TV1:n 'Tosi tarina' tänään: Sota-aikana tavanneet kaksi nuorta elivät tahoillaan 60 vuotta. Lopulta tiet kohtasivat uudelleen ja pari päätyi avioon!
Kirjailija Anja Snellmanin elämän taannoinen käänne: kahden alaikäisen lapsen äiti erosi miehestään ja elää nyt nuoruudenrakkautensa, muusikko Jukka Orman kumppanina.
Mistä tässä on kysymys? Tuskin ainakaan vaihtelunhalusta, koska se "entinen" oli jo kertaalleen nähty ja koettu silloin aikoinaan. Ovatko muistot nuoruudesta niin kultaisia, että vuosien ja vuosikymmenten kuluttavaa vaikutusta ei nähdä tai ainakaan olla näkevinään? Vai opettaako tämä vanhan suolan maistelu, ettei nuoruudenrakkaudestaan pidä alun alkaenkaan päästää irti, koska hän on juuri Se Oikea?
Kirjailija Anja Snellmanin elämän taannoinen käänne: kahden alaikäisen lapsen äiti erosi miehestään ja elää nyt nuoruudenrakkautensa, muusikko Jukka Orman kumppanina.
Mistä tässä on kysymys? Tuskin ainakaan vaihtelunhalusta, koska se "entinen" oli jo kertaalleen nähty ja koettu silloin aikoinaan. Ovatko muistot nuoruudesta niin kultaisia, että vuosien ja vuosikymmenten kuluttavaa vaikutusta ei nähdä tai ainakaan olla näkevinään? Vai opettaako tämä vanhan suolan maistelu, ettei nuoruudenrakkaudestaan pidä alun alkaenkaan päästää irti, koska hän on juuri Se Oikea?
Vastaukset 7
Vanhimmat
eikä ensimmäistä tule uudestaan...se on ainutlaatuista. En mäkään unohda koskaan ensirakkauttani, mutta vanhemmiten järkeä on jo sen verran, että tiedän ettei meistä olisi koskaan tullut mitään pysyvää. Näin hänet viimeksi kesällä, vuosikausien jälkeen. mulla on mies jota rakastan, mutta ei sille mitään voi että sydän hyppäsi kurkkuun kun ensirakkaus käveli vastaan. En ole sellaista rakastumista kokenut sen jälkeen, mutta tällaista rakastamista en kokenut silloin. niissä on pieni ero...kukin tekee valintansa. Mutta ei voi yleistää...monet varmasti löytävät sen "ensirakkauden" vasta myöhemmällä iällä.
Niin tyypillistä suomalaiselle ajatella pessimistisen kyynisesti, että joo ne on varmaan jotenkin "sokeita" todellisuudelle kun tolleen peruuttavat lähtöruutuun.
Rakkaudestahan tossakin on kysymys. Rakkaudesta ja onnesta! Eikö nyt vois ajatella, että he ovat ONNELLISIA noin ja se on hyvä.
Opetellaan iloitsemaan välillä toistenkin puolesta eikä aina kyynistellä kaikkea lyttyyn.
Enemmän positiivisuutta tähän harmaaseen maailmaan, kiitos!
Siis kysymyksiähän mä vaan esitin! Jos vaikutin kyyniseltä niin sitten syy on kyllä lukijassa.
Jos se ensirakkaus tosiaan on sitä parasta, niin miksi ihmeessä se yleensä loppui ja kumpikin lähti omille teilleen?
Ja se uudelleenlämmitetty onni saattaa hyvinkin olla pois siltä väliinpudonneelta puolisolta, joka jätettiin lasten ja arjen kanssa yksin kamppailemaan kun tämä menneisyyteensä paluuta tekevä ensirakastaja(tar) otti ja häipyi päätoimiseksi menneidenmuistelijaksi "alkuperäisen" ja "oikean" kultansa kainaloon.
Ai niin mutta hehän ovat nyt onnellisia.
Tarina todistaa että ensirakkaus ei unohdu koskaan!Sitä eivät horjuta edes vuosikymmenet ja välissä eletty elämä!Jokaiselle on oma sielunkumppaninsa.
Voipi olla toisinkin päin. Ensirakkaus ei tunnu miltään kun löysin "tosirakkauden". Ja sen tosirakkauden kanssa aion elää. En jonkun ensirakkauden joka haihtui 2 vuodessa.
Eihän ensimmäinen seurustelukumppani välttämättä olekkaan SE OIKEA,vaikka sitä niin alussa luuleekin,TOSI RAKKAUS kun sitten osuu kohdalle,niin sen kyllä huomaa ja se tunne kestää.