Omat tunteeni, siis rakkaudentunteeni, puolisoani vastaan ovat kuolleet. Välitän, mutta en rakasta. Joku sisälläni sanoo kuitenkin vielä yrittämästä ja jatkamasta, jospa ne tunteet kuitenkin sieltä vielä takaisin tulisivat...olenhan kuitenkin aikoinaan häntä kovasti rakastanut. Mitä mieltä olette, voivatko kuolleet rakkauden tunteet nousta uudelleen ilmaan, jos saa suhdetta kehitettyä?
Voiko kuollut rakkaus palata
dead love
1210515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Älä mäkätä.... ota muna suuhun ja lopeta tunteilu !
Itse en ainakaan pysty rakastumaan kahta kertaa samaan ihmiseen.
Ime ja maistele kiveksiä, jos muna kyllästyttää!
Itse hiukan mietin samaa asiaa, voiko kuolleet tunteet palata.
Jos olet pettynyt kys. ihmiseen että tunteet ovat kuollet sen takia, kuten mulla, en tiedä palaavatko ja miten tuo toinen ihminen toimii, kai se riippuu siitä.
Mutta miksi olisit palaamassa suhteeseen josta olet lähtenyt- vai oletko- vai miksi tunteeesi kuolivat, mikä oli syy, onko suhteessa kenties lapsia että palaisit sen takia.
Muista jos palaat ja päätät rakastaa, teet sen täydestä sydämestäsi ja vain ja ainoastaan sen ihmisen vuoksi, ei minkään muun.
Olen juuri kahden vaiheilla lähteäkö vai ei...ei ole lapsia, yhteisiä lainoja tai muutakaan sellaista. haluaisin vain olla varma, etten turhaan lähde ja menetä muutoin niin hienoa kumppania.
Mielestäni rakkauden tunne voi palata. Eihän mikään parisuhde ole yhtäjaksoista huuman tunnetta vaan kyllä se arki koittaa joka suhteessa jossain vaiheessa. Onkin kyse vain siitä miten hoitaa suhdetta. Mieti mihin asioihin puolisossasi aikoinaan rakastuit, pohdi ja tunnustele. Tehkää yhdessä asioita, joista molemmat nautitte. Tee toiselle hyvä olo, niin saat saman olon itsellesikin. Rakkaus on kuin kasvi - kuolee, jos sitä ei hoideta.
Niinhän se on, että rakastuminen on helppoa mutta rakastaminen vaatiikin jo enemmän.. se on ikään kuin tahtomista niin kuin vihkivalassakin taidetaan sanoa..'tahdotko rakastaa tätä ihmistä niin myötä- kuin vastamäissä..'
Älä ainakaan luovuta yrittämättä. Se on vähintä mitä voit tehdä oman itsesi ja puolisosi puolesta. Päädyttepä sitten tulevaisuudessa mihin tahansa ratkaisuun, voit ainakin puhtaalla omallatunnolla todeta, että liian helpolla ei luovutettu. Jokaiseen parisuhteeseen ikävä kyllä kuuluu jonkinasteiset kriisit. Mutta niistä voi myös selvitä.
Toivon sydämestäni, että saat kipinän vielä syttymään!!
tämän edellisen kirjoittajan kanssa. Kaikki tunteet voidaan varmaankin löytää ja opetella uudelleen? Työtä se teettää varmasti paljonkin, mutta jos toisen ihmisen kokee sen arvoiseksi niin se kannattaa.
Niinhän se varmaankin on, että rakastuminen on helppoa, mutta RAKASTAMINEN vaikeaa.
Rakastaa on verbi, teonsana ja rakkaus sen seuraus, tulos. Rakkaus ei ole niinkään tunne, vaan enemmänkin TEKOJA. Jos tahdot rakastaa, rakasta käytännössä äläkä niinkään mieti, mitä tunnet... Silloin rakastat etkä mieti turhia - ja mahdollisesti tulet myös tuntemaan niin. Tätä voi ainakin kokeilla, jos päättää jäädä ja yrittää.
...pointti, tavallaan aivan totta.
No todellakaan ei voi palauttaa sellasia tunteita,jotka on alunalkainkin perustuneet ulkokultaisiin seikkoihin!!
Oot aikoinas menny omista syistäs naimisiin,nyt haluat pois. Kuulostat itsekkäältä. Miksi menit naimisiin?Kermakakkuna sukulaisille vai oliko intiimit pikkuhäät. Häät kuitenkin, tiesit mitä avioliitto tarkoittaa.Ei mulla ainankaan sympatioita heru tolasille,koettasit nähdä muitakin kuin ittes tässä maailmassa.
se rakastaminen voi olla vaikeaakin jos ei saa vastarakkautta. Kyllä se silloinkin vähitellen kuolee. Eli kumppaniltakin se vaatii.
Yksin ei voi pitää liittoa koossa, siihen tarvitaan kaksi.
Onnea ap:lle, mieti tarkkaan ja todella kuten jo sanoin, tee asiat koko sydämestäsi.
huomasin tämän tekstisi vasta nyt ja täytyy sanoa,että samaa juttua tässä mietin. Olen ollut sairaslomalla kuukauden ja huomenna menen lääkkeiden varassa yrittämään töihin.
Tietänet sen, että lääkitys kun on päällä, niin tunteet ailahtelevat.
Nyt on menossa se "paha" vaihe.
Ajattelen samoin. Tunteet on kuolleet mutta välitän...vaikka ei pitäisi olla mitää syytä.
Olisi hirveen mukavaa jos kirjoittaisit jotain minulle että saisin voimaa kanssasisareltani kestämään nämä ajatukseni. Ja jospa saisin luotuu myös sinulle sitä voimaa ja jaksamista...
[email protected]
olen 35 vuotias nainen uudeltamaalta.