Millainen on kunnon mies?
Minä haen lapsen tarhasta, laitan ruokaa, toinen lapsi tulee koulusta, katan pöydän, ruokin lapset, vaimo tulee töistä, syö laittamani ruoan, jättää astiat päytään, menee kunnon äitinä katsomaan lastenohjelmia telkkarista pienemmän kanssa... tyhjään pöydän, laitan astiat pesukoneeseen, pesen kattilat, siivoan keittiön... tätä arkipäivisin... viikonloppuisin vaimo urputtaa minulle siitä, että hänen täytyy aina laittaa ruokaa, käydä kaupassa... minä teen lumityöt, taloremontit ja olen meidän perhessä se, joka ansaitsee enemmän, kuin 2/3 osaa tuloista ja tekee kaikki suuret hankinnat ja olen melkein aina kotona, en ole väkivaltainen, en ole ruma... en enää harrasta seksiä vaimoni kanssa, koska olen kyllästynyt olemaan palvelija... olen aina hoitanut hänet, hän makaa kuin lahna...
Nyt on mitta täynnä. Hän menköön, vieköön lapset mukanaan... olen aivan liian vanha aloittamaan uuden elämän, mutta silti olen ajatellut, että parempi asua yksin surkeassa rivitalokaksiossa, kuin perheen kanssa upeassa omakotitalossa... ja olla onneton... olenko minä paha?
Minä haen lapsen tarhasta, laitan ruokaa, toinen lapsi tulee koulusta, katan pöydän, ruokin lapset, vaimo tulee töistä, syö laittamani ruoan, jättää astiat päytään, menee kunnon äitinä katsomaan lastenohjelmia telkkarista pienemmän kanssa... tyhjään pöydän, laitan astiat pesukoneeseen, pesen kattilat, siivoan keittiön... tätä arkipäivisin... viikonloppuisin vaimo urputtaa minulle siitä, että hänen täytyy aina laittaa ruokaa, käydä kaupassa... minä teen lumityöt, taloremontit ja olen meidän perhessä se, joka ansaitsee enemmän, kuin 2/3 osaa tuloista ja tekee kaikki suuret hankinnat ja olen melkein aina kotona, en ole väkivaltainen, en ole ruma... en enää harrasta seksiä vaimoni kanssa, koska olen kyllästynyt olemaan palvelija... olen aina hoitanut hänet, hän makaa kuin lahna...
Nyt on mitta täynnä. Hän menköön, vieköön lapset mukanaan... olen aivan liian vanha aloittamaan uuden elämän, mutta silti olen ajatellut, että parempi asua yksin surkeassa rivitalokaksiossa, kuin perheen kanssa upeassa omakotitalossa... ja olla onneton... olenko minä paha?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Miehen osa on olla orja!
,,,
Aamen. Nice guys finish last. Kun annat pahalle pikkusormen, se vie koko käden. Jne.
Semmosta se arki on. Meillä toiste päin. Jos et arkea kestä, kait se ero on sitten tehtävä. Meillä toiseen saa liikettä kun pyytää. Ei auta mulkoilla pahasti, täytyy välillä aukoa suutakin.
täydestä, mutta ei ihan.
Eikä edes koko totuus. Kaikkea et halua edes kuulla.
Melkein kuin sanasta sanaan olleesta elämästämme.Paitsi ett kaiken kukkuraksi otti avioeron kun minä oli niin "paha"perkele...
Asiallinen ihminen ei moiseen alennu.
Minä kun luulin, että se toinen meillä asuva aikuinen on laiska! Hän kun ei tee osa-aika työnsä lisäksi juuri mitään...mutta hänhän onkin nainen... naiselle tasa-arvon nimissä suotakoon se, että hänen ei tarvitse tehdä mitään, mies kyllä hoitaa niin taloudenpidon, kuin käytännön kotityötkin ja käy vielä täysipäiväisesti töissäkin... ja sitten kun erotaan, niin paskaisä menettää kotinsa ja perheensä ja joutuu vielä maksamaan .... eikä juuri näe lapsiaan, äiti kun on niin paljon parempi vanhempi...?!
paha,naisesi ei vaan tajua kuinka ihanan miehen on saanut itselleen,kannattaisi naisellesi tehdä ns.epävarma olo että se tajuasisi kuinka ihana kultakimpale hänellä on! terv,äiti joka elää ihanan miehen kanssa!
Kun on kiltti, niin kiusataan.
Yritä jakaa kotitöitä. Eihän sulla ole mitään menetettävää enää, ei tuo ole elämisen arvoista avioelämää. Vaimosi ei tee sinua onnelliseksi. Kerro tämä hänelle. Listatkaa töitä, joita kummatkaan ei halua tehdä ja jakakaa ne. Ellei onnistu, saat varmasti paremman kumppanin jostain, älä lannistu, et ole liian vanha, koska sulla on noin pieniä lapsiakin (tarhassa). Moni nainen ottaisi noin hyvän miehen mielellään!
paljastui..vai vanha mies ja lapset tarhassa. Hah hah, se taas joku provo joka on puutteessa. Oikeesti tuollaista ei vaan ole.
Ja se vanhuuskin on varsin suhteelinen käsite. Liian vanha aloittamaan alusta, sitä se on.
Aika erikoinen persoona olet.Mites teillä meni ennen liitoa, kun ei ollut lapsia ja upeaa taloa? Jos sillon oli samanlaista niin olet aika hidas oppimaan läksysi.Eikö kertaakaan tullut mieleen, ettei kaikki pitäisi toimia kertomallasi tavalla.
Että pitää oikeen alistua vuosiksi,ja poltaa päreet kummastakin pääästä. Voimia sinulle kun teet päätöksesi.
elämää kuin suurimmalla osalla aviovaimoista/äideistä. Niillekin annetaan yleensä ohjeeksi puhua rakentavasti siippansa kanssa kotitöiden jakamisesta. Eiköhän se oli sullekin paras tapa aloittaa.
olen kyllä aivan samaa mieltä...varmaan hyvin suuri osa naisista joilla on lapsia elää kaltaistasi elämää.ja jos siitä "urputtaa" niin kysytään miksi olet lapset hankkinut tai muuta vastaavaa yhtä typerää..
mutten missään nimessä ole sitä mieltä että tuommoinen työnjako olisi reilu ketään kohtaan ...eli eiköhän olisi puhumisen paikka...tietenkin jos ei toinen "ymmärrä" niin kai sitä erotakin voi säälihän se on toisen "laiskuuden " takia mutta jos ei tunne itseään arvostetuksi niin helpommalla pääsisi itsekseen TAI lasten kanssa keskenään.
Yritä edes.
Sano sille ruttuv**ulle että hipsii mihin tykkää ja etsii uuden nössön palvelemaan.
Sellaisia ne jotkut naiset ovat... Eivät osaa arvostaa saamaansa hyvää.
Et todellakaan ole paha miesja sen tiedätkin. Hoidat isän/miehen työt perheessä niin hyvin kuin voi. Ilmeisesti vaimosi ei arvosta sinua ollenkaan. Onko sinulla omia harrastuksia? Kerkeätkö edes niihin kaiken keskellä? Käykö vaimosi omissa harrastuksissa?
Oletko yrittänyt hakea piristystä arkeen toisesta neidosta? En todellakaan suosittele pettämään, mutta sekin voi piristää elämää. Saa kotiarjen pois mielestä.
En myöskään usko että olet liian vanha aloittamaan uutta elämää esimerkiksi toisen naisen kanssa. Koska ihminen on siihen liian vanha? Pienten lasten isänä tuskin olet kauhean vanha. Unelmamiehen ottajia varmasti riittää :)
??!!
Minun mielestä hän oli kirjoittanut ettei suosittele pettämään. Ilmeisesti halusi vain tietää onko jo erehtynyt vieraaseen syliin
Vaimosi on paha. Piloille hemmoteltu prinsessa, joka ei ole ymmärtänyt kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuuta yhteisistä asioistanne. Hän ei kykene arvostamaan sinua ja jotain on pahasti poskellaan hänen ajatusmaailmassaan. Jos ja kun joku päivä hänen luotaan lähdet ja totuus yksinäisestä puurtamisesta kotitöiden kimpussa putoaa hänen niskaansa, hän ymmärtää vasta mitä on menettänyt. Ikävä asia! Olet kaikesta päätellen hyvä mies. Ellet ole vielä sataa vuotta, olet sitten nuori. Voimia sinulle elämässäsi! Ps. Jos teillä on tytär, valmista häntä työelämään ja maksa hänelle 1/3 osa viikkorahasta, jonka pojillesi annat.
Ei, et ole paha. Olet ajanut itsesi tuohon tilanteeseen. Vähitellen, kun olet antanut asioiden olla noin. Ehkä olet yrittänyt muutosta onnistumatta, en tiedä.
Olen "pelastanut" yhden miehen pois tuosta tilanteesta. Hän on hyvä mies, enkä ymmärrä miksi hänen ex-vaimonsa kohteli häntä kuten kohteli. Vaimoissa on kai jokin epävarmuus itsessään, joka aiheuttaa ylimielistä käytöstä. Heidän kannattaisi tutustua itseensä vaikkapa terapeutin avulla, ihan vaan miestensä ja lastensa takia. Ehkä he oppisivat arvostamaan ja kunnioittamaan myös toista. Loppujen lopuksi aika harva vaimo on tyrannin käsissä. Jos on niin pitkälle jonkun miehen kanssa mennyt, että on perhe ja lapsia, niin ei se mies alkuun ole aivan kauhea voinut olla. Sama mies se on edelleen.
Toisaalta, oletko sinä arvostanut vaimoasi? Muutoin kuin pyörittämäläl sirkusta? Kehutko koskaan häntä vilpittömästi, osoitatko ymmärtämystä ja rakkautta muutoin kuin seksillä? Oletko koskaan kertonut hänelle, että hänen sanansa pahoittavat sinun mielesi, oletko pyytänyt että olisi hieman ystävällisempi?
Ehkä et enää jaksa, ei enää kiinnosta. Silti näitä asioita kannattaa miettiä, sillä saatat olla uuden suhteen edessä vielä jonain päivänä. Vanhan laulun nimeä siteeraten: jos haluu saada on pakko antaa.
Moikka!
Kuulostaa tosi ikävältä tilanteelta.
Ensinnäkin vaimosi on tottunut siihen, että hänen ei tarvitse tehdä kyseisiä asioita koska sinä teet ne. Meillä on aina ollut tilanne joka menee aaltoillen,joskus miehelläni on intoa hoitaa kotia enemmän kuin minä ja päin vastoin.
Yhteen aikaaan sitten huomasin että mitä enenmmän minä tein,sitä enemmän mieheni jäi odottamaan että kyllä se vaimo pian noi tiskit hoitaa,mutta kun en hoitanukkaan,ei se niitä kauaa katsellut ja hoiti ne itse,eli siinä olisi yksi vinkki: koitahan jättää se ruoka laittamatta tai kämppä siivoamatta ja katso kuinka vaimo sotkuun kyllästyneenä alkaa siivota tai nälkäisenä laittamaan ruokaa,pikku hiljaa työnnät osan kotitöistä hänelle. Ei missään nimessä kaikkea,sillä kun kotityöt hoidetaan yhdessä kaikki sujuu paremmin.
Voisit myös ehdottaa jos tekisitte ruokaa yhdessä,se on ihan kivaa ja siivoaminenki sujuu puolet vähemmässä ajassa kun se tehdään yhdessä.
Voimia hankalaan tilanteeseen ja ps. koskaan ei oo myöhäistä löytää uutta jos tilanne on liian hankala. Ei noin hyvää miestä ole yksin tarkoitettu elämään =)
molemmille. Se tekee kuka jaksaa tai kerkeää oman osaamisensa mukaan. Ja tehdään yhdessä, jos yksin ei viitsi. Ja lapset auttavat kotitöissä, kukin oman ikänsä mukaan.
Entäs jos kieltäydyt tekemästä ? Sanot puolisollesi, että tästä lähin kotityöt puoliksi tai et enää tee yhtään mitään. Viimeistään siinä vaiheessa, kun ei ole enää puhtaita vaatteita/astioita kaapissa, eikä lämmintä ruokaa nokan edessä niin jo kummasti herää halu tehdä kotitöitä. Tietysti lapset on huomioitava. Että heistä huolehditaan. Mutta muuten älä suostu tekemään. Älä ole liian kiltti. Jos parisuhteenne on kunnossa, niin ei se siihen kaadu.
Eukon on turha kiristää. Kaupasta saa lisää vaatteita, ravintoloista saa ruokaa ja kertakäyttöastiat on keksitty. Meillä eukon pinna katkeaa, se ei kestä siivottomuutta ja siivoaa kuitenkin. On uhannut ottaa siivoojan. Ottakoon. Ei ole ottanut kuitenkaan. Heh.
motkottaa, kun ei ole tehty sitä sun tätä, ja tekee sen samalla itte. En ole vaatinut.
Molemmat käymmme töissä, lapsia on. Ei sitä jatkuvasti jaksa olla koti tiptop kunnossa, kun lasten kouluasiat pitää puida töitten jälkeen. Vasta sitten ehdin kiinnittää huomioni kotitöihin. Mies ei koskaan puutu kouluasioihin muuta kuin nurisemalla läksyistä. Ja motkottaa koko ajan tekemättömistä töistä.
Olen sanonutkin, ettei minun tarvitse ollenkaan meidän perheessä nalkuttaa, mies hoitaa sen puolen ansiokkaasti.
näitä laiskajaakkoja ja -jaanoja.
Mutta, pitääkö näihin puolison luonteenpiirteisiin suhtautua aina negatiivisesti? Yleensähän puolisoksi valikoitunut ihminen on ollut ihan yhtä laiska tai ahkera ennen kuin on muutettu samaan osoitteeseen. "Okei, olisihan asiasta pitänyt ottaa selvää, mutta se vain jäi tai ei tullut esiin".
Eikö puolisossa kuitenkin ole monia muita piirteitä, joiden takia hänen kanssaan on pariuduttu? Keskitytään niihin puoliin ja se mitä ei voida muuttaa hyväksytään ja suhtaudutaan vaikka mielummin huumorilla. Meillä sellanen toimii paremmin kuin motkottaminen ja tiuskiminen.
Jos puoliso ahdistaa: ensimmäiseksi pitkälle lenkille ja suihkuun, ja sitten vasta katsotaan vieläkö se ahdistaa yhtä paljon.
Valoa elämään, kevät on tulossa :)
Hyvä mies olet, ehkä liiankin hyvä. Vaimosi on oppinut "paapomisesi" myötä pahoille tavoille. Eikä osaa arvostaa tekemisiäsi. Vaan pitää sinua itsestään selvyytenä.
Hän oppii arvostamaan sinua ja tekemisiäsi vasta sitten, kun olet jo mennyt.
Pakko sanoa että muistutat isääni. Ja noi arkiset asiat olivat kuin minun lapsuudenkodista, mitä niistä nyt muistan.
Et ole paha. Hoidat hommasi erittäin kiitettävästi. Lapsesi saavat olla ylpeitä sinusta myöhemmin kun tulevat siihen aikuisikään jolloin ymmärtävät panoksen jonka olet antanut koko helahoidon eteen.
Kuten joku aikaisemmin totesi, jätä joitain hommia tekemättä ja anna ne vaimollesi. Vietä vielä enemmän laatuaikaa tenavasi kanssa.(ei sillä ettet viettäisi jo). Puhukaa rauhassa asioista, tai sitten huudatte jos ei muuten onnistu, ;)Toteat ettet jaksa enää kauaa nalkutusta asioista, voisiko siihen tulla muutos, käykää ulkona vaikka ravintolassa, viettäkää samanlaisia hetkiä kuin suhteenne alussa. Ehkä se yhteinen halu tehdä muutoksia sieltä vielä löytyy.
Päätöshän on sinun, onnea siihen!
Ohhoh, olenpa saanut paljon kommentteja, kiitos kaikille. Ihan kannustavia kommentteja. En edes ala vastaamaan kysymyksiin/kommentoimaan vastauksia.
Myönnän kyllä, että olen antanut asioiden olla näin liian kauan, jättänyt omat harrastukseni ja elänyt täysin toisten ehdoilla. Ehkä nyt on aika tehdä toisin. Ei isinkään aina tarvitse olla kiltti, ainakaan kaikille.
Mä hemmottelen sut piloille. Passaan ja pidän hyvänä. Sägyssä saat huomiota enkä myöskään pidä sua itsestäänselvyytenä....
Mut eihän tämä elämä niin toimi. Mä haluaisin kyllä löytää kaltaisesi, mutta en tätä kautta enkä mitään miespalvelijaa. Aikaisempi mieheni oli sinun vastakohtasi ja siksi kuulostatkin niin hyvältä. Eli kysymykseesi vastaan, että et ole paha!
Kylläpäs olet saanut myötätuntoisia viestejä. Toihan on täysin suoraan naisen elämää sillä erotuksella, että vaimosi on lasten kanssa ja tekee viikonloppuisin jotain.
Minä en ole kolmeen vuoteen saanut nukkua yhtenäkään aamuna pidempään, enkä ole nukkunut yhtään kokonaista yötä. Mies ei siis kertaakaan ole noussut lasten kanssa aamulla.
Mies väittää osallistuvansa esim. viikonloppuisin kodinhoitoon. Hän kyllä imuroi viikkosiivouksen yhteydessä 20min kun itse siivoan 2h. Nukuttaa yhden lapsen. Minä tietysti teen ruuat, hoidan pyykit, vaihdan vaipat, hoidan tiskit.
Viikolla hän hoitaa lapset silloin kun olen töissä, mutta koti on pommin jäljiltä kun tulen kotiin. Hän sanoo, että arkipäivinä tekee yhtä paljon kuin minä. Jaa, kukahan siellä käy sitten siivoamassa.
Jos pyydän jotain tekemään, kuuluu syvä huokaus. Jos olen unohtanut jonkun (esim. vaipan) johonkin, kuulen siitä aivan varmasti.
Miehen mielipuuha on tietysti tietokoneella istuminen. Siinä istuisi aina ja kaikki mikä sen keskeyttää, on häiriöksi. Tietysti myös omat lapset.
Minä kyllä harrastan seksiä mieheni kanssa. Tosin siitäkin tulee tappelua tasaisin väliajoin, koska en kuulema ole tarpeeksi aloitteellinen sen suhteen. Sanomattakin on selvää, että hoidan myös perheen kaikki juoksevat asiat.
Ja molemmat käyvät siis töissä ja tuovat talouteen tasan yhtä paljon rahaa. Tosin mies on äärimmäisen tarkka menoista. Jos joutuu yhteisistä menoista jonain kuukautena maksamaan piirunkin enemmän, niin sitten saa taas kuulla, kuinka hän joutuu aina kaiken maksamaan.
Jos käymme kuitenkin vaikka ulkona syömässä ja minä maksan, niin ei semmoinen tietysti mieleen muistu.Missähän on tasa-arvo meidän suhteessa. Ja mies sen kun valittaa joka asiasta.