Neljä vuotta kaukosuhdetta. Samasta ajasta kaksi vuotta ihastunut palavasti toiseen. Viimein kun yhteenmuutto olisi käsillä, tekisi mieli kuitenkin "katsoa, jos tämä juttu ihastuksen kanssa johtaisi johonkin"?!? surkeaahan tämä on, mutta niin sangen totta. Kertokaapa jos itsellänne vastaavia kokemuksia, vaikka yksilöllisiähän juttuja nämä ovat? Jätittekö katsomatta ja jos ette, niin oletteko katuneet?
Kellään kokemuksia?
++++++++
101495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Heh.
Ihan sama tilanne ittellä päällä. Neljä vuotta on takana ja nyt ois lopullinen yhteenmuutto kuukauden päästä käsillä. Ratkasua en oo vielä tehny, enkä käsitä miten tuun siihen pystymään, mutta vähän väkisinkin sen kai joutuu tekee. On muuten todella turhauttava tilanne, niin kauan on toivonu tätä ja nyt ku se on toteutumassa ni ei oo enää varma haluuko sen toteutuvan.
niin, minullakin tämä on edessä vajaan kuukauden kuluttua. Oletkos itse muuttamassa vaiko toinen osapuoli?
Toinen osapuoli on muuttamassa Suomeen. Vaikein tilanne missä oon ikinä ollu. Vaikeinta on yritää suhteuttaa kuinka paljon tästä ihastuksesta on sitä että kaukosuhteessa on vikaa ja kuinka paljon johtuu vaan siitä että on ollu niin paljon jaksoja joina ei oo olosuhteiden takia nähty. Tilanne jossa toinen jättää alkavan uransa kotimaassaan tullakseen tänne kuulemaan etten haluukkaan jatkaa on tietysti äärimmäisen väärin. Joten päätös ois tehtävä...
Prikulleen samalla linjalla taas. Syyllisyys kalvaa jo valmiiksi. En halua että joku muuttaa mun takia minnekään, koska mä otan siitä itselleni kauheasti paineita, vaikka ei pitäiskään. Tekisi itse asiassa mieli pakata kimpsut kasaan ja lähteä itse jonnein omalle lomalle, pois koko tästä päättämättömyyden härdellistä.
Toiseksi pelkään, että menen sähläämään ennen muuttoa jotain tämän ihastukseni kanssa ja siinähän sitä loukataan vielä enempi toista osapuolta. Tavallaan sitä tietenkin haluaisi antaa mahdolisuuden sille yhdessäolemisellekin, kun sitä näin kauan on odotettu, mutta voihan rähmä..ehkäpä se minä vain en ole valmis sitoutumaan niin lopullisesti kenenkään kanssa, jos sellaista vielä nykypäivänä on olemassa..
Parempi katsoa kuin katua. Tuo sanonta ei ole turhasta keksitty. Sydän päättää nämä asiat. Jos nyt jo mietityttää, kannattaa ottaa vaikka aikalisä. Jos toinen rakastaa, hän odottaa. Mutta se riski on myös otettava ettei odota. Varmaa ei ole mikään.
vaan vielä vaikeampaa..parempi katsoa kuin katua...ihastuksen vaiko yhteenmuuton suhteen?
Mä en enää oikein luota mun sydämeen, kun se tuossa on jo kaksi vuotta paikallaan junnannut..Siis sydän tietenkin, en minä..heh. Sitä ei haluis pistää hyvää juttua pilalle oman itsekkyyden vuoksi.
Parempi katsoa ihastus. Eihän se turhasta ole tullut, varsinkin jos on ollut olemassa jo kaksi vuotta. Ei ihastuminen ole itsekkyyttä. Mitä tarkoitat hyvällä jutulla nykyisen kanssa? Miksi olet ihastunut toiseen jos sulla on olemassa jo se mitä tarvitset, siis se hyvä juttu?
Oletko ottanut nykyisen kanssa puheeksi ihastuksesi? Rehellisyys nykyisessä tilanteessa? Jotain kai on tehtävä.. Et kai ajatellut elää lopun elämää tuollaisessa tilanteessa vai odotatko että jotain vain tapahtuu? Voi voi, taitaa elämää mennä hukkaan.. :) Rohkeasti vain elämään kiinni. Parempi elää yksi päivä leijonana kuin sata lampaana. Tai sitten raa'asti listaat molempien plussat ja miinukset ja teet päätöksen järjellä (jota kyllä kadut jokin päivä). Rakkaus kun ei katso järkiperusteluja. Nimim. tilanteen kokenut
Sehän on nyt vaan niin, etten nykyisestä suhteestani mitään vikaa löydä lukuunottamatta sitä, että näemme niin hemmetin harvoin. Toisinsanoen sellaista kunnollista arkea ei ole meille vielä tulleet, vaikka yhdessä hetken (3kk) olemmekin aikoinaan asuneet. Ja tottakai mieheni tietää ihastuksestani, tässä nyt ihan lierokieroja aleta pelaamaan. Mutta senkin hän vain otti asenteella: Mulle riittää jos olet rakastunut muhun, muusta ei väliä ja näinhän se asia on, eikä tällaisia miehiä joka nurkan takana edes ole.
On se perskeleen hankalaa nämä ihmissuhteet. Listoihin sen enempää kuin järkeeni en kyllä valitettavasti mene luottamaan enään..Kohta vaan halkee itseltä pää, sekä ihastuksesta että sen aiheuttamasta syyllisyyden tunteesta..
niin sillä on vastuu siitä muuttopäätöksestä. Sulla on puolestaan vastuu päätöksestä ottaa se ihminen vastaan ja yrittää oikeasti yhteiselämää.
Mä olen huomannut, että kun toinen ei ole lähellä on helppoa kiinnittää ylimääräistä tunnevarantoa lähellä oleviin ihmisiin, kun johonkin se on ilmeisesti tuhlattava sekin. Mutta rakkaus on ihan eri juttu, se säilyy ja tulee todelliseksi ja oikeaksi aina kun Hän on paikalla.
Teit kummin tahansa, todennäköisesti jossain vaiheessa mietit olisiko kuitenkin kannattanut tehdä toisin, niin että sitä ei valintakriteerinä kannata pitää.
Minullakin on ollut tässä ihastumisia,mutta silloin kun olen kumppanini kanssa,en todellakaan mieti niitä vaan saan ehdottomasti kaiken häneltä...silti kun ollaan oltu erossa joku 3 viikkoa alkaa tullA kaikenlaisia fantasioita muista miehistä ja ihastumisia...