Miksi mieheni ei ota vastaan hellyyden osoituksia ? Jos yritän halata miestäni tai pusutella, niin hän työntää aina minut pois tai halatessa pitää kädet rentoina sivuilla ! Miksi hän ei osaa ottaa vastaan hellyyden osoituksia ? Tai kun nyt olimme hänen ukkinsa hautajaisissa, niin hän ei ottanut vastaan lohdutusta, vaikka itkikin. Antoi kyllä olla fyysisesti lähellä, mutta ei henkisesti. Se pitää sanoa, että yömme kylläkin nukumme samassa sängyssä ja aina kiinni toisissamme. Hänkin haluaa niin, ja jos olen etempänä, niin hän vetää kumminkin lähelleen. Miksi näin ristiriitaiset viestit ? Olen ymmälläni !
Lisäksi mitä mielestänne on rakkaus ? Olen aviomieheni kanssa jutelleet monta kertaa asiasta ja hän sanoo: >> että ei tiedä rakastaako minua. Jos rakkaus on halua olla yhdessä, niin siinä tapauksessa hän rakastaa.>>
Seksi luistaa ja harrastamme seksiä monia kertoja viikossa. Ja molemmat nautimme siitä.
Olemme olleet yhdessä jo 13 vuotta, yläaste ikäisestä.
Toivoisin varsinkin miehiltä vastauksia !
Lisäksi mitä mielestänne on rakkaus ? Olen aviomieheni kanssa jutelleet monta kertaa asiasta ja hän sanoo: >> että ei tiedä rakastaako minua. Jos rakkaus on halua olla yhdessä, niin siinä tapauksessa hän rakastaa.>>
Seksi luistaa ja harrastamme seksiä monia kertoja viikossa. Ja molemmat nautimme siitä.
Olemme olleet yhdessä jo 13 vuotta, yläaste ikäisestä.
Toivoisin varsinkin miehiltä vastauksia !
Vastaukset 9
Vanhimmat
Heh ..tosi mies ei pussaa;) MIten teillä oli aiemmin halaukset, hipelöinnit, pussailut ja muut huomionosoitukset. Päättyykö kaikki aina seksiin vai onko asiat vain osoitus "pidän sinusta"?
Minkälainen oli miehesi koti aikanaan, miten siellä näytettiin tunteita/ koskettamista? Oletko kysynyt häneltä asioita suoraan sillä olette olleet jo kauan yhdessä mutta ettekö te puhu näistä asioista lain..?
Iltainen ota minut viereen on laumanjohtajan perusvietti:) on lupa olla haavoittuva ja näyttää niitä tunteita sillä omalla tavallaan, antaen sinulle suojan ja turvallisen olon..
Yhdessö olo on rakkautta, erillään olo on rakkautta, toisen huomioonottaminen ilman omia vaateita on rakkautta. Itsensä huomioiminen, että jaksaa rakastaa/sietää toista vikoineen ja vioitta..kuka rakkauden miten määrittelee. Joku viisas sanoi aikanaan, että lämmin tunne eturauhasen seutuvilla on rakkautta;)
Nauttikaa seksistä ja toisistanne ja puhukaa avoimesti.
Tsemppii
Eron jälkeen tapasin ihanan miehen, joka on kiltti, ystävällinen ja huomioiva. Vasta pitkän ajan kuluttua hoksasin kuitenkin, että hän ei spontaanisti halaa minua eikä pusuttele. Illalla hän yhdessä nukkumaan mennessämme kääntää minulle selkänsä, kun on tottunut nukkumaan siten. Jään jotenkin yksin, kun totuin pitkässä liitossani nukkumaan riidoissakin aina kainalossa. En jaksa aina olla aloitteellinen ja monesti hän vaivautuu ja huiskii pois tai panee tv:tä isommalle, kun lähestyn häntä ja yritän halata. Nöyryyttävää. Eikö uudessa suhteessa voisi vielä vajaan vuoden tuntemisen jälkeen olla vetoa, vai pitääkö vaihtaa miestä.
voit. Ei se siitä parane. Ei aina edes vaihtamalla. Totutuista tavoista on vaikeahkoa luopua.
Samanlainen suhde itsellänikin oli eron jälkeen. Ei se siitä kummene. Vuoden kesti suhde. Ja takas en ota.
aina korreloi keskenään. Seksiä voi olla ilman rakkautta ja toisinkin päin. Miehesi ei halua sinua henkisesti. Kyllä jokainen osaa osoittaa kiintymystä jos välittää toisesta. Minä jättäisin tuollaisen "ihmisen".
Rakkaus on voimakasta eroottissävyistä leimautumista toiseen ihmiseen, joka ilmenee monenlaisina fysiologisina oireina, mm. aivokemiallisina muutoksina, hyvänolon tuntina, lämpiminä "aaltoina". Hieman sama kuin vetäisit jotain huumetta. Jotkut jäävät koukkuun aivojen "rakkauskemikaaleihin", mikä ilmenee pakonomaisena tarpeena hakeutua rakkausobjektin seuraan vaikka suhteella ei olisi tulevaisuutta, tila, joka johtaa pahoihin psyykkisiin ristiriitoihin ja pahimmillaan persoonallisuuden haloamiseen (eräänlainen minän suojareaktio).
Rakastuneena pelastat objektin vaikka oman henkesi uhalla tämän ollessa vaarassa.
Jos lapsuuden kodin ilmapiiri ei ole tukenut hellyydenosoituksia, voi olla vaikea suhtautua niihin aikuisenakin. Minä kyllä vaimoani rakastan, mutten myöskään halua "turhia" halaamisia. On ollut vaimoni kanssa pakko oppia jonkinverran kestämään niitä (koska hänelle ne merkitsevät paljon) mutta en itse oikein osaa nauttia sellaisesta. Sama surun kanssa, se on henkilökohtainen asia, jonka koen sisälläni, enkä osaa tai halua sitä jakaa edes vaimoni kanssa.
Rakkauden koen yhteenkasvamisen tunteena, ja hyvänä olona vaimoni seurassa, yhteenkuuluvuus ja arkipäivän jakaminen, yhdessä tekeminen ja toki seksuaalisuuden myötä myös seksi kuuluvat sen piiriin. Minusta sillä ei rakastumisen tunteen kanssa ole mitään tekemistä. Rakastuminen on ohimenevä tunnetila jonka myötä on mahdollisuus oppia toista rakastamaan. Vakiintuneessa suhteessa se rakkaus kasvaa ajan myötä, se on kumppanuutta. Ja meillä kaikilla on erilaiset tarpeet eri asioissa, myös tuon hellyyden osoittamisessa ja saamisessa. Itse ositan välittämistä esim. tekemällä vaimolleni jotain hyvää ruokaa, tai siivoamalla, asioilla jotka yllättävät hänet kotiin tullessa.
..sinua, ihmisen ei pitäisi roikkua kiinni menneissä ja tehdä samoja virheitä, mitä meidän kylmät äidit tekivät...hellyys ja haliminen on ihana asiaa.
Se, että ei halua/tykkää siitä, osoittaa vaan, että olet yhdessä väärän ihmisen kanssa, jos rakastat ihan oikeesti, silloin et pystyisi pitämään näppejä erossa rakkaasta ihmisestä, piste!
näin miehen näkökulmasta sanoisin, että liitollanne on kaikki mahdollisuudet edelleenkin. Puhumattomuus kätkeä sisäänsä kuitenkin halun puhua tai ainakin olla kuulolla. Miehesi tuntee oman avuttomuutensa, mutta haluaa ja toivoo kuitenkin tukea ja lähellä oloa. Vaikeus ottaa lohdutusta vastaan on kovin tuttua meille miehille. Toivon sinulle kärsivällisyyttä ja voimia !