Löytyisiköhän vastauksia täältä, kun aikuisten ADHD-palstaa ei taida olla. Varmaan jollain on kokemuksia.
Eli, luettuani artikkelin aiheestani aloin tunnistaa merkkejä ex-miesystävässäni. Liittyvätkö seuraavat piitreet diagnoosiin:
1) Rahan käyttö. Hän ei kykene säästämään, vaan esim. uusi kännykkä hommataan ottamalla kulutusluotto. Lainan lyhennykseen rahat riittää.
2) Saamattomuus. Jokin asia on kuukausikaupalla tekemättä. "en nyt vaan ole saanut aikaiseksi..." aikaa on, viettää kaikki illat kotona ja töllöttää telkkaria.
3) TV. Minusta on harvinaista että miehelle joku salkkarit tai muu hömppäsarja on niin tärkeä, ettei sen aikana saisi soittaakaan. Tietokonepelaaminen lähentelee myös riippuvuutta
4) lapsista kahdella on todettu ADHD. Perittyäkö?
5) ystäviä ei tuntunut olevan, suhteet joita oli avioliiton aikana olivat katkenneet
Joukkoon voisi laskea myös uneksinnan yhteisestä tulevaisuudestamme, kun hän sitten melko lyhyen suhteen jälkeen ilmoitti, ettei hän missään vaiheessa ollutkaan rakastunut minuun. Toisaalta taas kesti liian kauan sen toteamiseksi eli olin vaan joku kulissi tai lohduttaja. Hänellä oli kova into esitellä minut työkavereille, ex-vaimon sukulaisille, exällekin. Piti siis näyttää että hänellä menee hyvin kun on uusi naisystävä.
Eli, luettuani artikkelin aiheestani aloin tunnistaa merkkejä ex-miesystävässäni. Liittyvätkö seuraavat piitreet diagnoosiin:
1) Rahan käyttö. Hän ei kykene säästämään, vaan esim. uusi kännykkä hommataan ottamalla kulutusluotto. Lainan lyhennykseen rahat riittää.
2) Saamattomuus. Jokin asia on kuukausikaupalla tekemättä. "en nyt vaan ole saanut aikaiseksi..." aikaa on, viettää kaikki illat kotona ja töllöttää telkkaria.
3) TV. Minusta on harvinaista että miehelle joku salkkarit tai muu hömppäsarja on niin tärkeä, ettei sen aikana saisi soittaakaan. Tietokonepelaaminen lähentelee myös riippuvuutta
4) lapsista kahdella on todettu ADHD. Perittyäkö?
5) ystäviä ei tuntunut olevan, suhteet joita oli avioliiton aikana olivat katkenneet
Joukkoon voisi laskea myös uneksinnan yhteisestä tulevaisuudestamme, kun hän sitten melko lyhyen suhteen jälkeen ilmoitti, ettei hän missään vaiheessa ollutkaan rakastunut minuun. Toisaalta taas kesti liian kauan sen toteamiseksi eli olin vaan joku kulissi tai lohduttaja. Hänellä oli kova into esitellä minut työkavereille, ex-vaimon sukulaisille, exällekin. Piti siis näyttää että hänellä menee hyvin kun on uusi naisystävä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Noista tunnistan kohdat 1,2 ja 4. Tuo tv:n tuijottaminen vähän ihmetyttää, ihme jos on pystynyt keskittymään yhteen ohjelmaan koko puolituntiseksi. Listaan lisäisin vielä sellaiset, että aina pitää olla menossa ja tuttuja on kerättävä, vaikkei niistä ystäviksi asti sitten olisikaan. Ja yhdellä jos sadannellakaan kertaa ei mikään mene perille. Ja kännykkäriippuvuus. Ja alkoholin sopimattomuus...
Tässä muutama.
jos noi mainitsemasi on oireita adhd:stä, luulen että olen itse adhd. olen kyllä mukava mutta täysin epäluotettava juuri mainitsemillasi tavoilla, vaikka haluan kyllä tehdä asiat mahdollisimman hyvin ja tuottaa ympäristölleni pelkkää iloa. tuntuu etten koskaan ole kasvanut (vastuuntuntoiseksi) aikuiseksi. apua. tarviiko mennä lääkäriin? voisiko musta tulla ikuinen pillereillä?
Tässä taas oiva esimerkki siitä, miten ihmiselämää pyritään medikalisoimaan. No, lääketehtaat varmaan haluavat kaupata troppejaan ja siksi syytävät liukuhihnalta näitä muodikkaita diagnooseja.
Mielestäni kuvailemasi piirteet saattaavat ihan yhtä hyvin viitata opittuihin huonoihin tapoihin kuin mihinkään tautiin. Mutta saamattomat laiskimukset, tuhlarit ja TV:n orjat ovat varmaan tyytyväisiä, kun he voivat jatkossa kuitata huonot tapansa sillä, että he eivät mahda niille mitään, koska ovat ADHD-potilaita...
Enpä ainakaan minä olisi voinut niitä reseptejä kirjoittaa :)
Varmuudella en voi sanoa, mutta ehkä oma suhtautumiseni noihin käytöspiirteisiin olisi voinut olla toisenlaista. Opittuja huonoja tapoja olisi voinut yrittää parantaa, sairaalle olisi ollut taas turha yrittää sanoa mitään. Joka kerta sain kuulla noiden yhteiselon unelmien jatkoksi, että hänellä ei tule olemaan varaa osallistua yhteisen asunnon hankintaan. Viimeisen päälle hienot stereot, televisio, tietokone ym. isojen poikien leikkikalut on tärkeämpiä.
Vahvimmin epäilyksiäni herätti tuo periytymisen mahdollisuus. Muista ADHD:n aiheuttajista en löytänyt tietoa, millainen mahtaa olla sattuman todennäköisyys kahdelle lapselle?
Toiseksi pidän loukkaavana, jos hänellä oli diagnoosi eikä kertonut siitä. Luulisi, että lasten takia sitä mahdollisuutta olisi jo mietitty. Itsellänikin on pitkäaikainen sairaus, joka jossain määrin rajoittaa elämääni, ja kerroin siitä heti alkuvaiheessa.
Oli sitten huonoja tapoja tai sairaus, sama se, tuskinpa siitä sen kummempaa suhdetta kumminkaan olisi syntynyt. Kysyinpähän vaan. Asian ymmärtäminen jälkikäteenkään ei olisi pahaksi.
Voidaan edelleen kysyä, että mikä periytyy: ADHD-sairaus vai huonot tavat mallioppimisen kautta? Mielestäni on ihan luonnollista, että jos vanhemmilla on puutteita elämänhallinnassaan (esim. uusavuttomuutta, holtitonta rahan käyttöä, päihdeongelma tai perheväkivaltaa), myös lapset omaksuvat samat ongelmat, mikä sitten heijastuu esimerkiksi koulussa käyttäytymiseen ja muuhun elämässä selviämiseen. Mutta yritetäänkö puuttua perheen ongelmiin? Ei, vaan mennään siitä mistä aita on matalin: lapsille diagnosoidaan ADHD ja annetaan asianmukainen lääkitys. No, hyvä jos edes sillä tavalla saadaan ongelmakäyttäytymisen kierre katkaistua, mutta olen aika skeptinen.
Hyvä pointti. Tuli mieleen se brittiläinen tv-sarja 'Super Nanny', jossa se lastenhoitaja selkeillä säännöillä ja johdonmukaisuudella saa ADHD-käytöksisistä kauhukakaroista ihan normaaleja, hyvinkäyttäytyviä lapsia.
on, naiset pysyy erossa ADHD miehet vai?
Niistä ja kirjoitustaidottomista!