sanoa että aiemmilta suomalaisilta partnereiltani jo kuulin että haluan osoittaa hellyyttä vähä väliä :)
Tämäkin on taas wanha ketju mutta anti mennä...
Seurustelun alussa bangladeshilainen mieheni "ei voinut" osoittaa hellyyttä esim kaduilla tai muuten ja häntä ahdisti myös kulkea käsikädessä (tuli mieleen eräs seurustelu suhde jossa toinen osapuoli ei ollut niin vakavissaan kuin minä ja sevältti myös julkista koskettelua) hänen maassaan käydessä tilanne oli vielä "kylmempi" en saanut koskea häneen sukulaisten nähden paitsi joskus olalle mutta yhteisen huoneemme oven sulkeuduttua tilanne oli ihan muu. Nyttemin Hän joskus haluaa pussailla minua kaduilla ja muutenkin osoittaa että olen hänen vaimonsa. Ilmeisesti heillä päin koetaan hellyyden osoitukset jotenkin salaisiksi ja seksiin kuuluviksi... totuin oikeastaan mieheni käytökseen niin hyvin että olen itsekin joskus vaivautunut jos hän yllättää minut "ylimääräisellä" julkisella hellyydenosoituksella saatan jopa sanoa, että mitä sinä nyt oikein...=D
moikka bidral :)
Sinulla on mies Bangladeshista?Haluaisin kuulla/vaihtaa ajatuksia,itselläni on suhde kyseisen maan miehen kanssa ja haluaisin lisää tietoa. Jos haluat niin voit mailata osoitteeseeni [email protected]
Olisi niin kiva saada tietää enemmän asioista.
vastausta odotellen :)