Oletteko ihastunut joskus toiseen ihmiseen vaikka kuin rakastatte kumppanianne?
Jos olet niin miten se on vaikuttanut parisuhteeseenne? Oletko kenties huomaavaisempi kumppaniasi kohtaan ja muutenkin aktiivisempi?
Vai onko sillä ollut negatiivinen vaikutus väleihinne?
Onko kumppaninne huomannut että jotakin on meneillään jos käytöksenne on muuttunut? Oletteko myöntäneet jos toinen on kysynyt asiasta?
Kuinka olette reagoineet jos ihastumisenne kohde on antanut vastakaikua?
Vai kuulutko ns. helposti ihastuviin ihmisiin ja se ei aiheuta teissä suuria tunnemyrskyjä?
Kertokaa kokemuksistanne!
Jos olet niin miten se on vaikuttanut parisuhteeseenne? Oletko kenties huomaavaisempi kumppaniasi kohtaan ja muutenkin aktiivisempi?
Vai onko sillä ollut negatiivinen vaikutus väleihinne?
Onko kumppaninne huomannut että jotakin on meneillään jos käytöksenne on muuttunut? Oletteko myöntäneet jos toinen on kysynyt asiasta?
Kuinka olette reagoineet jos ihastumisenne kohde on antanut vastakaikua?
Vai kuulutko ns. helposti ihastuviin ihmisiin ja se ei aiheuta teissä suuria tunnemyrskyjä?
Kertokaa kokemuksistanne!
Vastaukset 5
Vanhimmat
...tapahtuu ohi meneviä ihastumisia. Se on ihan tavallista, mutta rakastuminen on sitten eri asia. Ei pelkkä ihastuminen vaikuta parisuhteeseen juuri milläänlailla, ei ainakaan meillä.
tälläkin hetkellä olen ihastunut opiskelukaveriini. Rakastan kuitenkin poikaystävääni, enkä aio hyvästä suhteesta lähteä jonkun mitättömän, todennäköisesti illuusioon perustuvan ihastumisen takia. Ihastuminen on ihan kivaa kun on kauan ollut saman ihmisen kanssa.. ja se että joku ihastuu sinuun. Törkeää itsetunnonkohotusta, mutta niin se vain on :)
Pitkän parisuhteen aikana ehtii ihastua muihinkin monta kertaa. Meitä ne eivät ole koskaan kiskonee erilleen vaan olemme käyttäneet ihastuksesta saamaamme energian keskinäisen suhteemme vahvistamiseen.
Ihastuksissa on ollut aina kyse vain siitä, että se kolmas on niin omansa, niin erilainen ja siksi niin ihana. Se ei siis ole uhka vaan voimia antava asia, että meitä ihmisiä on niin monenlaisia.
Olen kertonut miehelleni avoimesti ihastuksistani ja hän minulle omistaan. Niidenkin kautta olemme oppineet tuntemaan toisemme paremmin.
Vastakaikua on ihastuksilta tullut, joskus hyvin sinnikkäästikin, mutta kun heti alusta alkaen pysyy rehellisenä itselleen ja sitä kautta siis myös muille, ei mitään ongelmia aiheuttavaa ehdi kehkeytyä.
Sen olemme panneet molemmat merkille, että onnellinen ihminen vetää muita puoleensa kuin hunaja mehiläisiä ja sekin asian kanssa pitää vaan oppia elämään.
Kyllä ihmeessä oon ehtiny ihastua. Jos meillä menee hyvin, ei lievä ihastuminen vaikuta mitenkään. Pidän sen oman pääni sisällä, nautin tunteesta, mutten ilmaise sitä kellekään. Saatan olla hyväntuulinen, mutta syystä en puhua pukahda. Ihastumisen aiheuttamat hellimispuuskat oon suunnannu turvallisesti omaan kultaani vähän samaan tapaan kuin aikoinaan ujona teinityttönä piti helliä kavereita, kun ihastukselle ei uskaltanut edes puhua.
Silloin taas, jos sattuu olemaan jonkin sortin kriisi menossa parisuhteessa, tuntuu ihastuminen sotkevat sielun kokonaan. Rakkaus on kuitenkin aina ajanut edelle. Ihastumisiani en oo koskaan paljastanut ihastukselle enkä puolisolle. Sen sijaan luotettavien ystävien kesken niitä on tullut vatvottua ja joskus keskustelupalstoillakin ;-)
Mies ei varmaankaan koskaan ole ihastumista huomannut ja ainoa ulospäin näkyvä asia on se, että panostan ehkä inansa enemmän itseeni kuin normaalisti. Mutta siitäkin se oma mies nauttii autuaan tietämättömänä.;)