Olen korviani myöten rakastunut, mutten omaan mieheeni vaan erääseen toiseen. Avomiehelläni ja minulla ei ole lapsia, elämme kahdestaan ja tulemme oikein hyvin toimeen. Jotain kuitenkin puuttuu ja on aina puuttunut - mutta onko se kuitenkaan totta?
Olenko hullu ja emotionaalisesti täysin epävakaa ja epäluotettava, jos vaihdan miestä nyt kolmenkympin kynnyksellä? Pitäisikö sinnitellä nykyisen miehen kanssa ja toivoa, että se tulee toimimaan, vai ottaa toisenlainen riski ja muuttaa pois, jotta voisin kokeilla siipiäni toisen miehen kanssa?
Kirjoitan aika kevyesti, mutta suhtaudun tilanteeseen aikamoisella vakavuudella enkä suinkaan ole asemastani ylpeä, älkää luulko.
Olenko hullu ja emotionaalisesti täysin epävakaa ja epäluotettava, jos vaihdan miestä nyt kolmenkympin kynnyksellä? Pitäisikö sinnitellä nykyisen miehen kanssa ja toivoa, että se tulee toimimaan, vai ottaa toisenlainen riski ja muuttaa pois, jotta voisin kokeilla siipiäni toisen miehen kanssa?
Kirjoitan aika kevyesti, mutta suhtaudun tilanteeseen aikamoisella vakavuudella enkä suinkaan ole asemastani ylpeä, älkää luulko.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kommentoida mitään..sinä itse kyllä parhaiten tiedät mikä on sinulle hyväksi. Neuvoni on: teitpä miten tahansa, harkitse ja puntaroi vaihtoehto tarkkaan ja hartaasti.
voi neuvoa, että kannattaa jättää se mies mahd pian, eikä elää suhteessa, jossa et ole onnellinen. Mitä nopeammin teet päätöksen, sen parempi.
Itse jätin mieheni pitkän yhdessäolon jälkeen, kun vihdoin tajusin, että ei meillä ole mitään, mitä parisuhteessa pitäisi olla. Kyllä se helpotti. Minulla ei silloin ollut toista miestä, mutta yhdenillan tuttuja oli ollut. Tilanne oli siis hieman erilainen kuin sinulla.
Älä jätä miestäsi, jos olet vain ihastuksen huumassa siihen toiseen, mutta sinulla on tunteita miestäsi kohtaan. Silloin on vielä toivoa. Mutta jos sinulla on kaikki tunteet sammuneet miestäsi kohtaan (niin kuin ymmärsin että on), niin silloin kannattaa toimia heti.
jätä kunnon miestä minkään rentun takia.
kyseessä on kaksi kunnon miestä, toinen vain säväyttää enemmän kuin ensimmäinen ikinä.
tässä taitaa kuitenkin käydä niin että sekopäisenä jahkaillessani ajan kummatkin pois luotani.
apua!
Minä tyttö se ajoin uuden ihastukseni luotani pois. En osannut joissa päättää. Nyt on ihan helvetillinen ikävä. Kärsittävä vaan on.
Samoin tein minä vuosi sitten, käskin uuden lähteä pois ja jäin vanhan kanssa. Nyt uusi onkin tullut takaisin, ja siitä onkin vanhaa suolaa, ja se janottaa...
Olen nyt vihdoin jättämässä alkuperäistä poikaystävää.
Voitte avomiehes kanssa muuttaa suhteenne avoimeksi siten että kummallakin saa olla muita seksikumppaneita toistenne lisäksi. Kolmisuhde saman katon alla? Ryhmäseksiä?
Musta sun ei kannata liikaa tuijottaa siihen perinteiseen parisuhdeformaattiin, jota kulttuurimme propagoi joka mediassa.
mutku mä haluun...
Itse nykyään jättäisin vanhan. Olin joskus vastaavassa tilanteessa kuin sinä ja pähkäilin asiaa monta vuotta. Ja elin sitten kaksoiselämää koska en pystynyt tekemään päätöstä mihinkään suuntaan. Eipä ollut mukavaa. Aivan käsittämättömän hirveää. Nykyään en ole enää kummankaan kanssa, se ei olisi enää mahdollistakaan.
Eli tee päätös, mahdollisimman pian. Äläkä katso taakse sen jälkeen äläkä lähde perumaan. Jahkailemalla tuhoat takuuvarmasti molemmat suhteet.
Elän itse myös vastaavassa tilanteessa. Mietin jatkuvasti, kuinka minun tulisi tehdä. Jatkaa olemista, elämistä nykyisen kanssa vai kerätä kimpsut ja kampsut ja antaa sydän toiselle? Tuntuu, että tässä nykyisessä meillä ei ole enää muuta yhteistä kuin osoite ja toisen miehen kanssa kemiat pelaisi yhteen enemmin kuin paremmin. Mietin, uskallanko lähteä tästä tutusta ja turvallisesta suhteesta, joka on kuitenkin välillä pelkkää olemista vai uskallanko hypätä tuntemattomaan? Välillä tuntuu, että miksi tämän pitää tapahtua juuri minun kohdalle. Kaikki tapahtuu kuin salama kirkkaalta taivaalta. En olisi ikinä voinut kuvitella tätä tilannetta omalle kohdalleni.