15-vuotta yhdessä ja nyt 7 kk erosta. Pystyn jo elämään asian kanssa. Ekat 3 kk todella kamppailua, tuskaa ja sumussa menoa. Kuitenkin olen mennyt, kiitos ystävien, reissattu, juhlittu, urheiltu yms. Mutta silti jotain puuttuu...tuntuu todella pahalta kun tietää että toisella on ollut paljon suhteita jo eli päässyt minusta eroon? Äsh, minulla todella onneton olo, en ole valmis mihinkään tapaamisiin yms. miesten suhteen. Pidän jo kohta itseäni epänormaalina. Monessakin paikassa olen bailannut todella mukavien miesten kanssa mutta treffejä en nyt jaksa edes ajatella. Mukavia miehiä pyydellyt moneenkin paikkaa, mutta ei niin ei. Ystävät sen sijaan todella tärkeitä ja onneksi ne minua jaksaa, siihen kyllä kuuluu paljon myös miehiä, ihania kavereita. Monet eronneita, myös naimisessa olevia eli joka lähtöön. Parasta se että ymmärtävät tilanteeni ja antavat siitä asiasta kaiken olla. Jotenkin pitäisi vaan keskittyä kaikkeen mitä itse tekee eikä saisi mitenkään ajatella toista. Johtuu kuitenkin siitä että meillä on kaksi lasta, soitellaan ja nähdään. Lapset ovat isällään usein, mikä on ihanaa mutta en oikein pääse hoitamaan tätä IRTAUTUMISTA kunnolla, kun näemme joka viikko. Miten teillä muilla?
Aika, tiedän, mutta tuntuu pahalta..
sinkku
1528
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Et ole vain tavannut vielä sitä joka vie jalat alta. 6kk minä elin samanlaisissa tunnelmissa kun sinä, kukaan ei kiinnostanut vähääkään vaikka yritti tapailla ja tekstailla, tuntui että kaikki tunteet olivat kuolleet tai hävinneet jonnekin jne.
No sitten tapasinkin miehen joka kolahti täysin.
Vaikka tästä ei lopulta mitään tulisikaan niin ainakin tiedän nyt että voin vielä ihastua ja jopa rakastua tulisesti ja ei ne tunteet ole minnekkään kadonneet :)
Kyllä se elämä siitä taas voittaa, usko pois!!