miksi luotan kerta toisensa jälkeen mieheni lupaukseen olla menemättä baariin kun aina lupauksensa rikkoo?! omaa tyhmyyttäni, tiedän. onko ero ainoa ratkaisu, koska mies tuskin muuttuu, eikä näinkään ole hyvä olla!?
miks olen näin tyhmä?!
peanutbutter
121340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ero saattaa olla paras ratkaisu, mikäli kärsit asiasta. Jos miehesi on alkoholisti, tuskin hän tulee tapojansa muuttamaan vaikka kuinka anelisit, itkisit tai raivoaisit. Lupaukset eivät merkitse alkoholistille yhtikäs mitään ja tätä menoa itseluottamuksesi ja uskosi ihmisiin rapistuu vähä vähältä. Kuten joku on osuvasti todennut: "Kaksi on maailmassa turhaa; juopon lupaukset ja huoran kyyneleet".
en tiedä mikä mies itseasiassa on... juoppo vai mikä! olen ehdottanut että ottaisi kotona kuppia ettei tarvitsisi aina lähteä baariin, mutta ei kuulemma sen viinan vuoksi niissä baareissa käy vaan kavereiden?!? mutta sen mies tietää että petetyillä lupauksillaan aiheuttaa minulle pahan mielen, mutta pientäkään ymmärrystä ei hänen suunnaltaan tunnu löytyvän :(
ja tosiaan kaikkea olen kokeillut, olen päästänyt luvalla menemään, olen kieltänyt, uhkaillut, kiristänyt, itkenyt ja anellut... kaikilla sama vaikutus eli menee kun haluaa, olin mitä mieltä tahansa. ja nyt tosiaan tuntuu siltä että yksin olisi parempi jatkaa... pelkään vaan että jään aivan yksin (kaikki ystävät seurustelee/ovat naimisissa) ja silloin tajuan että ei olisi pitänytkään erota vaan alistua miehen menemiseen etten joutuisi aina olemaan yksin... miespuoliset työkaverit sanovat että en ulkonäköni takia jäisi yksin mutta jos en löydäkään ketään kenestä enää pystyisin tykkäämään, entä jos ikävöin vaan tätä entstä miestäni... lisäksi ikää alkaa olemaan jo sen verran että perheen perustamisen aikakin olisi jo käsillä! ahdistaa niin paljon etten enää tiedä mitä tehdä tai ajatella.. miksi asioiden täytyy olla näin vaikeita?!?
Kokemuksesta tiedän, että yksin ei ikinä voi olla niin yksinäinen kuin "yhdessä" toisen ihmisen kanssa silloin kun hän kohtelee sinua kuin ilmaa ja ajattelee vain itseään.
Eikä yksinäisyyden pelko ole muutenkaan hyvä syy olla yhdessä kenenkään kanssa. Silloin sitä tyytyy vaikka minkälaisiin hyväksikäyttäjiin ja elämä lipuu ohitse.
Muista että jossain sinuakin odottaa joku, juuri nyt, joka ottaisi sinut huomioon ja haluaisi oikeasti olla yhdessä kanssasi.
entistä enemmän!
mokomalla aivovammasella pitkä paska. Niin tein minäki ja nyt on hyvä olla. Miks maksaa vaivaa kattella jotain saatanan pösilöö ku tasookin on saatavilla.
Silmät auki vaan ja pilke simmuun.
miehesi kanssa hänen baarireissuistaan aina ennen kuin hän on just lähdössä vai esim. keskellä viikkoa? Tajuaako miehesi oikeesti miltä sinusta tuntuu ja eikö hän voi nähdä kavereitaan muualla kuin baarissa? Tiedän, että on helppo ladella täällä neuvoja, mutta itse olen ollut samantyyppisessä tilanteessa.
Kun aloin seurustelemaan nykyisen avokkini kanssa, hän olisi halunnut käydä tyyliin joka viikonloppu baarissa. Minua se ei taas huvittanut. Teen kolmivuorotyötä, joten hän kävi baarissa, kun olin viikonloppuna töissä. En pitänyt tästä, joten sovittiin, että kerrotaan aina toiselle jos menee baariin tai mennään mieluummin yhdessä. Sain kuitenkin pitkän ajan päästä selville, että mieheni oli käynyt useita kertoja salaa baarissa. Valehteli minulle täysin asiasta, kunnes ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin myöntää.
Hän selitti, ettei ollut niin helppo päästä "vanhasta elintavasta" eroon, kun oli poikamiehenä tottunut käymään baarissa ainakin sen kerran viikkoon. Tässäkin kaverit saivat aina hänet houkuteltua mukaan. Oletteko te seurustelleet kauan, vai onko ihan tuore suhde kyseessä? Nykyään mieheni ei käy baarissa ellen itse ole mukana, on rauhoittunut huomattavasti ja hyvä niin!
On sanonta "parempi yksin kuin suhteessa yksin" tai jotain tonne päin...
Sen vaan sulle kuule sanon, että läl ainakaan ryhdy perhettä perustamaan jos se on viinaan menevä.Kaverini kokemuksesta tiedän ettei se meno muutu juurikaan vaikka vauva tulisikin kuvioihin.
Baari vetää silloin vielä enemmän puoleensa.
Meillä tahtoo olla niin, että viikonloppuisin jopa vien miehen kavereilleen tai baariin ryyppäämään. Tykkään olla yksin välillä. En tiedä onko meidän suhde ohi, taitaa olla.
Kuinka monta kertaa viikossa, miehesi juo itsensä humalaan? Onko juominen "tissuttelua" vai rankkaa juomista sammumispisteeseen asti.
ollaan yritetty keskustella menoistaan (aiemmin tein minäkin kolmivuorotyötä ja aina jos viikonloppuna olin töissä mies meni varmasti... ja meni vaikken ollutkaan töissä).
lapsenperustamisesta en enää haaveile hänen kanssaan vaikka sekin ajatus hetki sitten pyöri mielessä kun olen nähnyt muiden lasten seurassa ja ajatellut kuinka hyvä isä hänestä tulisi. seurusteluaikamme on suht lyhyt, vasta kolme vuotta, mutta tämän kolmen vuoden aikana selvät viikonloput mahtuvat kahden käden sormiin. koko viime viikko ollaan keskusteltu tulevaisuuden jatkosta koska viime viikolla lähti taas lauantaina menemään josta pärähdin totaalisesti.. ja pakkasin tavaransa ja käsikin häipyä. jotenkin juttu meni siihen malliin että vielä asuu saman katon alla ja keskustella ollaan yritetty.
eilen ilmoitti menevänsä auttamaan kaveria remonttihommissa, saattaisi juoda muutaman kaljan muttei lähde baariin, sanoin ok ja koettaisi tulla suht ajoissa kotiin. puoliyhden aikaa yritin monesti soittaa.. ei vastattu tai välillä katkaistiin puhelu, laitoin tekstiviestiä missä on, ei vastausta. lopulta puolen tunnin soittamisen jälkeen vastaa ja on puhumassa baarin vessassa ja valehteli ensin ettei ole ollut kännykkää mukana kunnes myönsi että on katkaissut puhelut kun ei ole voinut puhua ravintolamelussa (taukki!!). kysyi haenko baarista kotiin ja sanoin etten hae, tulkoon jollain muulla kyydillä kun on sinnekin päässyt (taksirahaa ei kuulemma ollut) lupasi hommata jonkun kyydin ja tulla pian kotiin.
laitoin myöhemmin vielä kaksi tekstaria kysyen onko tulossa, ei vastannut näihinkään. tuli lopulta aamulla yhdeksän aikaa kotiin aivan kännissä... kaverit oli houkutellut jatkoille eikä sitten osannut sanoa miksi oli lähtenyt sanoi vaan että vituttaa kun tuli lähdettyä edes baariin (on ollut koko tämän vuoden kuitenkin selvinpäin!!!)
vaikea kertoa asioiden todellista laitaa, mies on yrittänyt muuttua, nyt ei mene kuin yhtenä päivänä viikonloppuna (tietysti poikkeuksiakin on ollut ja juo molempina päivinä) ollut enemmän iltoja kotona, mutta viimeaikoina tuntunut taas ettei muutos ole pysyvää..
tykkään itekin käydä baareissa, mutten jatkuvasti niinkuin hän, enkä tykkää odottaa yksin kotona joka viikonloppu.
miehen mielestä vika on minussa kun ei toimi, minun pitäisi olla suvaitsevaisempi ja antaa hänen omavaltaisemmin mennä silloin kun haluaa, mutta sanoin etten siihen pysty... koko kolme vuotta on jatkunut samanlaisena, muusta ei riidellä kuin hänen menoistaan ja alan nyt todella olemaan niin väsynyt! alan jo itsekin epäilemään että vika on todella minussa, että olen suvaitsematon ja sidon toista...
aamulla kun tuli kotiin sanoin että tämä auttoi minua tekemään ratkaisuni suhteen jatkoa ajatellen, parempi että hän etsii oman asunnon ja muuttaa niin pian pois kuin vain mahdollista (mies oli niin kännissä ja väsynyt valvotun yön jälkeen ettei kommentoinut mitään, painui nukkumaan).
ja juominen ei ole tissuttelua vaan todella kännin vetämistä, pari kertaa olen "kantanut" baarista kotiin kun on sammunut ja kesäisin varsinkin juomista täytyisi jatkaa monta päivää (2-4) ja tilannetta pahentaa vielä se että jäi nyt työttömäksi... voi mennä vaikka keskellä viikkoa jos haluaa (onneksi ei ole halunnut).
pää hajoaa ja sydän särkyy tässä suhteessa, ei jaksa... ollaan jo kahdesti erottu saman asian takia, aina olen kuitenkin ottanut takaisin kun mies on luvannut rauhoittua ja ottaa minutkin huomioon, hetken sitä onnea kestää kunnes palataan takaisin normaaliin.. miks oon niin tyhmä että aina vaan uskon kerta toisensa jälkeen tyhjiä lupauksia, oon sentään fiksu, aikuinen, hyvinkoulutettu nainen, kyllähän mun pitäis tietää paremmin ettei ne siitä muuksi muutu ne lupaukset mut silti vaan haluan uskoa ja luottaa!
Meilläkin jatkui samanlainen rumba 8 kuukautta. Mies meni yksin siitä huolimatta, oliko minulla niistä menoista hyvä olla. Päästin menemään ja taas toisella kerralla yritin rajoittaa menemisiä. Nyt olemme eroamassa, mies on muuttanut pois. Taustalla oli levottomuutta, muita naisia ja tyytymättömyyttä meidän parisuhteeseen. Meni kauan nähdä asia, ettei näin ole hyvä elää. Mutta ihmisen on kärsittävä siihen pisteeseen saakka, kunnes kärsimykset on kärsitty. Kehotan sinuakin miettimään vakavasti tämän miehen jättämistä ja unohtamista, sillä hän tuskin tulee muuttumaan koskaan. Nyt olen löytänyt ihmisen, joka huomioi minua. Saan häneltä rakkautta ja huomiota. Hän ei käy baareissa, vaan me mieluummin ajellaan autolla, käydään yhdessä kahvilla, istutaan sohvalla vastakkain ja jutellaan, katsotaan elokuvia, tehdään ruokaa, saunotaan, luetaan yhdessä kirjoja, käydään tapaamassa sukulaisia ja kavereita, istutaan pimeässä ja haaveillaan, katsotaan toisiamme silmiin, rakastellaan, ollaan pimeässä lähekkäin jne. Kaikkia niitä asioita, joita en tiennyt edes entisessä elämässä olevan olemassakaan yhdessä. Todellista sielujen sympatiaa. Rauhallista ja seesteistä, mukavaa. Ei riitoja ja huonoa mieltä. Minun ei ollut helppo tulla tähän pisteeseen. Mutta ennen joulua tehty päätös pärjätä yksin ja aloittaa sellainen elämä, josta olen haaveillut auttoi asiaa paljon. Päätin, että pärjään yksin ja viihdyn yksin. Päätin lopettaa tyhjän odottamisen elämän alkamisesta, toisen juostessa baareissa. Päätin, että se elämä alkaa tänään ja huomenna. Yksin ja parempien ystävien seurassa. Tämä minut hylkäävä mieheni sai siis lähteä. Juoskoon nyt niin paljon kuin kerkeää.
Kavereiden ja muiden naisten takia se siellä käy. Sitten kun saa mielinmäärin sitä alkoholiakin vielä.