Koska olen sinkku enkä mikään teini, joskin lapsellinen tyyppi, olen varmasti ylijäämä eli kelvoton.
Jotkut naiset eivät sulata miehetöntä naista.Sääli, sillä itse kykenen näkemään hyvät puoleni ja pärjään omissa oloissani, jopa viihtyen kotosalla tai kaveeraamassa kaljoilla.Ei ongelmii ja ura taitaa olla nosteessakin, kiitos naisenvaistoni.
Seksiä tietty joskus tarjoutuu viihteessä ja mikä ettei, joskus voi olosuhteiden salliessa lähteäkin.
Tuleeko pitkäaikaissinkusta niin vahva, että miehet alkavat säikähtää sen kykyä pärjätä omillaan?
Jotkut naiset eivät sulata miehetöntä naista.Sääli, sillä itse kykenen näkemään hyvät puoleni ja pärjään omissa oloissani, jopa viihtyen kotosalla tai kaveeraamassa kaljoilla.Ei ongelmii ja ura taitaa olla nosteessakin, kiitos naisenvaistoni.
Seksiä tietty joskus tarjoutuu viihteessä ja mikä ettei, joskus voi olosuhteiden salliessa lähteäkin.
Tuleeko pitkäaikaissinkusta niin vahva, että miehet alkavat säikähtää sen kykyä pärjätä omillaan?
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Tuleeko pitkäaikaissinkusta niin vahva, että
miehet alkavat säikähtää sen kykyä pärjätä omillaan?"
Ei tule. En tunne yhtään ihmistä, joka pitäisi omillaan
pärjäämistä huonoja asiana. Mitä luulet miesten oikein
etsivän? Selkärangatonta roikkujanaista?
Se että pärjää omillaan, ei tarkoita sitä että haluaisi
olla aina omillaan. Kyllä useimmat suhteessa elävät
pärjäisivät varsin mainiosti myös omillaan.
Mikäs siinä jos pärjää omillaan, ketäpä se voisi haitata. Näin ainakin itse ajattelisin, kiitos ällistyttävän _miehen vaistoni_.
Kaikki pärjää omillaan. ainakin yleensä.
Mut se millaisen numeron siitä tekee. "Ei tartte auttaa, mä meen itte tällä kertaa" Pyrkiikö antamaan sellaisen kuvan että osaa ja pystyy kaikkeen ihan hyvin ilman miestäkin.
Ehkä minä olen vähän vanhanaikainen, mut minä tahtoisin olla sellainen henkilö jota tarvitaan. Jotenki elämä tuntuu tyhjältä ellei tunne itseään tarpeelliseksi. Jos toinen tarvitsee toista vain himojensa tyydyttämiseen niin etsiköön jonkun muun. En nyt tarkoita sitä että toisen pitäisi olla uusavuton tai heikko vaan pikemminkin kyvykäs myöntämään sen että aina ei ole pakko tehdä kaikkea itse vaan apuakin saa pyytää.
vanhanaikainen, koska haluat olla "materialistisesti tarpeellinen". Älytöntä. Nainen ei kaipaa "remonttireiskaa", sen voi vaikka vuokrata, vaan nainen haluaa miehen olevan mies naiselle. Henkistä yhteenkuuluvuutta ja "ystävää", jonka kanssa jakaa kaikki. Nainen haluaa miehestä enemmänkin fiksun henkivartijan. Vaikee selittää, mut noi materialistiset suorittamiset voi hoitaa kuka tahansa ja ok, jos se on oma mies, mutta ykskään nainen ei pistä tolle niin paljon arvoa, kuin mies itse. Korvien väli ratkaisee, ei se osaako vaihtaa lampun vai ei ja kantaako kauppakassit himaan vai ei. Yks hailee naisille. Pikkulikat voi olla eri mieltä, mutta kun saavutatte ton 30v-rajapyykin, niin huomaatte, et toi on vaan "vaaleanpunaista pitsiä" (niin kuin joku toisessa ketjussa osuvasti vertas), joka karisee ajan kanssa ja huomaatte mikä oikeasti on tärkeää.
...ollut "Fredericollakin" kuitenkin kyse siitä että haluaa tuntea olevansa jollain tapaa tarpeellinen naisystävälleen. Sinä takerruit tuohon materialistiseen tarpeeseen vaikka pohjimmiltaan se on vain yksi tapa sitä osoittaa.
Saattaa tosiaan olla että sen tarpeen kokonaiskuvan hahmotus avartuu iän myötä käsittämään muutakin kuin kauppakassien kantamista. Samaa mieltä olen kanssasi siitä, että henkinen tarvitseminen ystävänä ja kumppanina on tärkeämpää.
Mitä taas tulee alkuperäisen kirjoittajan kysymykseen "pelottaako hänen itsenäisyytensä miehiä" (tai jotain siihen suuntaan). Tuskin. Uskon hänen lähettävän ulospäin signaalia ettei tarvitse ketään ja siten pitävän miehet loitolla itsestään omalla asenteellaan.
Sellaisenki voi vuokrata.
Ja sitähän minä just tarkotin. Ei tartte tukea ei turvaa. Sehän pärjää yksin omillaan, seisoo omillaan , pärjää omillaan ei tartte kenenkää tukea tai turvaa. Sellainen ihminen pärjää hyvin omillaan. Se ei kaipaa halausta tai turvallista kainaloa. Ei sielunkumppania tms.
En niinkään puhunu autonlaitosta tai talonkorjauksesta, ruoanlaitosta ja pyykkäyksestä jne.
Henkivartijan voi vuokrata, mutta fiksun... jaa... löytäminen voi olla yhtä vaikeaa, kuin neulan heinäsuovasta ja sitähän tämä "parinvalinta" oikeastaan onkin.
Ymmärrän kuitenkin mitä tarkoitat, mutta sanoisin, että tuosta tekstistäsi saan nyt sellaisen käsityksen, että olet sitä mieltä, ettei yksin omillaan pärjäävä, omilla jaloillaan seisova tarvitse kenenkään tukea tai turvaa. Sanoit, että "Sellainen ihminen pärjää hyvin omillaan. Se ei kaipaa halausta tai turvallista kainaloa."
Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, että mistä ihmeestä tuollaisen käsityksen olet päähäsi saanut? Jos ihminen, oli se mies tai nainen ei omillaan pärjää (tuo sitä aktiivisesti esiin tai ei) se ei kyllä pysty elämään ollenkaan. Asian esiin tuovat yleensä ovat niitä pahimmin tarvitsevia (tiedoksi vain).
Tarkoitin nimenomaan sellaista ihmistä kuin itse olen;
Talous ok ja työpaikka on = en tarvitse elättäjää.
Asunto ja velat maksettu = en tarvitse miestä saadakseni katon pään päälle.
Pienet "hommat" on pakko osata tehdä itse = en ole uusavuton.
Tarvitsen siis miehen jakamaan tuon kaiken edellämainitun ja paljon muuta kanssani. Elämäksi sitä ehkä voisi kutsua. Pärjään siis varsin hyvin omillani kyllä, taloudellisesti, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö kaipaisi elämääni miestä. Tietenkin kaipaan. Kaipaan hillittömästi kosketusta, halausta ja intohimoa ja siihen tarvitaan miestä. Miestä, joka ensisijaisesti jakaa asioita, ei pelkästään suorita niitä. Voisin varsin hyvin antaa miehen vaihtaa autooni renkaat, jos hän sen haluaa tehdä, mutta osaan tehdä sen itsekin, pakkohan se on, kukas muukaan ne vaihtaa, kun sitä miestä ei ole. Kysymys on omalla kohdallani siitä, että tarvitsen miehen "korvieni väliin", jos ko. vertauskuvaa voisi käyttää.
Kysymys ei ole siis siitä, etteikö mies saisi tehdä naisen puolesta asioita. Ainahan se on suureksi avuksi, mutta ns. nykynaisen on vain pakko osata tehdä asioita itsekin. Muuten ei pärjää lainkaan. Ehkä tämä on yksi niistä asioista, jotka naiset ja miehet käsittävät eri tavalla. Veikkaisin, että tässä keskustellaan enemmänkin termin "tarvita" merkityksestä. Tiedä sitä sitten... Ymmärrän kuitenkin mitä tarkoitat ja arvostan ajatusmaailmaasi sikäli, kun tämä sitä ehkä hieman valotti. Tuskin tähänkään asiaan on olemassa yhtä oikeaa vastausta. Yksilökysymyksiä...
Siis se nyt johtuu lähinnä siitä että minä olen kuullut tuon lauseen muutamaan kertaan, joka tyttö joka se on sanonu on esittäny sellaista kovis tyyppiä, joka yrittää olla niin äijää niin äijää.
Eli enemmänki se että tekee siitä pärjäämisestä numeron, kääntää mut pois luotaan.
osaan minäkin vaihtaa renkaat autoon, mutta kun sen tekee poikani, tulee sydämmeeni lämmin olo hän halusi tehdä sen vuokseni jos sen tekisi mies...pakahtuisin kunniasta, vaikka mies tietäisi minun osaavan, ei se vähentäisi hyvänolon tunnetta ja sitä, että joku toinen olisi jakamassa tekemisen taakkaa. Se tuntuu jopa niin kivalta kun mies tekee joitain juttuja kotona, että voin vaikka siitä hyvästä "näytellä avuttomampaa" kuin olen, vaikka todellisuudessa kyseessä on miehen antama lahja välittäminen, eikä minun ole tarvetta korostaa, että osaanhan minäkin, kiva, että joku huolehtii... tuo turvallisen mielen.. nainenhan haluaa mieheltä turvallisuutta ja luottamusta ne ovat kaksi tärkeintä asiaa naiselle jos niitä ei tunne on juttu vain hyväksikäyttöä
samoilla linjoilla.
Minäkin selviän kyllä kaikista askareista, mut kyllä voin leikkiä avuttomampaa, jos siitä tulee toiselle hyvä mieli.
ollut piiloivaa niin hyvä. Sillä yhdessä puuhaminen on kaikkein kivoimpaa, mutta naisena minulle on tultava turvallisuuden tunne, että mies tietää mitä on tekemässä ja haluaa tehdä sen minun vuokseni tai meidän vuoksemme. Toki itse teen taas toisenlaisia juttuja mistä mies tulee onnelliseksi. Yksinäinen sooloilu suhteessa on.. yksinäistä... vaikka sitä tekisi kaksi erikseen. Yhteys yhteisyys, antaminen, saaminen on mukavampaa... ne ovat pieniä lahjoja jos ne osaa oikein ymmärtää. Ja voin silti vaihtaa renkaat vaikka se on hitsin tylsää puuhaa, ei se siitä kiinni ole.
Tylsintä elämässä on kohdata ihmisiä (sukupuolesta riippumatta) jotka näkevät ja osaavat haluta vain saamista, olla itsekkäitä, tietämättä, että antamalla hyvän mielen toiselle saa sen tunteen takaisin moninkerroin jos vastapuoli osaa vastaanottaa. Eikä se aina haittaa tietenkään vaikkei osaisikaan. Mutta kiitos näkyy yleensä aina saajan silmissä, enkä tarkoita nyt mitään materiallista antamista vaan hyvänmielen tuottamista ihan pienilläkin jutuilla.
Jos ihminen on pitkään yksin on vaara, että vahvuuden tunteen näyttäminen liian selkeästi kertoo jotain katsojalle, niin miehestä kuin naisestakin. Suurin pelko ihmisellä on torjutuksi tulemisen tunne varsinkin jos näitä kokemuksia on vaikkapa lapsuudessa vanhemmilta tai vastaavia, torjutuksi tulleita tunteita elämän varrelta, niin aikuisena korostuu tarve näytellä vahvempaa kuin todellisuudessa on, pelkoa näyttää todellinen herkkä sisin kenellekään. Tämä on toki itselle tiedostomatonta käyttäytymistä. On paljon vaarallisempaa näyttää todellinen olemuksensa, vaikka se kuitenkin kiinnostaisi paljon enemmän vastapuolia. Suojamuuri olematonta pahaa vastaan.
Niin eikä tämä diaknoosini kyllä kaikkiin ihmisiin sovi, mutta oman kantapäänkautta opittua. Ja huomioin useasti ihmisissä luottamuksen pelon nyt kun olen sen itse hiukan ylittänyt... peloa heittäytyä elämään sellaista elämää jonkalainen itse todellisuudessa on. Oloa samanlainen kuin on trendi ja "muka kuuluisi" käyttäytyä... pelkoa, että joku pitäisi pöhkönä tai tuomitsisi...jos olisi oma itsensä.