Kiinnostaisi tietää, jättäisittekö avo-/aviopuolisonne jos saisitte tietää että hänellä on ollut vuoden kestävä suhte toisen naisen/miehen kanssa? Eli että hänellä on ollut salarakas vuodenpäivät: tapailuja, rakastelua, rakkaudentunnustuksia, yhdessä bailaamista, elokuvia, romanttisia iltoja, illallisiä, tanssia ja ihania aamukahvihetkiä, yms. Silloin hänen puolisonsa, eli sinä, olet ollut kotona hoitamassa teidän yhteisiä lapsia ja kotia.
Jättäisitkö?
Toinen nainen
416770
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
omassa tilanteessa en jättäisi! meillä on 3 ihanaa lasta ja hyvin toimiva seksisuhde..mutta ei aviovuoteessa..
Vaimo oli se joka jäi kiinni vuoden suhteesta.
Asiaa puitiin parisuhdeterapiassa, ja kävin vetää lättyyn sitä käenpoikaa. En jättänyt, koska meidän suhteesta saatiin rakennettua vielä hyvä. Toinen asia että jokaisessa suhteessa on huonoja aikoja, mikä ei tarkoita että suhde olisi tuomittu romuttumaan. Jos molemmista halua löytyy, voi ainakin osata saada vielä hyvän.
Itsellä vaakakupissa painoi myös se, että minullakin oli ollut suhde, josta en kyllä jäänyt kiinni, mutta omasta vinkkelistä oli paha toista tuomita, asioista joihin oli itsekin syyllistynyt.
enkä ole jättänyt.
Ihan siinä mielessä, että jos suhde olisi ollut salassa vuoden, niin ei kukaan ole kotona vuotta ilman rakastelua, rakkaudentunnustuksia, yhdessä bailaamista, elokuvia, romanttisia iltoja, illallisiä, tanssia ja ihania aamukahvihetkiä, kesälomamatkoja, syntymäpäiviä, mökkitalkoita, sukulaisten juhlia, shoppailureissuja, kuntoilua jne.
Ja kaikki petetyt ei istu lasten kanssa yksin kotona. Salarakas on mahdollista vain, kun kotona asiat rullaa muuttumattomina. Muutenhan herää epäily heti, eikö?
Ja jos toinen nainen kestää, että mies tekee toisen naisen - siis sen vaimon kanssa - samoja asioita TIETÄEN sen, niin meinaatko, että vaimo, joka ei tiedä suhteesta, ei sitä kestä? Paljastuminen muuttaa asioita. Silloin molemmat naiset tietävät toisistaan. Ja sen jälkeen vaimollakin on oikeus ja mahdollisuus tehdä omat valinnat liittonsa, perheensä ja miehensä suhteen.
Mutta ei kovin rakas voi olla salarakas, jos vasta vuoden päästä paljastuu. Rakkautta ja punaista nenää kun ei voi salata ;) Koettu on!
Ai, niin.. Meillä ei ole lapsia.
Älkää hyvät ihmiset uskoko tuollaisia tyhmiä fraaseja kuin että "rakkautta ja punaista nenää ei voi kätkeä" vaan ajatelkaa omilla aivoillanne ja tehkää havaintoja omilla aisteillanne.
Ystävättäreni ei tiennyt avioliitossaan olevan mitään edes pielessä, kun mies äkkiä otti kassinsa ja lähti toisen naisen matkaan - rakkautta oli kuulemma ollut pitemmästikin ja on nyt naimisissa sen kakkosensa kanssa. Toisessa läheltä tietämässäni tapauksessa miehellä oli salasuhde alun kolmatta vuotta, kunnes hän ilmoitti haluavansa eron toisen naisensa takia - eikä vaimolla tässäkään tapauksessa ollut aavistustakaan ennen kuin mies alkoi asiaa setviä!
Niin että ihan ilmeisesti on ihmisiä ja ihmisiä: miehiä jotka kykenevät salaamaan rakastumisensa, tai ainakin vaimoja jotka eivät sitten näe "selviä" merkkejä. Joten katsokaa ympärillenne hyvät naiset, älkääkä uskoko fraaseja!
Kaikki yleistykset ja fraasit saa siis unohtaa!
Myös ne, joita kakkoset laukoo ;)
Helpotti =)))
Jos ei oltas noin lapsellisia. Onhan se fakta, että varmasti löytyy sellaisiakin ihmisiä, jotka pystyvät tietyn aikaa kätkemään rakkautensa. Tuossa edellä mainitussa siihen asti, kunnes mies lopulta itse kakisti asian ulos.
Ihan samalla tavalla jotkut kakkosten laukomat oletukset ei päde jokaiseen tapaukseen.
Niin...Yleensä käy niin että vaimo alkaa pitämään miestään itsestäänselvyytenä taikka ukkoparan itsetuntoo on vaimo sopivin väliajoin työntänyt maanrakoon ettei ukkoparka vahingossakaan luule että kelpaisi kenellekkään toiselle ja jos pienintäkään vihjausta tulee että lähdössä olisi niin kiristetään vähän niillä elatusmaksuilla taikka lapsilla taikka pistetään uutta tulemaan...
ukko hurvittelee aikansa ja pönkkää sitä heikkoa itsetuntoaan jollakin haarojen levittäjällä. ja sitten ku se haarojenlevittäjä rupee vihjaileen yhteisestäö elosta, muistaa ukko äkkiä oman kodin armaan ja sönköttää jotain korkeista elatusmaksuista...
kakkonen itselleen, miksi on vaan kakkonen.
Itse olen aina ihmetellyt sitä juuri, että kuinka voi olla kotona oleva osapuoli huomaamatta salasuhdetta, ja varsinkin jos pettävä osapuoli on hyvin, hyvin rakastunut. Itsestä näkyy viisi metriä jos olen rakastunut ja muutenkin käsittelen maailmaa pinkkihanskat kädessä tuon tunteen kourissa. Sulkeeko sitä silmät ja kieltää?
Kyllä jättäisin, jos rakkaani jäisi kiinni tuollaisesta. Siinä ei paljoa paina silloin hyvät puolet ja toimivat asiat suhteessa. Tässä asiassa ei kompromisseja tunneta. Pettämistilanteessa on puolisollani ollut valinnanmahdollisuus,vain ja ainoastaan hänellä. Siinä vaiheessa hän valitsi minut pois. Yksinkertaista.
Toivottavasti hän ei sitä koskaan tee, mutta jos tekee, niin terapia ei auta.
Suhteeni lapsiin on ihan eri asia kuin suhteeni mieheeni. Lasten vuoksi en pettäjää pitäisi. Olen äiti (kylläkin yksinkin taloudellisesti pärjäävä, en tiedä miten raha vaikuttaa näihin päätöksiin, itsellä ei sitä tarvitse miettiä) MUTTA myös tunteva nainen!
Mutta ajatelkaapa jos sitä pettämistä on jatkunut saman ihmisen kanssa ajoittain 10 vuotta? En vain yksinkertaisesti jaksanut välittää.Sitä antaa aina toiselle sen mahdollisuuden korjata tapansa mutta kyllä siinä vuosien varrella on monet itkut itketty ja mietitty onko se vika minussa vai siinä että olen antanut toiselle mahdollisuuden olla paljon poissa kotoa ja mennä jatkuvasti oman harrastuksen mukana ympäri maailmaa.Olisiko pitänyt uskoa ensimmäisen paremmasta lupauksen jälkeen ettei siitä mitään tule, mutta kun toisesta välittää liian paljon niin sitä luottaa aina lupauksiin.
Totta kai jättäisin! Vai olisitko itse sellaisen petturimiehen kanssa?
Exäni jäi kiinni vain kerran, mutta siitä kerrasta tulikin avioero. Eikä hän vieläkään meinaa uskoa sitä, vaikka erossa on oltu jo lähes vuosi...
Jotenkin kysymyksesi on provosoiva, luuletko olevasti jotenkin parempiosainen kuin se vaimo? Itse halveksin tosi paljon ns. "toisia naisia". En ymmärrä mikä saa naisen tyytymään olemaan kakkonen!
On oikeastaan ihan normaalia, että salasuhteen pystyy kätkemään sisällensä. Etenkin, jos oma suhde voi hyvin (!) niin on helppoa olla edelleenkin yhtä iloinen kuin ennenkin! Riippuu ihan ihmisestä, miten pystyy tunteensa piilottamaan. Toki kaikki eivät pysty.
Usein pohdinkin, miksi tieto pettämisestä on pahempi kuin pettäminen. Mitä merkitsee kumppanin pettäminen vaikkapa vuoden päivätkin, ellei siitä tiedä ja jos suhde on sittemmin loppunut?
No en. Niitä rakasteluja, ihania aamukahveja, rakkaudentunnustuksia, hemmotteluhetkiä yms. olisi ollut niin monin verroin enemmän kotona. Mieheni ei sitä paitsi voisi esittää niin kiihkeää kotona, jos olisi jotain muuta meneillään. Että eipä juuri haittaisi. (Sitäpaitsi mieheni on huono tanssija.)
Mieti sä, mitä mies puuhaa kotona vaimonsa kanssa, kun iltaisin sohvallasi yksinäsi viilaat kynsiäsi tai kun unettomana ja levottomankääntyilet sängyssäsi. Tai kun onkin sellaista menoa, ettei mies pääsekään tapaamaan. Oletko sä sittenkin vain kakkonen.....nyyh! Voiko joku/jotkut muut olla sua tärkeämpiä.....
Reality bites.
Nautin salarakkaastani 100 %. Miehestäni nautin 70 %, sillä 30% on hänen kiukuttelujen sietämistä, pyykin pesua, ruuan laittoa ja jälkien siivoamista. Salarakkaani vaimo saa hoitaa nämä asiat omalle ukolleen, ja minä saan vain ne parhaat puolet ko miehestä. Vaikka vaimo saisikin myös nuo parhaat puolet, niin minä nautin niistä enemmän, sillä en tiedä salarakkaani huonoista puolista mitään. Minulle hän on unelmien prinssi, enkä halua rikkoa tätä haavekuvaa arjella.
Reality really does bite!
Mistäs tiedät mitä se vaimo todellisuudessa tekee? Ehkäpä hänellä on suhde toisen miehen kanssa...kenties sinun miehesi. Ei kukaan mies nimittäin tyydy saamaan vaimoltaan vain 70%, loput hän hakee jostakin muualta, myös sinun miehesi.
Jättäisitkö sinä hänet, jos paljastuisi että hänellä on unelmiensa nainen jossakin muualla, nainen jonka kanssa rakastella tuntikaupalla aamyön pimeinä tunteina, nainen jonka tuoksu jää vaatteisiin, nainen joka on kaunis, eroottinen, pehmeä, ihana. Nainen joka nauttii hänestä 100%....
iso ja aikuinen olet, niin silloin tiedät, että haavekuvat tahtovat elävässä elämässä realisoitua ennemmin tai myöhemmin, mutta sittenhän on jo uusia haaveita, jotka realisoituu taas myöhemmin ja taas uusia ja uusia haaveita.
Mitäpä tuota höpisemään enempää, elät elämääsi, tunnet vastuusi ja sillä selvä.
Entäpä jos se toinen on enemmän tosissaan kuin sinä ja jos joku päivä hänen haaveensa murskaantuu, niin hän varmaankin murskaa myös sinun haaveesi arjettomasta elämästä.
Mihin on nykypäivänä ihmisiltä kadonnut oman kumppanin kunnioitus?! Ja mikä teitä vaivaa?
Onko itseluottamuksenne mennyt maanalle kun sitä yritätte pönkittää uusilla suhteilla?!?!?!?!
Likkakaverini on sinkku ja ei käytä varattuja, mutta hän on myöntänyt itseluottamusongelman.
Aijahas, viestisi vilisi niin hurjasti ristiriitaisuuksia, etten tiedä mistä aloittaa.
Siis ongelma on mielestäsi se, ettei ihmiset enää arvosta kumppaneitaan ja samalla epäilet sen johtuvat sinkkujen itsetunto-ongelmista??? Tuota, sinkuilla ei ole kumppaneita, joten miten heidän mahdolliset itsetunto-ongelmansa siis vaikuttaisi tähän asiaan? Ketjussa ovat kokoajan keskustelleet pääasiassa naimisissa tai vakisuhteessa olevat ihmiset.
vielä yks kaunis päivä ison kasan paskaa niskaas!
lupasit vihkivalassa olla uskollinen? karmeaa, miten itsekeskeisiä tyyppejä täällä pyörii.
mä nautin miehestäni 100 % ja hän myös musta. ja pyykin pesemme tasan puoliksi samoin siivoukset ja ruuanlaiti. mä en oo orja miehelleni eikä hän mulle.
Elät siis haavemaailmassa etkä todellisuudessa. Unelmien prinssejä ei näet tosielämässä ole. Avaa siis silmäsi ja katso myös totuutta silmiin. Ei se mieskään sinua unelmien prinsessana pidä. Unelmien prinsessat eivät ole kevytkenkäisiä hepsankeikkoja, joiden avulla fyysisiä tarpeita tyydytetään satunnaisesti. Ja vaikka hän saisi sinut prinsessaksi itsesi tuntemaankin, niin muista, että vaimo on aina se ykkönen eli kuningatar, jolla on enemmän valtaa. Koeta elää sen tiedon kanssa.
Hei
En ole kokenut vielä tuollaista tilannetta, mutta mikäli se tulee eteen niin ensi järkytyksen jälkeen todennäköisesti liiton jatkuminen riippuisi siitä kuinka riippuvainen olisin hänestä, siis henkisesti ja myös taloudellisesti. En haluaisi tietää toisesta naisesta mikäli suhde ei olisi vakava. Mitä en tiedä se ei haavoita. Jos suhde on vakava niin kyllähän sen huomaa jos toisella on toinen mielessä. Alitajunta kyllä kertoo jos haluaa kuunnella. Alitajunta myös suojaa antamalla mahdollisuuden olla kuulematta selviä merkkejä. Uskottomuus on ikävä asia, myös sille joka on uskoton. En usko, että siitä kukaan todellakaan nauttii pohjimmiltaan, siis epärehellisyydestä. Luulen, että miehillä on kaikesta meidän naisten sivistyspyrkimyksistämme huolimatta edelleen valloitusvietti jäljellä. Miehet luotiin sellaisiksi. Tosin poikkeuksia on. Olen kohdannut ehkä kaksi kappaletta. :-) Mutta on naisissakin ihan samanlaista havaittavissa. Toisilla ehkä sukupuolivietti on voimakkaampi ja he ottavat kirjaimellisesti "lisääntykää ja täyttäkää maa" periaatteen vaikka eivät varsinaisesti lisääntyisi.
Kaikella vakavuudella
toinen nainen
ps. jos kultani jäisi kiinni toisen "toisen" kanssa olemisesta niin en jatkaisi suhdetta häneen
minun miehelläni on suhde toisen naisen kanssa...olen tiennyt siitä jo muutaman kuukauden...hänellä on myös ollut/on edelleen nettisuhteita...niistä olen tiennyt jo puoli vuotta...
mieheni ei tiedä että minä tiedän...tiedän mitä hän sen toisen naisen kanssa myös touhuaa sillä luen hänen tekstiviestinsä ja sähköpostinsa häneltä tietämättä...
tietysti tämä ahdistaa minua suunnattomasti...mutten uskalla sanoa hänelle että tiedän koska silloin olisi aika varmaa että pitkä yhteinen elomme päättyy...tai ainakin pelkään niin...
olen henkisesti riippuvainen miehestäni ja rakastan häntä suunnattomasti tästäkin huolimatta...voi kun voisi sanoa hänelle että tiedän ja hän jättäisi sen toisen naisen niin silloin olisi kaikki taas hyvin...tai jos edes jättäisi etten sanoisi että tiedän...
en tiedä mitä sillä toisella on tarjota enemmän kuin minulla sillä teen kaikkeni pelastaakseni suhteemme...aivan mitä vain...
en tidä mitä tekisin jos menettäisin mieheni...minua ei varmaan olisi ilman häntä sillä hän on ainoa haluni elää ja hän on se joka sai minut ottamaan vielä kerran elämänlangoista kiinni ja nousemaan pohjalta...
Kokemuksesta voin sanoa, etten jättänyt, vaan otin aikalisän. Ensin olin niin yllättynyt ja tunnekuohun vallassa, että tajusin itsekin, ettei siinä mielentilassa voi tehdä kuin huonoja päätöksiä tyyliin "jätän miehen ja jätän vielä lapsetkin hänelle". Aikalisän aikana sitten suhdetta puitiin terapiassa, kahdestaan ja ystävien kanssa. Aikalisällä ollaan tavallaan vieläkin eli mennyt ei koskaan palaa, mutta suhde jatkuu toisenlaisena. Kuinka kauan, sitä ei kukaan tiedä.
Miksikö en jättänyt? Mieheni on kuitenkin mahtava tyyppi, lasteni isä ja yhteinen menneisyys on sinällään voimavara nelikymppisille ihmisille. Taloudellisesti en ole miehestäni riippuvainen, talo on melkein maksettu ja minulla on hyvät tulot. Olisin käytännössä voinut jäädä lasten kanssa entiseen taloomme asumaan. Mieheni ei ollut rakastunut kakkoseen ja jopa erosta puhuttaessa ilmoitti, ettei hän kakkosen kanssa varmasti mene yhteen, vaikkei kyllä yksinkään aio loppuelämäänsä viettää. Kakkonen henkilönä ei siis ollut uhka perhe-elämällemme, vaikka pettäminen sinänsä on tietysti pahimpia parisuhteen ongelmia. En todennäköisesti olisi lähtenyt "taistelemaan" miehestäni, jos hän olisi halunnut lähteä toisen naisen mukaan.
Joo, minulla on lähes identtinen tarina. Mieheni kanssa totesimme, että olemme kuitenkin aina olleet toistemme parhaat kaverit, sielunkumppaneita sanoisinko. Ja mies sanoi niinikään, että tätä kakkosta ei missään nimessä ottaisi vakikumppanikseen. Ehkä sitten jonkun kakkosta paremman, jos mä jätän.
Hiipunut intohimokin on palannut takaisin, joten ei mitään valittamista. Paljon tuli hyvääkin meidän suhteeseen tuosta episodista, vaikka en sellaista kenelläkään toivo.
En hyväksy minkäänlaista touhuamista selkäni takana...saisi mies kyllä asustella sen jälkeen toisessa osoitteessa!!!!
on muita naisia, niin hänpä käyttäytyy kotona kuin rakastunut aviomies. Hyvää seksiä, rakkaudentunnustuksia, lahjoja ja niin edelleen. Kyllä tämä minulle sopii, vaikka jo vanhana kehäraakkina tiedän mistä on kysymys.
no just, en tasan oo noin säälittävän ihmisen jutuista ja elämäntilanteesta pätkääkään surullinen.
sä oot säälittävä takertuja. etkä sä edes tajuu sitä. etkä sitäkään, et se ukko vedättää sua kympillä.
ootko sä jo niin epätoivoinen, et sun pitää soittaa ukon vaimolle, ja toivoa, et vaimo pistäis ukon pihalle, ja saisit siten sen ukon jämät itelles. (tosin sä oot ansainnut sen ja se sut).
jos sä oot niin ihana, ja se ukko rakastaa sua enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa, niin MIKS ihmeessä se ei jo oo sun kanssas????
mietippä sitä siskohyvä?? tosin epäilen, et sulla ei toi aivokapasiteetti riitä siihen.
jättäisin, ei koskaan enää mitään yhteydenpitoa, koska lapsia ei ole. Sellainen pisipää ei mua ansaitsisi.
Et kai harkitse suhteen julkituomista toivossa, että nainen jättää miehensä? Likaista peliähän tuo jo nyt on, mutta jos rakastat miestä, niin et mene leikkimään hänenkin kustannuksellaan. Mies tuskin olisi iloinen huomattuaan, että olisit menetellyt niin.
Yleisesti näistä suhteista ja palstan kirjoituksista. Miksi niin monet toiset naiset haluavat suhteen jälkeen ajatella miehen riutuvan liitossa, johon päätti jäädä/toinen nainen "jätti" tämän? Tämäkö on sitä ns. rakkautta miestä kohtaan? Miksi se rakkaus tai muu sen sellainen mitataan vain suhteessa siihen vaimoon/avovaimoon/tyttöystävään?
Itse päätettyäni suhteen en toivoin juuri sitä, että täst edes mies olisi onnellinen liitossaan. Päinvastoin oletuksia, ei kaikki pettäjät ja toiset naiset/miehet ole täysin vapaita omatunnon tuskista. Ja tuskin mies sitä yhteiseloa vaimon kanssa niin kamalaksi tuntee, onhan nainen sentään hänen lasten äiti. Tunnustan, että epäilen miehen pysymistä uskollisena mm. hänen yhteydenottojensa perusteella. Minä en tule hänen kanssaan pettämään mutta valitettavasti uskon jonkun tästäkin maasta löytyvän, joka ehkä rupeaa siihen hommaan hänen kanssaan. Ihmetyttää vain, kun muistaa miten hermoja raastavaa sekin loppupuolella oli.
Ehkä nykyään mennään liian helpolla naimisiin, perustetaan perheitä, vaaditaan koko ajan suuria rakkauden tunteita (vaihtui kohde tai ei) ja erotaan liian helpolla.
Sinuna miettisin tarkkaan myös järjellä eikä vain sydämellä. Mitä sitten jos heidän liitto hajoaisi? Ei se vaimo lapsineen katoa sen myötä mihinkään. Entä uskotko todella, että mies pysyisi sinullekin uskollisena (itsekin olin 100% varma asiasta, mutta ei se niin mennyt. Hyvä ja harvinainen asia oli siinä se, että pettäjä sopimuksen mukaan kertoi minulle siitä)? Joskus jos ihmisestä välittää, niin ajattelee hänen parastaan - olit sinä se paras tai et. Jokatapauksessa (toivottavasti) tuo suhde ei tule jatkumaan kuolemaasi asti (joko lopetatte sen tai sitten he eroavat), silloin alat näkemään asiat eri kantilta. Usko pois, syyllisyys ei ole mukava tunne.
Lisäksi tuo läpipaistava katkeruus vaimoa kohtaan, antaisit sen olla. Hän ei ole tehnyt mitään muuta väärää kuin sattunut tapaamaan ja rakastumaan mieheen ennen sinua.
Luin kahteen kertaan, oikeasti!
Viimeinen kappale parasta monelle vaimolle, uskoisin. Siitä voi käsittääkseni olla toinen nainen "kateellinen" (ja sen kautta vihainen) vaimolle, mikään muu vaimossa ei pitäisi olla edes toisen naisen mielessä!
Itsellä tullut tämän palstan toisista naisista sellainen kuva, että heillä ei ole tunteita; ei silloin omatuntoakaan. Mutta kun ihmisistä on ollut kyse, niin olen olettanut "kylmän sanailun" olevan tunteiden ympärille rakennetun muurin.
Joku viisas on joskus sanonut, että välillä on itkettävä sydämestä surut pois, jotta sinne mahtuisi enemmän taas iloa, ja että itku puhdistaa silmät, jotta näkisi taas paremmin.. Uskon niiden pitävän paikkansa.
Kaikkea hyvää tulevaisuudessa.
Luettuasi viestisi ja viimeisen lauseen. Aina sitä tässä asemassa odottaa pelkästään joko tuomitsevia tai hyväksyviä(joissa ryhdytään haukkumaan tarpeettomasti sitten taas vaimoja) vastauksia, mutta tämä oli mukava, positiivinen yllätys. Mutta niinhän se menee;
Vaikka toiset naiset ovat aina varmoja, ettei suhde tule päättymään surullisesti, niin olisi hyvä kuitenkin vaikka leikkiä ajatuksella. Juuri nuo asiat, mitä alkuperäinen luetteli, pakkaavat yleensä hiljentämään omatunnon äänen kun kuitenkin on tavallaan niin onnellinen sen hetkisessä tilanteessa... Mutta suhteen päätyttyä (varmaan usealla jo suhteen aikana) se asenne voi alkaa muuttumaan; mitä silloin teet omatuntosi kanssa? Et voi pyyhkiä menneitä, et voi mitenkään sovittaa asiaa. Pettäjällä se yleensä EHKÄ voi osittain onnistuakin, mutta kun on tuntematon tai pelkkä epäilys vaimolle niin eihän siinä ole mitään tehtävissä. Entä kun rupeat uuteen suhteeseen? On uskomattoman vaikeaa kertoa sellainen asia menneisyydestään. Vaikka ei itse ole omaa kumppaniaan suoranaisesti pettänyt, niin on se sen verran hävettävä asia. Entä jos tuleva kumppanisi pettää sinua? Et voi puhtaasti tuntea sitä oikeutettua raivoa, ethän itse välittänyt että aiheutit saman tuskan jollekin toiselle, tavallaan sen ansaitsee.
Itse olin silloin TODELLA nuori, naiivi ja itsekäskin. Mutta vaikka mitä syitä olisi niin se ei koskaan oikeuta tekoa - ei pettäjällä tai sillä kolmannella osapuolella (paitsi jos myös se "petettävä" hyväksyy asian ja silloinhan ei ole kysymys pettämisestä).
Ehkä ne toiset naiset tekevät kuten minä silloin, luin vain kirjoituksia mutta en koskaan kehdannut itse kirjoittaa mitään. Kyllä sen tiedosti, että asia on väärin ja häpesi sitä. Eli ehkä täältä taustalta löytyy niitäkin naisia, jotka eivät nauti aiheuttamastaan tilanteestaan tai koe raivoa vaimoa kohtaan (tai ainakin osaavat hävetä sitä). Ja kyllähän minäkin olin hieman vihainen vaimolle sisimmissä; Syy: Mustasukkaisuus. Mielelläni minä olisin miehen pyykkejä pessyt ja elänyt sitä normaalia arkea. Siitä varmaan se viha täälläkin pursuaa. Mutta sitä, että olin mustasukkainen en koskaan olisi täällä suostunut myöntämään! Mutta en sitten todellakaan tiedä näistä kaikista tapauksista; ehkä todella on sellaisia toisia naisia jotka haluavat juuri varatun miehen, "helppoa"(!?) seksiä tai muuta sen sellaista eivätkä koskaan tule mitenkään katumaan tekojaan.
Nooh, mutta vaikka mitä sanoisi niin tuskin yksikään toinen nainen tai pettäjä täällä suostuu tuohon ajatusleikkiin. Surullista lukea pettämistä harkitsevien kirjoituksia tai potentiaalisia toisia naisia. Sitä ei pakolla tajua siinä vaiheessa, ettei se pettäminen niin helppoa ja ihanaa olekaan ja kuinka inhimillinen sitä lopulta onkaan ja siipeen saavat kaikki, vaikka se petetty pahiten tulisi kärsimään.
Sitäpaitsi ei se suhteen lopettaminen(mitä tuolla ylempänä uskottomuus-keskustelussa puitiin) ole niin vaikeaa jälkikäteen. Itselläkin pisteen laittamiseen meni liian kauan aikaa, mutta lopulta yksi päällimmäisistä tunteista oli helpotus ja olo, että jotain sentään osasi tehdä oikein. Kuten varmaan sanoinkin, näin parempi kaikille. Ja haluan ajatella miehen myös oppineen jotain pettämisestä.
Ja vaimojen hyvä tietää, että se pahansuopuus toisilta naisilta voi todellakin olla pelkästään sitä mustasukkaisuutta/kateellisuutta tai mahdollisesta siipeen saamisesta.
Ja hyvät jatkot sinullekin.
Voin tutkia kriittisesti tekoja, mutta en tuomita ihmisiä. Mikään teko ei voi antaa minulle oikeutta ilkeään sanailuun, haukkumiseen jne. tekijään kohtaan.
Ja mitä minä siitä hyötyisin? Onko minulle hyötyä tai iloa siitä, että saan jonkun ahdistumaan? Enkö minä ilkeillessäni vain projisoi toiseen omaa pahaa oloa? Tekojen ja sanojen takana on aina jokin tunne: rakastunut puhuu positiivisista asioista, vihainen negatiivisita. Suhdetta varattuun voisin toki kritisoida, mutta ei mahdu logiikkaani sellainen, että jatkaisin teosta "tuomitsemista", vaikka suhde on päättynyt. Luin tarinaasi tässä hetkessä; mitä nyt "teet", sanot toisista ihmisistä jne..
Näin minä ajattelen.. =)
En jättäisi.Parisuhde on muutakin kuin seksiä ja varmaan mieheni lähtisi hetkeksi hakemaan niitä visioita jotta taas oma parisuhde puhkeaisi uutteen loistoon jos siinä ideat olisi käytetty.
Pitkässä suhteessa tulee ajoittain ihastumisia.Miten ne käsittelee tai käy läpi on jokaisen oma asia.Avioliitto on tavallaan kuin tiimi/yritys joissa kurssit nousee ja laskee.Sitoutuminen silti varmaa.Rakkautta silti on.Asiat ei ole niin yksinkertaisia.
Se että monasti sanotaan, että toinen nainen saa parhaimmat huomion osoitukset koska ei nalkuta...hm Ollakseni rehellinen minun täytyy todeta onko toinen nainen sitten rehellinen itselleen...vai onko niin kova miellyttämisen tarve, että unohtaa omat tarpeensa kokonaan.
Asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Olisi kuitenkin kiva tietää jos näin olisi(toinen nainen),jotta ymmärtäisi miehen käytöksen.Itse olen ollut ihastunut ja tapaillutkin miestä ilman seksiä tosin ja mieheni oli tietoinen.Asiani käsiteltyä ja sitten mieheni kanssa keskusteltiin siitä mikä siinä toisessa oli jotain sellaista joka sai ihastumiseni aikaan ja sitä kautta purimme asian.
Jokainen tekee omat päätökset, mutta myös vastaa niistä.Suhteessa 14v.
vastaus kuuluu, ettei auta sua pätkääkään vaikka jättäisikin. sillä se mies ei kuitenkaan sua halua, vaan vaukuu akkansa oven takana ku kollikissa ja kiroaa sitä päivää, ku sut näki.
oikeinko rakkaudetunnustuksia, romantiikkaa sillä aikana kun vaimo hoitaa kotia. niim´npä, mitäpä ei miehet tekis sen etee, että saisivat vierasta kokeilla... ja sun jälkeen tulee toinen, sen jälkeen kolmas jne, kunnes eukko pistää pihalle.
mikäs sussa on vikana, kun ukko vieläkin vehtaa vaimonsa kanssa? eikös ollutkaan tarpeeksi rakastunut?
se tarkoittaisi sitä,että sinusta tulisi mieheni ja lapsieni uusi "palvelija",niin mikäpä siinä,voisin jättääkin.
Voisin itse viettää rauhallisia aamukahvihetkiä,kun lapset ovat isänsä ja sinun luonasi kiljumassa aamupuuroa ja lastenohjelmia..
Ajatteles,kannattako ottaa riski..
..huvittaa, aika ajoin on tullut tunne tutuksi.. Kuhan joku veis ukon ja kakarat johonki muualle riehumaan ;)
Mutta toenperrään, en varmaankaan jättäis, vaikka kova pala se olis, jos semmosta tulis ilmi. Meillä on niin tavallinen perhe, eikä mies ees käy missään, että vaikea kuvitella, että tulis kohalle ikinä.
eipähän ole aina vonkaamassa ja saan illalla päättää mitä kanabvaa katson telkkarista.Lapset on jo isoja ja kiva vaan kun ukko pukeutuu siistimmin kuin koskaan ja tuoksuu hyvälle.Toista naista varten tietysti,mutta on itse p-a ja elää mun asunnossani mun rahoilla.Ei se mua jätä,kunhan seikkailee ja pönkittää mennyttä itsetuntoaan.Kyllä se taas kohta asettuu ja kuuntelee ja toteuttaa kiltisti kaikki toiveeni...oikeen inhottavasti kiusaan sitä.Vielä puöli vuotta,niin nuorinkin lapsistamme muuttaa kotoa poia.Samalla lähtee ukko.Kukahan ottais sen seuraavaks?