isäni oli kauhean väkivaltainen äitiäni kohtaan. erosivat -onneksi- kun olin ihan vauva. koskaan ei minuun käynyt fyysisesti käsiksi, henkisesti kyllä. mutta väleissä ovat ja minunkin kanssani on asialliset välit vaikka tukahdutettu vihani häntä kohtaan joskus tuntuu hajottavan mut. isäni on niin pelottava ihminen etten kykenisi puhumaan hänelle suoraan. olen terapiassa puhunut asioista ja se on auttanut hieman.
monesti on niin tyhjä ja surullinen olo koska on ollut huono isä, rikkinäinen perhe, itsetuntoni on maassa. vaikea luottaa miehiin. sen tiedän että pahoja ihmisiä todella on, mutta on myös hyviä. tunnen isäni kaltaiset miehet ja tunnen merkit ja pysyn heistä erossa.
mies voi ALENTAA niin pahasti, isäni oli sellainen. Yritti polkea äitini ja kaikki muutkin niin alas kuin mahdollisesta. Se on kauheaa kun oman vanhemman pitäisi olla sellainen joka kehittäisi lapsen omanarvontuntoa, ei päinvastoin tuhoaisi sitä tai ei päästäisi sitä edes koskaan syntymään.
monesti on niin tyhjä ja surullinen olo koska on ollut huono isä, rikkinäinen perhe, itsetuntoni on maassa. vaikea luottaa miehiin. sen tiedän että pahoja ihmisiä todella on, mutta on myös hyviä. tunnen isäni kaltaiset miehet ja tunnen merkit ja pysyn heistä erossa.
mies voi ALENTAA niin pahasti, isäni oli sellainen. Yritti polkea äitini ja kaikki muutkin niin alas kuin mahdollisesta. Se on kauheaa kun oman vanhemman pitäisi olla sellainen joka kehittäisi lapsen omanarvontuntoa, ei päinvastoin tuhoaisi sitä tai ei päästäisi sitä edes koskaan syntymään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aikuisen on mahdollista päästä tasapainoon menneisyytensä kanssa, joten siihen kannattaa sinunkin pyrkiä kaikin mahdollisin keinoin.
Joskus tulevaisuudessa kykenet ehkä ajattelemaan, että isäsikin oli vaan hyvin heikko, rajallinen ja pelkäävä ihminen, joka ei lopulta OSANNUT muuta kuin tyrannisoida muita. Hänelläkin on oma kehityshistoriansa, joka jossakin kohtaa lähti vetämään häntä kieroon. Mutta sitä historiaa sinä et ehkä koskaan halua oppia tuntemaan, sinä haluat ehkä vain aavistella mitä kaikkea siellä väkivaltaisen käytöksen taustalla piilee ja se riittäköön.
Ihminenhän pyrkii aina kommunikoimaan muiden kanssa ja jos se ei muuten onnistu tai ei muuta osaa niin pahalla sitten.
Väkivalta sattuu tekijään vähintään yhtä paljon kuin uhriin, mutta siihenkin tottuu. Syyt siihen miksi ihminen luisuu yhä syvemmälle negatiivisuuteen ovat varmasti hiukan erilaiset jokaisella ihmiskohtalolla. Mutta ne syyt ovat joka tapauksessa aina olemassa, sillä ei kukaan ole syntymästään paha ja ilkeä.
Mutta ei näitä asioita voi ymmärtää saatika hyväksyä ennen kuin on saanut sen oman sisäisen maailmansa tasapainoon ja kykenee näkemään omia tunteitaan laajemmalle.
Joskus sinäkin kykenet ehkä antamaan jopa anteeksi isällesi sen, että hän antoi itsensä muuttua niin pahaksi eikä kyennyt pysäyttämään tuhoisaa käytöstään. Joka tapauksessa hänkin elää sen historiansa kanssa lopun elämäänsä, joten eiköhän se ole ihan tarpeeksi ankara rangaistus hänelle.
Häntä ei todellakaan muistella hyvällä eikä hänen oma tyttärensä ole hänestä ylpeä.
Mikä voisikaan satuttaa sitä enempää.
Peiliin katsominen tuollaisten tekojen jälkeen on varmasti vaikeaa, jollei täysin mahdotonta.
Mutta huolehdi sinä nyt vaan itsestäsi ja etsi tapoja ja keinoja käsitellä pelkojasi ja pettymystäsi. Kokeile erilaisia terapioita, kysele niistä lääkäriltä tai terveydenhoitajalta ja pyri aktiivisesti pois ahdistuksesta.
Piirrä, maalaa, puhu, itke, kirjoita, hakeudu keskusteluryhmiin, lue kirjallisuutta ja hae tietoa, jotta ymmärtäisit itsekin omaa tilaasi.
Sinä et ole yksin tunteittesi kanssa. Täällä netissäkin on paljon tietoa, kun vaan jaksat motivoitua hakemaan sitä.
Tsemppiä!