Mitkä ne on? Tai mitä siihen vähimmäisvaatimuksena tarvitaan? Joskus luulin, että taloudellinen turvallisuus on sen perusta. Mutta nyt olen viisaampi. Raha ei tuo todellakaan onnea. Mutta mitä sinkku vähintään tarvitsee ollakseen onnellinen? Mitä sinä tarvitset?
Minulla on paljon, mutta en ole silti mielestäni onnellinen..
Minulla on paljon, mutta en ole silti mielestäni onnellinen..
Vastaukset 17
Vanhimmat
kun taloudellinen tilanne on kondiksessa, niin on helpompaa keskittyä muihin juttuihin.
Tuntuu, että onnellisuuteen tarvitsis mahdollisuuksia ja ripaus jännitystä. Vois lähtee reissaamaan vaikka vähän vapaammin, vaihtaa kaupunkia ja työpaikkaa halutessa. Kuitenki olis sinkkunakin mukavaa, jos takaraivossa olis tieto, ettei sinkkuna ole pakko olla, jos alkaa tuntua että haluais vaikkapa perustaa perheen, niin tietäis, että on saumoja.. ja uskallusta tutustua uusiin ihmisiin.
Ei allergioita. Aikaa liikkua ja harrastaa. Työ, jota ei tarvi tuoda illalla kotiin. Hyviä ystäviä ja mukavia tuttavia.
kaikki nämä mainitsemasi:
"Ei allergioita. Aikaa liikkua ja harrastaa. Työ, jota ei tarvi tuoda illalla kotiin. Hyviä ystäviä ja mukavia tuttavia."
Mutta en ole silti onnellinen. Ja kuitenkin tiedän, ettei toinen ihminenkään voi tuoda sitä onnea minulle. Pitäisiköhän sitten hankkia sitä jännitystä elämään..?
Enhän mä voi tietää, mikä tekee teikäläisen onnelliseks. Ja itelläkin tuo oli vaan arvailua. Mä luulen myös, että haluaisin rakastua. Oikeasti ja tosissaan ja täysillä.
on, että jännitys voi piristää elämää mutta onnellisuutta se ei tuo. Jos jännitys toisi onnellisuutta, niin paljon jännitystä elämässä tarkoittaisi suurta onnellisuutta. Tuntuu kuitenkin siltä, että paljon jännitystä luo enemmänkin stressiä kuin onnellisuutta.
Tästä pääsenkin kätevästi siihen, että minusta mielenrauha on tärkeä onnellisuuden luoja. Kun mieli on tyyni, niin pystyy nauttimaan sitä mitä on nyt eikä koko ajan halua lisää. Samalla pystyy elämään tässä hetkessä ilman huolia tulevaisuudesta. Optimismi on osa onnellisuutta -jos koko ajan odottaa ja pelkää pahinta, niin voiko olla onnellinen?
Mielihyvä ja onnellisuus eivät ole samoja asioita. Onnellisuus on suhteellisen pysyvä mielentila. Mielihyvä taas on hetkellinen olotila, joka häviää kun mielihyvää tuottanut asia poistuu.
Jos sinulla on aikaa liikkua ja harrastaa, niin irrota siitä siivu hiljaiseen olemiseen. Tullakseen onnelliseksi täytyy kuunnella sisintään, mikä ei onnistu jos koko ajan touhuaa jotain. Sieltä sisimmästä löytyy mielenrauhaa ja kuuntelemalla sitä pystyt suuntautumaan niihin asioihin joita todella tarvitset.
Saat kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. :)
ajatukset vain kiertää kehää, silloin kun on se rauhallisempi hetki..? Kirjoitit kyllä hyvin, kiitos siitä.
Pitäisiköhän opetella meditoimaan tai jotain.. Miten rauhoittua niin, että se "pelkkä" oleminen olisi tyyntä ja rauhoittavaa, tai antaisi jotain?
ONNI on sisäinen asia. Välttämättömyys on ulkoinen asia.
mutta nyt kun ulkoiset, välttämättömät asiat ovat kunnossa, niin ehtii pohtia tuota sisäistä onneakin enemmän. Huomasin vain, että en yksinkertaisesti ole onnellinen, enkä tiedä mitä tekisin, että tulisin onnelliseksi..
Miten oppia nauttimaan yksinkertaisista asioista. Tarkoitan, että olen kyllä esim onnellinen siitä, että minulla on oma asunto. Tiedän sen, mutten varsinaisesti tunne siitä onnea? Eikö se tule luonnostaan? Ja jos ei tule, niin voiko sitä vaikka harjoitella.. Pitää varmaan hakea jokin opus kirjastosta, jotta olisi vähän viisaampi...
että enkö osaa olla onnellinen, ennenkuin olen onneton? Ensin taisin hieman kimpaantua, mutta asiaa mietittyäni rupesin ajattelemaan, että kysymyksessä on perää.
Oma tilanteeni on tälläinen.. Erosin vuosi sitten pitkästä pari suhteesta, sen jälkeen ollut sinkkuna. En tuntenut olevani onnellinen silloin vuosi sitten, joten päätin tehdä asialle jotain muutakin kuin valittaa. Hankin asunnon, muutin omilleni, jätin hyvän miehen. Päätökseni on ollut oikea. Minulla on mukava asunto, hyviä ystäviä, hyvä työ ja rakastava perhe. Jopa aikaa harrastaa löytyy silloin tällöin. Nyt ei ole enää sitä parisuhdetta, mutta näin olen onnellisempi. Toki ehken vielä niin onnellinen kuin toivoisin.
Parisuhde ei yksinään tuo onnea. Toinen ihminen ei voi tehdä sinun onneasi. Se pitää ihan itse löytää. Ja sitten on mahdollista olla yhdessä onnellinen. Se mikä minut tekisi onnellisemmaksi, olisi oman paikan löytäminen. Työni on mukavaa ja pidän siitä, mutta luulen että minusta olisi enemäänkin ja halua kehittää itseä kova. Ja tämä asia on nyt kehitteillä. Itsensä rakastaminen ja hyväksyminen on toinen asia. Kun rakastaa itseänsä osaa ja voi rakastaa myös toista. Tässä tilanteessa en toivoisi löytäväni miestä, pelkäisin liiaksi pilaavani kaiken, koska olen epävarma itseni suhteen. Mutta kunhan saan oman pääni selvitettyä vanhoista sotkuista ja suhteista, niin tiedän, että tulee perheen aika ja rakkauden aika. Ehkä silloin olen onnellinen, kun tiedän kuka olen ja tiedän että sellaisena minua myös rakastetaan =)
Siis onnea ei ole se että sulla on kumppani joka rakastaa ja näinollen koet itsesi tarpeelliseksi maailmassa? Minusta se mahdollinen loistokkuus ihmisessä ei pääse esiin sinkkuna ollessa.
Onhan rakastunut ihminen sellanen että se sädehtii uloskinpäin sitä hyvää oloaan.Ja jos on hyvä fiilis ni sehän aiheuttaa,että saa paljon aikaseksi muillakin elämän alueilla:)
varmasti myös hyvä parisuhde ja rakastava mies. Mutta se ei ole se ainut asia joka onnen tuo. Ja jos onat asiat on sekaisin niin eipä sitä osaa toisen rakkautta arvostaa ja siitä onnesta nauttia.
Riippuu mitkä asiat sekaisin.Mulla näyttää ainakin siltä etten saa finanssipuolta kuntoon vielä moneen vuoteen...
Onnen avaimet mulle ja heti kans. Tai no perustyytyväinen elämään... kyllä, mut jotain puuttuu.
Nyt on ollu vähän hiljaisempaa kaikkialla. Ja tässä on ollu aikaa pähkäillä vähän kaikkea. Se mitä mun onneen tarvitaan, ei joutoaikaa miettiä mitä puuttuu. Koko ajan pitää olla jotain taottavaa, että pystyy pitämään vauhtia yllä fysiikka on oltava kunnossa. Eikä tällä selällä tehdä nyt yhtään mitään kivaa.
Eli Jotain asiallista tekemistä. Urheilua musiikkia, vaeltamista kalastusta, autonlaittoa ja ainaki yks kaveri mukaan. Sit pitää olla myös jotain mielenkiintoista työtä, tai ees jotain sellaista velvollisuutta. Silloin olen huomannu olevani onnellinen.
Mut jos siihen sais vielä sen toimivan vuosisadan rakkaustarinan niin ei kai tuo pahaa tekis.
Mun mielestä ei voi olla onnellinen, vaikka asiat ois miten hyvin, jos ei ole positiivinen asenne. Kuulostaa ehkä naiivilta, mutta kun aina pyrkii ajattelemaan asioiden myönteistä puolta, elämä on paljon onnelllisempaa. Olen törmännyt paljon ihmisiin, jotka on tyytymättömiä elämäänsä, vaikka kaikkea on ja mahdollisuus tehdä mitä vaan. Ei mikään materia, matkustelu tai muu tekeminen onnea tuo jos ei osaa nauttia siitä mitä on.
Välillä vaikeaa jos ei ole mitään ilon aiheita, vaan sitä yhtä ja samaa kaikki.. muttta aina voi keksiä jotain pieniä "kivoja juttuja" jotka piristää. Mitä ne nyt kellekin on.. Mut onnellinen voi olla ihan jokapäiväisistä pienistä asioista, jos osaa nauttia tästä hetkestä, eikä odota ja toivo koko ajan jotain "mieletöntä" tapahtuvan.
ei voi onnea ostaa, mutta sillä pääsee moneen paikkaan etsimään sitä
Kaksi on onnen lähdettä: kirjojen ja lihallisen intohimon tuoma ilo. Onnellinen on ihminen joka elämänsä aikana pääsee nauttimaan näistä molemmista.
Sinkkuna tarvitsis just sitä rahaa koska rakkaudella voi sitä korvata parisuhteessa...