Pitkä juttu tulossa...
Okei,aloitetaan eka tuolta ala-asteelta. Meitä oli 4 hengen porukka hyviä ystäviä,meitä ei erottanut mikään,luulimme että ei ikinä...Alkoi yläaste ja yksi jäi pois porukasta,hän vaihtoi kaveripiiriä...Kuljimme sitten 3 koplana joka paikkaan ja porukkaan tuli yksi tyyppi lisää...Luulimme että tämä ystävyys kestäisi aina hautaan saakka...Mutta tuli lukiota edeltävä kesä ja kaikki muuttui;porukka jakaantui aivan kokonaan ja minä en kai kuulunut enää joukkoon.Yksi juoksi ties kenen miehen syliin aina kännissä,yksi vietti kesän vain ryypäten,yksi taas...no,mutta mä olen aivan erilainen kuin muut tuosta porukasta...Kun olemme yhdessä vaikka kaupungilla (mitä ei usein kyllä enää tapahdu)ja juttelemme niin olen kuten hekin,mutta siirrytään ajassa vaikka juuri perjantai-iltoihin,ystäväni menevät aina johonkin bailaamaan ja vetämään viinaa ja iskemään miehiä,kenties normaalia 16vuotiaan elämää,mutta minä menen vain tanssilavalle...Tänäänkin he lähtevät johonkin bilettämään ja itse taas alan valmistautumaan tanssi-iltaan...Miten pääsisin taas tähän porukkaan kiinni?Kyllä me yhteyttä pidämme,mutta olen ajatellut että jos he eivät voi hyväksyä mua ja mun harrastuksia sellaisina kun ne ovat niin taitaa olla parasta että tuo monen vuoden tiivis ystävyys on vain kaunis muisto elämässäni...
Sitten viimeisin juttu joka taas ehkä huononsi välejämme...Ystäväni A kertoi minulle että tämä toinen ystäväni B oli sanonut kännissä että:"*saanasta*on tullut ihan tylsä!se ei enää jaksa käydä missään ja se vaan valehtelee meille!" No kerroin tuosta yhdelle kaverilleni,joka taas oli soittanut heti yhdelle ystävälleni ja kertonut että olin sanonut että ystäväni B oli puhunut paskaa minusta. Ystäväni B soitti äsken ja kysyi että mitä hän oli nyt sanonut,kerroin mitä ystävä A oli sanonyt ja tämä kertoi sen ystävä A:lle,ystävä A kielsi kaiken ja sanoi että olen käsittänyt kaiken väärin...Sekavalta vaikuttava juttu...
Mutta pointti on siinä että tunsin itseni niin yksinäiseksi,3 ystävääni puhelimen toisessa päässä "syyttämässä" minua ja minä yksin täällä vastaamassa asioihin...No,he laittoivat tämän asian kaverin syyksi joka soitti sille yhdelle ystävälleni ja asia kuitattiin sillä...
He ovat minulle tärkeitä ihmisiä ja...
Ehkä paras lopettaa ennen kun alkaa enemmän itkettämään...
Onko tuo ystävyyttä?mitä teen heidän kanssaan?Auttakaa joku jotenkin.......
Okei,aloitetaan eka tuolta ala-asteelta. Meitä oli 4 hengen porukka hyviä ystäviä,meitä ei erottanut mikään,luulimme että ei ikinä...Alkoi yläaste ja yksi jäi pois porukasta,hän vaihtoi kaveripiiriä...Kuljimme sitten 3 koplana joka paikkaan ja porukkaan tuli yksi tyyppi lisää...Luulimme että tämä ystävyys kestäisi aina hautaan saakka...Mutta tuli lukiota edeltävä kesä ja kaikki muuttui;porukka jakaantui aivan kokonaan ja minä en kai kuulunut enää joukkoon.Yksi juoksi ties kenen miehen syliin aina kännissä,yksi vietti kesän vain ryypäten,yksi taas...no,mutta mä olen aivan erilainen kuin muut tuosta porukasta...Kun olemme yhdessä vaikka kaupungilla (mitä ei usein kyllä enää tapahdu)ja juttelemme niin olen kuten hekin,mutta siirrytään ajassa vaikka juuri perjantai-iltoihin,ystäväni menevät aina johonkin bailaamaan ja vetämään viinaa ja iskemään miehiä,kenties normaalia 16vuotiaan elämää,mutta minä menen vain tanssilavalle...Tänäänkin he lähtevät johonkin bilettämään ja itse taas alan valmistautumaan tanssi-iltaan...Miten pääsisin taas tähän porukkaan kiinni?Kyllä me yhteyttä pidämme,mutta olen ajatellut että jos he eivät voi hyväksyä mua ja mun harrastuksia sellaisina kun ne ovat niin taitaa olla parasta että tuo monen vuoden tiivis ystävyys on vain kaunis muisto elämässäni...
Sitten viimeisin juttu joka taas ehkä huononsi välejämme...Ystäväni A kertoi minulle että tämä toinen ystäväni B oli sanonut kännissä että:"*saanasta*on tullut ihan tylsä!se ei enää jaksa käydä missään ja se vaan valehtelee meille!" No kerroin tuosta yhdelle kaverilleni,joka taas oli soittanut heti yhdelle ystävälleni ja kertonut että olin sanonut että ystäväni B oli puhunut paskaa minusta. Ystäväni B soitti äsken ja kysyi että mitä hän oli nyt sanonut,kerroin mitä ystävä A oli sanonyt ja tämä kertoi sen ystävä A:lle,ystävä A kielsi kaiken ja sanoi että olen käsittänyt kaiken väärin...Sekavalta vaikuttava juttu...
Mutta pointti on siinä että tunsin itseni niin yksinäiseksi,3 ystävääni puhelimen toisessa päässä "syyttämässä" minua ja minä yksin täällä vastaamassa asioihin...No,he laittoivat tämän asian kaverin syyksi joka soitti sille yhdelle ystävälleni ja asia kuitattiin sillä...
He ovat minulle tärkeitä ihmisiä ja...
Ehkä paras lopettaa ennen kun alkaa enemmän itkettämään...
Onko tuo ystävyyttä?mitä teen heidän kanssaan?Auttakaa joku jotenkin.......
Vastaukset 4
Vanhimmat
Auttaisi jos täältä voisin.
Ota tukea olkapää on sinun!
Auttaisi jos täältä voisin.
Ota tukea olkapää on sinun!
sulle tuestasi...
Jopa tuo merkitsee tässä tilanteessa paljon mulle...kiitos
Kyllä tuo ainakin minusta ystävyydeltä, ja vielä harvinaisen tiiviiltä sellaiselta vaikuttaa.
Mitä pidemmälle elämä kulkee, sen enemmän ihminen muuttuu, jokainen meistä. Eilisessä ei voi elää ja huomiseen ei kannata kiirehtiä.
Ystävyys on nimenomaan sitä, että hyväksyy toisen sellaisena kuin toinen on, ei se tarkoita sitä, että pitäisi olla samoja harrastuksia tai edes samoja ajatuksia asioista. Sinä harrastat mitä haluat ja ystäväsi harrastavat mitä haluavat. Sille ajalle minkä vietätte yhdessä, on oma aikansa ja paikkansa. Ja mikäli ystäväsi on tosiaan sanonut että olet tylsä, mitä sitten? Ihan varmasti sinäkin joskus jostakin ajattelet niin, tai joku jossakin tilanteessa ärsyttää sinua, mikä siis on ero? Se, että kaikki eivät sano ajatuksiaan ääneen, ei moisen sanominen tarkoita konkreettisesti yhtään mitään ja on turha siitä mieltään pahoittaa :)
Nauti elämästä, sen eteenpäin menosta ja ystävistäsi =) Samalla kun yrität ymmärtää muita, opit ymmärtämään myös itseäsi.
Iloista syksyä sinulle ja ystävillesi.