Poikakaverini jätti minut 5 pv sitten.Olimme yli 3 vuottayhdessä.Asuttu 2 eri paikkakunnalla ja paljon ihania kokemuksia yhdessä.Hän ilmoitti sen varottamatta minulle yhteisessä asunnossamme.Luulin että kaikki on hyvin ja olin samana päivänä ettinyt meille isompaa asuntoa hänen suostumuksestaan.meillä on/oli aika pieni yksiö jossa oli tavaraa enemmän ku tilaa niille.ja muutenkin ahistavan pieni.sen takia olimme muuttamassa.ja sitten yhtäkkiä kaikki vaan muuttu.en ois ikinä uskonu tästä.rakastan häntä valtavasti.asuin vielä eiliseen päivään saakka hänen kanssaan ja vietimme yhteisiä hetkiä,jotka oli aivan ihania.hänkin sanoi että olen aivan erilainen nyt ja mun kanssa nämä päivät on ollu ihania olla.mutta hän aijemmin sanoi syykseen että tylsä arki pisti häntä miettimään ja hän halusi asua yksin,ainakín jonkun aikaa ja miettiä asioita.olen todella masentunut ja surullinen.olen ehdottanut tekemistä ja kaikkea.ja on meillä hyvin mennytkin loppujenlopuksi.on kauheaa tulla jätetyksi ja yhtäkkiä muuttaa kotiin asumaan.tätä ei voi ees uskoa vielä.ja on hän sanonu että mahdollisuuksia on vielä palata taas yhteen.ja odotankin sitä niin tuskaisesti ku ikävä viiltää kokoajan.ja kauheeta ku itse tunnen poikaystäväni oikeaksi.yritän silti jaksaa vaikka koulukin stressaa.oisko kellää mitää sanottavaa/autettavaa/kokemusta?? kaipaisin vähä keskustelua.
Yhtäkkiä jätetyksi
Suru86
41034
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moi. Ikävä että noin kävi mutta surun keskellä kandee muistaa ettei toisen ihmisen puolesta voi tehdä päätöksiä eikä tätä muuttaa. Ihminen muuttuu jos haluaa muuttua, mutta sun tapauksessasi en jäisi suremaan tätä yhtä. Tuska hellittää aikanaan. Lukaise lohdukkeeksi vaikka Anthony de Mellon "Havahtuminen", siinä on hyviä ajatuksia.
itke ja puhu jollei ja paljon.
yhteenpaluuta. Sua sattuu jatkossa vielä enemmän, jos elättelet toivoa. Jos niin sattuisi käymään - ok (kai?), mutta älä jää hyllyltä otettavaksi, hyväksikäytettäväksi "varahenkilöksi".
Nyt sattuu. Tiedän, tunnen ja ymmärrän sen. Päästä silti irti. Itke itkusi, elä itsellesi ja itsekkäästi, anna tilaa tunteillesi. Arvosta itseäsi!
Onko Sun pakko muuttaa takaisin kotiin? Etkö voisi asua yksin ja itseksesi hetken aikaa? Siipesi kantavat kyllä!
MOikka
Antaisin saman neuvon sinulle kuin muutkin. Älä jää odottelemaan vaan jatka elämää vaikka se tuntuukin nyt äärettömän vaikealta. Itselleni kävi suurinpiirtein samalla tavalla kuukausi sitten. Itse meinasin jäädä odottelemaan ja kärvistelemään, mutta ystävät sai minut liikenteeseen ja se olikin ihan hyvä. Mies lupasi minulle että eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka kohta oltas taas yhessä. Mutta toimiiko seurustelu enää ku ollaan asuttu yhdessä ja sitten erottu ja muutettu erilleen ja taas menty yhteen. Omalla kohdalla ajattelin että jos mennään taas yhteen niin voinko luottaa enää, koska mieshän voi tehdä taas saman tempun uudestaa. Mutta elämä osaa yllättää... Löysin muutama päivä sitten miehen joka todella arvostaa minua... Tsemppiä sinulle... Jos haluat kirjotella niin tässä on sähköpostioso: [email protected]