kun tämä kökköjärjestelmä ei salli pitkiä postauksia.
Nykyinen pääministeri Vanhanan lausui autoverolain lähetekeskustelussa 7. tammikuuta 2003 (PTK 174/2002 vp):
"Kun itse yritin käynnistää noin kuusi vuotta sitten omalta osaltani julkista keskustelua autoverotuksen ongelmista ja esitin kokonaisremonttia, jossa myös käyttömaksut olisi arvioitu pitkillä siirtymäkausilla uudelleen, nousi silloin kulissien takana kovin vastustus autokaupan piiristä. Pelättiin keskustelusta mahdollisesti aiheutuvia markkinahäiriöitä, peloteltiin tehdashintojen kohoamisella ja varoitettiin käytettyjen autojen varastoarvojen alentumisesta. Kaikkiin näihin ongelmiin olisi kyetty parhaiten vastaamaan uskottavalla, pitkäaikaisella alennusohjelmalla, jossa olisi siirrytty matalampaan hankintaverojärjestelmään pitkän siirtymäkauden avulla."
Kommentti: Ei Vanhanen jaksanut enää pääministeriksi päästyään kiinnostua autoverosta. Tuo kulissien takainen vaikuttaminen on mielenkiintoista. Petteri Snellhän sanoi Tuulilasin haastattelussa taannoin, että verokiistan ollessa kuumimmillaan, entinen autoalan keskusliiton tj Harri Nykänen soitti hänelle ja oli kysynyt: "mitä sulla on mua vastaan ja autoalaa vastaan". Snell oli omien sanojensa mukaan vastannut: "mähän olen kuluttaja, perkele!"
"Eräs eläkkeellä ollut maahantuoja otti tuolloin yhteyttä, otti kantaa tehdashintojen ongelmaan ja kehotti selvittämään, millä hinnalla tehtaat tuovat varaosia Suomeen verrattuna muihin maihin, ja hänen epäilynsä oli, että korkeammilla varaosien hinnoilla tehtaat kuittaavat autojen hintaan antamansa alennuksen. Minusta valtiovarainvaliokunnan kannattaa pyytää tähänkin liittyen selvityksiä.
Autoala on saanut elää koko unionissa ja myös erityisesti Suomessa omaa suojattua ja erityissäännöillä varjeltua elämäänsä, josta muut tavarakaupan alat saavat vain haaveilla. Suomen korkeahintajärjestelmä on johtanut siihen, että me kiusaamme itseämme Kreikan ohella EU:n vanhimmalla autokalustolla ja maksamme rahoitusyhtiöille suuret korot autoluotoista. Tämän sivutuotteena meille on muodostunut aika laaja työsuhdeautojen käytäntö."
Kommentti: Hyvä pointti Vanhaselta
"Hallitus tekee nyt viime hetkellä - ja sanoisin: pakon edessä - oman esityksensä, jonka lasku valtiolle jää seuraavan eduskunnan huoleksi. Hallituksen esityksessä arvioidaan, että verotulojen menetykset ovat ehkä 150 miljoonaa euroa vuodessa. Seuraava hallitus on saamassakin Lipposen hallitukselta myötäjäislahjaksi pahasti alijäämäisen vuoden. En enää oikeastaan osaa laskea yhteen, paljonko budjetin alijäämä, tupon yhteydessä tehdyt viimeiset verokevennykset ja tämä autoverotus yhteensä alijäämää aiheuttavat. Kyseessä on joka tapauksessa eräs historiaan jäävä vaalibudjetti. Seuraavalle vaalikaudelle jäävätkin ennalta nähtyinä laskuina maksettavaksi sekä autoverotuksen keventäminen että edessä oleva alkoholiverotuksen alentaminen. Nämä molemmat erittäin suuret veromuutokset on ollut helppo ennakoida. Tästä huolimatta viimeiset kaksi hallitusta eivät ole panneet tikkua ristiin näiden ratkaisujen helpottamiseksi. Päinvastoin, lähes kaikki veronkevennysvara on käytetty vain tuloverotuksen keventämiseen ja vaikeimmat ratkaisut on tyhjän kukkaron kera heitetty seuraavan eduskunnan huoleksi.
Minusta vastuullista on todeta se, että osa autojen ja moottoripyörien hankintaverotuksen keventämisen veromenetyksistä voidaan periä takaisin käyttömaksujen korottamisella uusilta, halvemman autoveron autoilta. Korostan sitä, että autoverotusta ei pidä nähdä pelkästään nollasummapelinä, jossa yhteen veroon tehtävä kevennys on katettava täysin toisia veroja korottamalla. Kun kotitaloudet säästävät auton hankinnassa, jää kulutusvaraa muuhun käyttöön ja perheet säästävät myös lainojen korkokuluissa. Kaikki tämä kertyy toista kautta myös verotuloiksi.
Kun käyttömaksut otetaan aikanaan käsittelyyn, ei niitä voi kuitenkaan korottaa niiltä ajoneuvoilta, joista on jo maksettu täysi autovero. Minusta ministerin äskeinen selventävä puheenvuoro niistä tulkinnoista, joita hänen aikaisemmista julkisista puheenvuoroistaan oli esitetty, oli tässä suhteessa hyvä, sillä ainakin minulle oli jäänyt se käsitys lehdistöselvitysten perusteella, että ministeri Niinistö oli pohtinut sitä, että käyttömaksun korotus voisi painottua vanhempiin autoihin."
Kommentti: Äänestäjät muistavat tämän
"Kun nykyinen hallitus ei ole halunnut tehdä pitkäaikaista ohjelmaa liikenneverotuksen kehittämiseksi, pitää seuraavan hallituksen tehdä uskottava ja pitkäjänteinen suunnitelma liikenneverotuksen muuttamiseksi. Suunnitelman pitää ottaa huomioon Suomen pitkät etäisyydet ja vaikeat ilmasto-olosuhteet."
Kommentti: Hah! Vanhanen pääsi itse puikkoihin ja mitä tapahtui? Ei yhtikäs mitään. Sama viivyttely jatkuu.
"Lopuksi, arvoisa puhemies, nostan esille yhden sellaisen yksityiskohdan, jonka eräs autonharrastaja tänään lähetti, ja olkoon tämä vaan esimerkkinä niistä monista yksityiskohdista, joita valtiovarainvaliokunta joutuu läpi käymään. Tässä henkilö kertoo muuttavansa Ford Taunusta ja kertoo, että olennainen osa tätä rakentelua on niin sanottu korin vaihto. Siinä alkuperäisen itsekantavan korin tilalle vaihdetaan toinen kori, joka ulkonäöltään vastaa rakenteluesikuvaa AC Copraa. Muuten auton tekniikka pysyy alkuperäisenä. Hänen huolensa liittyy tähän 3 §:ään, jossa hallitus esittää, että siihen tulee lisäys: "Jos itsekantavalla korilla varustettu ajoneuvon kori vaihdetaan, ajoneuvo verotetaan kuitenkin aina uudelleen riippumatta siitä, onko osien vaihtoprosentti yli tai alle 50 prosenttia." Toteutuessaan kyseinen lauseke, näin henkilö kirjoittaa, tekisi kerralla tyhjiksi kaikki hänen ponnistelunsa tavoitteensa eteen."
Aion lähettää Vanhaselle tämän sähköpostilla ja kysyä kommenttia myös tähän EY-tuomioistuimen armoilla oloon, josta hän myös viime syksynä kaupan tilaisuudessa oli huolestunut. Autoveroa muutetaan näköjään siten, että muutetaan ihan vähän ja jäädään odottamaan oikeusprosessien päättymistä. Tällä tavalla saadaan näppärästi lisää aikaa nykykäytännölle. Samalla tosin kansalaisten oikeusturva heikkenee, mutta uhrauksia on tehtävä.
Nykyinen pääministeri Vanhanan lausui autoverolain lähetekeskustelussa 7. tammikuuta 2003 (PTK 174/2002 vp):
"Kun itse yritin käynnistää noin kuusi vuotta sitten omalta osaltani julkista keskustelua autoverotuksen ongelmista ja esitin kokonaisremonttia, jossa myös käyttömaksut olisi arvioitu pitkillä siirtymäkausilla uudelleen, nousi silloin kulissien takana kovin vastustus autokaupan piiristä. Pelättiin keskustelusta mahdollisesti aiheutuvia markkinahäiriöitä, peloteltiin tehdashintojen kohoamisella ja varoitettiin käytettyjen autojen varastoarvojen alentumisesta. Kaikkiin näihin ongelmiin olisi kyetty parhaiten vastaamaan uskottavalla, pitkäaikaisella alennusohjelmalla, jossa olisi siirrytty matalampaan hankintaverojärjestelmään pitkän siirtymäkauden avulla."
Kommentti: Ei Vanhanen jaksanut enää pääministeriksi päästyään kiinnostua autoverosta. Tuo kulissien takainen vaikuttaminen on mielenkiintoista. Petteri Snellhän sanoi Tuulilasin haastattelussa taannoin, että verokiistan ollessa kuumimmillaan, entinen autoalan keskusliiton tj Harri Nykänen soitti hänelle ja oli kysynyt: "mitä sulla on mua vastaan ja autoalaa vastaan". Snell oli omien sanojensa mukaan vastannut: "mähän olen kuluttaja, perkele!"
"Eräs eläkkeellä ollut maahantuoja otti tuolloin yhteyttä, otti kantaa tehdashintojen ongelmaan ja kehotti selvittämään, millä hinnalla tehtaat tuovat varaosia Suomeen verrattuna muihin maihin, ja hänen epäilynsä oli, että korkeammilla varaosien hinnoilla tehtaat kuittaavat autojen hintaan antamansa alennuksen. Minusta valtiovarainvaliokunnan kannattaa pyytää tähänkin liittyen selvityksiä.
Autoala on saanut elää koko unionissa ja myös erityisesti Suomessa omaa suojattua ja erityissäännöillä varjeltua elämäänsä, josta muut tavarakaupan alat saavat vain haaveilla. Suomen korkeahintajärjestelmä on johtanut siihen, että me kiusaamme itseämme Kreikan ohella EU:n vanhimmalla autokalustolla ja maksamme rahoitusyhtiöille suuret korot autoluotoista. Tämän sivutuotteena meille on muodostunut aika laaja työsuhdeautojen käytäntö."
Kommentti: Hyvä pointti Vanhaselta
"Hallitus tekee nyt viime hetkellä - ja sanoisin: pakon edessä - oman esityksensä, jonka lasku valtiolle jää seuraavan eduskunnan huoleksi. Hallituksen esityksessä arvioidaan, että verotulojen menetykset ovat ehkä 150 miljoonaa euroa vuodessa. Seuraava hallitus on saamassakin Lipposen hallitukselta myötäjäislahjaksi pahasti alijäämäisen vuoden. En enää oikeastaan osaa laskea yhteen, paljonko budjetin alijäämä, tupon yhteydessä tehdyt viimeiset verokevennykset ja tämä autoverotus yhteensä alijäämää aiheuttavat. Kyseessä on joka tapauksessa eräs historiaan jäävä vaalibudjetti. Seuraavalle vaalikaudelle jäävätkin ennalta nähtyinä laskuina maksettavaksi sekä autoverotuksen keventäminen että edessä oleva alkoholiverotuksen alentaminen. Nämä molemmat erittäin suuret veromuutokset on ollut helppo ennakoida. Tästä huolimatta viimeiset kaksi hallitusta eivät ole panneet tikkua ristiin näiden ratkaisujen helpottamiseksi. Päinvastoin, lähes kaikki veronkevennysvara on käytetty vain tuloverotuksen keventämiseen ja vaikeimmat ratkaisut on tyhjän kukkaron kera heitetty seuraavan eduskunnan huoleksi.
Minusta vastuullista on todeta se, että osa autojen ja moottoripyörien hankintaverotuksen keventämisen veromenetyksistä voidaan periä takaisin käyttömaksujen korottamisella uusilta, halvemman autoveron autoilta. Korostan sitä, että autoverotusta ei pidä nähdä pelkästään nollasummapelinä, jossa yhteen veroon tehtävä kevennys on katettava täysin toisia veroja korottamalla. Kun kotitaloudet säästävät auton hankinnassa, jää kulutusvaraa muuhun käyttöön ja perheet säästävät myös lainojen korkokuluissa. Kaikki tämä kertyy toista kautta myös verotuloiksi.
Kun käyttömaksut otetaan aikanaan käsittelyyn, ei niitä voi kuitenkaan korottaa niiltä ajoneuvoilta, joista on jo maksettu täysi autovero. Minusta ministerin äskeinen selventävä puheenvuoro niistä tulkinnoista, joita hänen aikaisemmista julkisista puheenvuoroistaan oli esitetty, oli tässä suhteessa hyvä, sillä ainakin minulle oli jäänyt se käsitys lehdistöselvitysten perusteella, että ministeri Niinistö oli pohtinut sitä, että käyttömaksun korotus voisi painottua vanhempiin autoihin."
Kommentti: Äänestäjät muistavat tämän
"Kun nykyinen hallitus ei ole halunnut tehdä pitkäaikaista ohjelmaa liikenneverotuksen kehittämiseksi, pitää seuraavan hallituksen tehdä uskottava ja pitkäjänteinen suunnitelma liikenneverotuksen muuttamiseksi. Suunnitelman pitää ottaa huomioon Suomen pitkät etäisyydet ja vaikeat ilmasto-olosuhteet."
Kommentti: Hah! Vanhanen pääsi itse puikkoihin ja mitä tapahtui? Ei yhtikäs mitään. Sama viivyttely jatkuu.
"Lopuksi, arvoisa puhemies, nostan esille yhden sellaisen yksityiskohdan, jonka eräs autonharrastaja tänään lähetti, ja olkoon tämä vaan esimerkkinä niistä monista yksityiskohdista, joita valtiovarainvaliokunta joutuu läpi käymään. Tässä henkilö kertoo muuttavansa Ford Taunusta ja kertoo, että olennainen osa tätä rakentelua on niin sanottu korin vaihto. Siinä alkuperäisen itsekantavan korin tilalle vaihdetaan toinen kori, joka ulkonäöltään vastaa rakenteluesikuvaa AC Copraa. Muuten auton tekniikka pysyy alkuperäisenä. Hänen huolensa liittyy tähän 3 §:ään, jossa hallitus esittää, että siihen tulee lisäys: "Jos itsekantavalla korilla varustettu ajoneuvon kori vaihdetaan, ajoneuvo verotetaan kuitenkin aina uudelleen riippumatta siitä, onko osien vaihtoprosentti yli tai alle 50 prosenttia." Toteutuessaan kyseinen lauseke, näin henkilö kirjoittaa, tekisi kerralla tyhjiksi kaikki hänen ponnistelunsa tavoitteensa eteen."
Aion lähettää Vanhaselle tämän sähköpostilla ja kysyä kommenttia myös tähän EY-tuomioistuimen armoilla oloon, josta hän myös viime syksynä kaupan tilaisuudessa oli huolestunut. Autoveroa muutetaan näköjään siten, että muutetaan ihan vähän ja jäädään odottamaan oikeusprosessien päättymistä. Tällä tavalla saadaan näppärästi lisää aikaa nykykäytännölle. Samalla tosin kansalaisten oikeusturva heikkenee, mutta uhrauksia on tehtävä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
altiovarainministeri Sauli Niinistö : Arvoisa puhemies! Epäilemättä kansan oikeustaju on oikea ainakin kansan oikeustajuna. Se on myöskin yleensä sellainen, että kaikki verot ovat liiasta - yleensä, ja sekin on ymmärrettävää.
Mutta nämä tilastot siis kerätään tapahtuneesta kaupasta, kyllä.
Tullin uusin tilasto perustuu siihen. Tähän asti on toimittu, myönnän sen, eräänlaisen lineaarisen laskentakaavan mukaan, niin kauan kuin toimittiin tuontihintojen perusteella, mutta nyt siirrytäänkin kuluttajapohjaiseen hintaan. Totta kai aina löytyy esimerkkejä, aina löytyy sellaisia autoja, jotka myydään ehkä halvemmalla kuin keskivertohinta siinä luokassa on. Mutta näin Tulli on vakuuttanut, ja ainakin minun on siihen uskominen, että heidän tilastonsa perustuu otoksiin.
174. TIISTAINA 7. TAMMIKUUTA 2003 kello 18.30
1) Hallituksen esitys autoverolain muuttamisesta
Hallituksen esitys HE 271/2002 vp
Keskustelu:
Valtiovarainministeri Sauli Niinistö:
Toinen yksityiskohta, joka on keskusteluttanut paljon, on se, että hyvä, kun siirrytään kuluttajahintapohjaiseen verotukseen, mutta mikä sitten on käytetyn auton oikea hinta Suomessa? Tässä on kysymys siis pyyntihinnasta, siitä keskustelusta, joka liittyy pyyntihintaan, myyntihintaan tai ostotarjoushintaan. Selostin äsken jo, miten oikea verosisältö joudutaan yksittäistapauksittain hakemaan.
Mistä sitten haetaan oikea kokonaishinta, josta tiedetään kyllä sitten jatkossa, mikä se veroprosentti tulisi olemaan? Tämä on ymmärtääkseni puhdas näyttökysymys.
Korkein hallinto-oikeus otti siihen kantaa ja totesi, että tällainen niin sanottu pyyntihinta ei ole oikea käypä hinta. Eikä varmasti olekaan, ellei pyyntihinnalla kauppoja tehdä; silloin pyyntihinta ei ole todellinen arvo.
Cif-hintajärjestelmä taas rakentui täysin toiselle periaatteelle. Se ei tunnistanut paikallisia kustannuksia, maahantuonnin jälkeisiä kustannuksia, ja tällä selittyy myöskin se erikoisuus, joka mediassakin on ollut esillä, että jos sitten katsotaankin kuluttajahintoja ja verrataan eri automerkkejä, mahdollisesti eri aikana maahantuotuja samanlaisiakin automerkkejä ja saman laatuisia, niin verosisältö vaihtelee aika lailla. Se on joissakin merkeissä pysytellyt, siis lopullisesta kuluttajan maksamasta hinnasta uusista autoista puheen ollen, kirkkaasti yli 30 prosentissa, mutta joittenkin automerkkien kohdalla painunut selvästi alle 15 prosentin. Keskiarvoksi muodostuisi ilmeisesti noin 29 prosenttia.
Nyt kun siirrytään todella tähän kuluttajahintajärjestelmään, niin veroa alennetaan sillä tavoin, että keskiveroksi muodostuu 24-25 prosenttia - siinä välimaastossa, riippuu vähän siitä, minkälaista autoa sitten maahan alkaa tulla.
Tähän cif-hintakeskusteluun on sitten liittynyt keskustelu läpinäkyvyydestä ja tietojen julkisuudesta. Siinä on ollut eräs hyvin hankala yksityiskohta. Nimittäin Tulli, joka verotuksen toimittaa, on vuosien saatossa saanut huomattavan määrän maahantuontihinnastoaineistoa, joka kuitenkin on ollut liikesalaisuuden piirissä. Olemme tästäkin hankkineet juridisia lausuntoja, ja varsin arvostetun lausunnonantajan mukaan tällaisen liikesalaisuuden jälkikäteinen paljastaminen ei olisi kovin sopivaa, siis että jälkikäteen liikesalaisuutena luovutettuja tietoja saatettaisiinkin julkisiksi. - Hyvä!
Mutta toinen ongelma tulee silloin, kun siirrytään oikeaan verosisältöön ja jälleen Tulliin yksittäistapauksessa verotuksen toimittajana. EY-tuomioistuimen ratkaisusta nimittäin johtuu se, että kun tänne tuodaan jotakin vuosimallia oleva auto x, niin sen verotus ei saa nousta suuremmaksi kuin täällä Suomessa käyttöön otettuun samanlaiseen autoon juuri sillä hetkellä käytettynä arvioidaan verorasitusta vielä sisältyvän. Jotta tämä verorasituksen määrä voitaisiin selvittää, pitää katsoa, mitä sellaisesta autosta aikanaan, juuri siitä tuontierästä, on satuttu veroa maksamaan mainitsemani suuren haarukan sisällä. Tällöin päädytään tietysti hyvin yksityiskohtaiseen käsittelyyn, mutta juuri julkisuuden kannalta varsin kiusalliseen tilanteeseen: Jos pidettäisiin liikesalaisuudet kokonaan liikesalaisuuksina ja meillä olisi joku verovelvollinen, joka tulee Tullilta hakemaan veropäätöstä - kertoo varmuudella kyllä aavistelevansa tai jopa tietävänsä, että tällaisen auton verosisältö olikin silloin aikanaan jostain satunnaisesta syystä johtuen olennaisesti alempi kuin tuo 24-25 prosenttia, että tällainen parti nyt vain tuli maihin ja siinä verosisältöä jäi syystä tai toisesta kovin vähän - tällöin Tulli joutuisi sitten ilmoittamaan, että näyttäkää toteen väitteenne, jolloinka asianosainen sanoisi, että teillä on kassakaapissa selkänne takana se näyttö. Puolestaan Tulli sitten toteaisi, että se on liikesalaisuus, emme me sitä käytä.
Tämä olisi absurdi tilanne ja taas sitten vastoin, ainakin (Ed. Pekkarinen: Jännitystarina!) minun ymmärtääkseni ... - Kyllästyttääkö? (Ed. Pekkarinen: Ei, tämä on jännitystarina, tätä kuuntelee mielellään!) - Enpä tiennyt, että minustakin tulee vielä jännityskirjailija. (Eduskunnasta: Kertoja, ei kirjoittaja!) - Kertoja, joo. - Joka tapauksessa, jotta sitten tällainen nurinkurisuus voitaisiin välttää, tässä ehdotuksessa siirrytään tietyllä tavalla rajoitetun julkisuuden piiriin.
Elikkä kun on olemassa tällainen verovalittaja, jolla on asia vireillä, niissä tilanteissa Tulli joutuu käyttämään hallussaan olevaa, tosin liikesalaisuutena sille luovutettua tietoa. Saattaa olla, että eduskunnassa perustuslakivaliokunnassakin jouduttaisiin ehkä pohtimaan tätä asiaa. Näyttäisi kuitenkin, että menettely on laillinen, joskaan ei ehkä kaikkien mielestä täysin sopiva. Tietysti pidemmässä juoksussa, jos joku sitten keräilee niitä tietoja, joita valittajat saavat päätöksiensä ohessa, nuo cif-hinnat kyllä aukeavat vuosien mittaan, kunhan joka malli ja joka tuontierä on oikeudessa kokeiltu. Mutta rajoituksena tähän julkisuuteen tulee säilymään se, että jos vaan ennakoivasti halutaan tietoa, mitä jostakin autosta aikanaan on verosisältöä ollut, sellaista tietoa ei saa, koska siinä vaiheessa vielä tuo hakija ei ole asianosainen.
Kiitos.