Välilevypullistuman pitkittyminen

Voitko hieman kuvailla oman prolapsisi paranemista ja tuntemuksia sen aikana?

Niinkuin sanoin, mulla on noin puoli vuotta ollut jotain "tuntemuksia" alaselässä. En itsekään mielelläni leikkaukseen menisi, mutta jos tämä ei tästä enää tästä paremmaksi muutu, harkitsen sitä.

Mulla taudin kulku jokseenkin seuraavanlainen:
- Loppukesästä yleistä alaselkäkipua. Seistessä tuntuu kuin selkä "väsyisi" tai painuisi kasaan ja tekisi mieli venytellä tai käydä kyykkyyn (selkä pyöreäksi).
- Alkusyksystä alkoi tulla pientä säteilykipua pakaroihin juostessa.
- Syksyllä menin magneettikuvaukseen ja samalla rikoin selän totaalisesti ajamalla fillarilla ja vaihtamalla auton renkaat (tämä siis ennen kuin pullistuma oli diagnosoitu).
- Edellisen jälkeen oli kovia kipuja ja jalan puutumista pari viikkoa. Yöllä heräilin kipuun ja jouduin syömään särkylääkkeitä.
- Loppuvuonna kävely oli hankalaa ja jalan lihasvoima _hieman_ heikentynyt. Parin minuutin istuminen normaalilla tuolilla aiheutti jalan puutumistunnetta. Kumartuminen aiheutti kovaa vihlontaa jalkaan.
- Vuodenvaihteen jälkeen kävely on muuttunut normaaliksi ja enää on särkyä lähinnä aamulla ja jos istuu pitkään. Joskus kävellessä (lantion kiertyessä hieman) tulee tunne, kuin jokin puristaisi hermoa äkisti (tällä tarkoitan siis sitä, että ei ole tunnetta, että hermo olisi jatkuvasti kovassa puristuksessa)
- Nyt pystyn jo istumaan tavallisella tuolilla (esim. bussin penkillä) hetken aikaa ilman puutumisoireita. Mieluummin kuitenkin seison.

saikulla pitkään kirjoitti:

Voitko hieman kuvailla oman prolapsisi paranemista ja tuntemuksia sen aikana?

Niinkuin sanoin, mulla on noin puoli vuotta ollut jotain "tuntemuksia" alaselässä. En itsekään mielelläni leikkaukseen menisi, mutta jos tämä ei tästä enää tästä paremmaksi muutu, harkitsen sitä.

Mulla taudin kulku jokseenkin seuraavanlainen:
- Loppukesästä yleistä alaselkäkipua. Seistessä tuntuu kuin selkä "väsyisi" tai painuisi kasaan ja tekisi mieli venytellä tai käydä kyykkyyn (selkä pyöreäksi).
- Alkusyksystä alkoi tulla pientä säteilykipua pakaroihin juostessa.
- Syksyllä menin magneettikuvaukseen ja samalla rikoin selän totaalisesti ajamalla fillarilla ja vaihtamalla auton renkaat (tämä siis ennen kuin pullistuma oli diagnosoitu).
- Edellisen jälkeen oli kovia kipuja ja jalan puutumista pari viikkoa. Yöllä heräilin kipuun ja jouduin syömään särkylääkkeitä.
- Loppuvuonna kävely oli hankalaa ja jalan lihasvoima _hieman_ heikentynyt. Parin minuutin istuminen normaalilla tuolilla aiheutti jalan puutumistunnetta. Kumartuminen aiheutti kovaa vihlontaa jalkaan.
- Vuodenvaihteen jälkeen kävely on muuttunut normaaliksi ja enää on särkyä lähinnä aamulla ja jos istuu pitkään. Joskus kävellessä (lantion kiertyessä hieman) tulee tunne, kuin jokin puristaisi hermoa äkisti (tällä tarkoitan siis sitä, että ei ole tunnetta, että hermo olisi jatkuvasti kovassa puristuksessa)
- Nyt pystyn jo istumaan tavallisella tuolilla (esim. bussin penkillä) hetken aikaa ilman puutumisoireita. Mieluummin kuitenkin seison.

Lue lisää

hei, minulla odotettiin pari vuotta että pullistuma vetäytyisi takaisin. Minulla oli välillä niin kovat kivut että jouduin makaamaan osastolla kun kotona en pärjännyt.

No viimein minut sitten leikattiin viime toukokuussa ja todettiin että pullistuma on kalkkeutunut selkänikamien väliin ja samassa rytäkässä minulla myös totesi kipulääkäri että oli tullut hermovaurio.

No olen vieläkin sairaslomalla ja syön vahvoja lääkkeitä. hermovaurio kipuilee ihan päivittäin, aamut ovat vaikeita ja joskus tarvitsen perheeltä apua että pääsen ylös. Yö unet ovat niin ja näin koska yöllä on hiljaista kuulla myös kivut.

Mutta on myös sellaista aikaakin että käyn lenkillä.
Nyt menen taas kipupolille puudutukseen ja viimeksi se auttoi kuukauden mikä olikin sitten laatuaikaa.

Tsemppiä

pullistuma kirjoitti:

hei, minulla odotettiin pari vuotta että pullistuma vetäytyisi takaisin. Minulla oli välillä niin kovat kivut että jouduin makaamaan osastolla kun kotona en pärjännyt.

No viimein minut sitten leikattiin viime toukokuussa ja todettiin että pullistuma on kalkkeutunut selkänikamien väliin ja samassa rytäkässä minulla myös totesi kipulääkäri että oli tullut hermovaurio.

No olen vieläkin sairaslomalla ja syön vahvoja lääkkeitä. hermovaurio kipuilee ihan päivittäin, aamut ovat vaikeita ja joskus tarvitsen perheeltä apua että pääsen ylös. Yö unet ovat niin ja näin koska yöllä on hiljaista kuulla myös kivut.

Mutta on myös sellaista aikaakin että käyn lenkillä.
Nyt menen taas kipupolille puudutukseen ja viimeksi se auttoi kuukauden mikä olikin sitten laatuaikaa.

Tsemppiä

Lue lisää

pystytkö kuvailemaan kivun erilaisuutta
pullistuman ja hermovaurion välillä??
Tai ovatko kovastikin samanlaisia??

kipu kirjoitti:

pystytkö kuvailemaan kivun erilaisuutta
pullistuman ja hermovaurion välillä??
Tai ovatko kovastikin samanlaisia??

Pystyn tosiaan kuvailemaan kivut.

Silloin kun pullistuma vaivasi jalkaa veti pakarasta nilkkaan ja oikeassa pohkeessa oli tunne kun joku olisi työntänyt jotain puikkoa sinne. Jalkaa piti koko ajan heilutella, paikallaan ei sietänyt olla laisinkaan. Ja viimeinhän se meni niin pahaksi etten kotona enään tullut toimeen vaikka minulla oli kävelyfordi apuna.

Nyt hermovaurio oirehtii, oikeassa jalassa kävellessä on tunne kun isosta varpaasta laitetaan sähköiskuja nilkkaa kohti ja iskias oireet on samat mitä ennen leikkausta ja joudun onnahtelemaan jalkaani.

Vasempaan jalkaan kantapäähän tulee tunne kuin joku puukolla viiltelisi sitä halki ja samoin välillä tuntuu sähkötuikkaukset.Myös nilkka turpoaa edestä jos seison tai kävelen pitkään
Mangneetti kuvauksessa todettiin hermo puristuksissa myös vasemmalla puolella mutta sitä ei vielä leikata, katsotaan kuulemma ensi kesään. Siinäkin tuntuu sama pistävä oire mutta se tuntuu pohkeen edessä

Samoin on jatkuva "kuhina" jaloissa ja sitä kuuntelee sitten öiseen aikaan kun ei saa unta.

Toivottavasti en säikyttänyt ketään, pitää muistaa että meillä jokaisella kipu tuntuu erilaiselta.

Kerro oliko tästä apua.

Pullistuma kirjoitti:

Pystyn tosiaan kuvailemaan kivut.

Silloin kun pullistuma vaivasi jalkaa veti pakarasta nilkkaan ja oikeassa pohkeessa oli tunne kun joku olisi työntänyt jotain puikkoa sinne. Jalkaa piti koko ajan heilutella, paikallaan ei sietänyt olla laisinkaan. Ja viimeinhän se meni niin pahaksi etten kotona enään tullut toimeen vaikka minulla oli kävelyfordi apuna.

Nyt hermovaurio oirehtii, oikeassa jalassa kävellessä on tunne kun isosta varpaasta laitetaan sähköiskuja nilkkaa kohti ja iskias oireet on samat mitä ennen leikkausta ja joudun onnahtelemaan jalkaani.

Vasempaan jalkaan kantapäähän tulee tunne kuin joku puukolla viiltelisi sitä halki ja samoin välillä tuntuu sähkötuikkaukset.Myös nilkka turpoaa edestä jos seison tai kävelen pitkään
Mangneetti kuvauksessa todettiin hermo puristuksissa myös vasemmalla puolella mutta sitä ei vielä leikata, katsotaan kuulemma ensi kesään. Siinäkin tuntuu sama pistävä oire mutta se tuntuu pohkeen edessä

Samoin on jatkuva "kuhina" jaloissa ja sitä kuuntelee sitten öiseen aikaan kun ei saa unta.

Toivottavasti en säikyttänyt ketään, pitää muistaa että meillä jokaisella kipu tuntuu erilaiselta.

Kerro oliko tästä apua.

Lue lisää

Oireiliko se ennen leikkausta yhtä pahasti/pahemmin?

Mulla ei ole läheskään noin pahoja oireita. Tähän mennessä on ollut vain se yksi paha parin viikon kipujakso, mutta muulloin olen pystynyt elämään lähes normaalia elämää istumista ja urheilua lukuunottamatta.

Se tässä askarruttaakin, että voiko tilanne leikkauksen jälkeen merkittävästi pahentua (tietysti voihan leikkaus mennä aina täysin pieleen, jolloin seurauksena olisi jopa halvautuminen, mutta jätetään nämä lähinnä teoreettiset riskit käsittelemättä tässä).

Voisiko joku vielä kertoa hieman itse leikkauksesta (mieluiten positiivisia näkemyksiä, ettei tarvi sitä liikaa jännittää)

saikulla pitkään kirjoitti:

Voitko hieman kuvailla oman prolapsisi paranemista ja tuntemuksia sen aikana?

Niinkuin sanoin, mulla on noin puoli vuotta ollut jotain "tuntemuksia" alaselässä. En itsekään mielelläni leikkaukseen menisi, mutta jos tämä ei tästä enää tästä paremmaksi muutu, harkitsen sitä.

Mulla taudin kulku jokseenkin seuraavanlainen:
- Loppukesästä yleistä alaselkäkipua. Seistessä tuntuu kuin selkä "väsyisi" tai painuisi kasaan ja tekisi mieli venytellä tai käydä kyykkyyn (selkä pyöreäksi).
- Alkusyksystä alkoi tulla pientä säteilykipua pakaroihin juostessa.
- Syksyllä menin magneettikuvaukseen ja samalla rikoin selän totaalisesti ajamalla fillarilla ja vaihtamalla auton renkaat (tämä siis ennen kuin pullistuma oli diagnosoitu).
- Edellisen jälkeen oli kovia kipuja ja jalan puutumista pari viikkoa. Yöllä heräilin kipuun ja jouduin syömään särkylääkkeitä.
- Loppuvuonna kävely oli hankalaa ja jalan lihasvoima _hieman_ heikentynyt. Parin minuutin istuminen normaalilla tuolilla aiheutti jalan puutumistunnetta. Kumartuminen aiheutti kovaa vihlontaa jalkaan.
- Vuodenvaihteen jälkeen kävely on muuttunut normaaliksi ja enää on särkyä lähinnä aamulla ja jos istuu pitkään. Joskus kävellessä (lantion kiertyessä hieman) tulee tunne, kuin jokin puristaisi hermoa äkisti (tällä tarkoitan siis sitä, että ei ole tunnetta, että hermo olisi jatkuvasti kovassa puristuksessa)
- Nyt pystyn jo istumaan tavallisella tuolilla (esim. bussin penkillä) hetken aikaa ilman puutumisoireita. Mieluummin kuitenkin seison.

Lue lisää

Pahin aika oli pari kk, kun pulistuma oli tuore ja esim. yöllä asennon vaihtaminen vuoteessa teki helvewtin kipeää.

Ensimmäinen vuosi oli erittäin monioireista ja monia rajoituksia sisältävä vuosi - ja kipulääkitys oli jatkuva. Oli säteiöyä pakaraan, toisen jalan laahustamista, tunnottomuuden tuntemuksiakin. ENMG-mittauksissa havaittiin myös hermovaurio, joka oli vioittanut jotain vasemman jalan hermoa. Tämä ei oireile enää muuten kuin että vasen jalka on heikompi, rasittuu helpommin eikä ole yhtä notkea kuin oikea jalka.

Toisesta vuodesta eteenpäin hidasta paranemista, vaikka vielä kesällä 2003, kaksi vuotta pullistuman jälkeen, jouduin liian pitkän istumisen (matka) takia sairaalaan kivunhoitoon.

Ensimmäisen uoden aikana kävin myös kipupolilla muutaman kerran.

Välillä selkä edelleen "romahtaa" ja on särkvä ja vahvoja lääkkeitä vaativa jonkin aikaa, mutta olen oppinut tulemaan toimeen tämän kanssa. Ei kiertoasentoja, ei pitkää istumista (matkoilla pysähdyksiä tai lentokoneessa/junassa kävelyä käytävällä). Ei juoksemista, hyppimistä, aerobicia. En ole myöskään voinut palata työelämään, tässä selkä on osasyy, mutta on myös muita sairauksia. Tsemppiä sinulle! Kuuntele lääkäreiden mielipidettä. ^Nykyään ei ainakaan turhan hanakasti leikata...

saikulla pitkään kirjoitti:

Voitko hieman kuvailla oman prolapsisi paranemista ja tuntemuksia sen aikana?

Niinkuin sanoin, mulla on noin puoli vuotta ollut jotain "tuntemuksia" alaselässä. En itsekään mielelläni leikkaukseen menisi, mutta jos tämä ei tästä enää tästä paremmaksi muutu, harkitsen sitä.

Mulla taudin kulku jokseenkin seuraavanlainen:
- Loppukesästä yleistä alaselkäkipua. Seistessä tuntuu kuin selkä "väsyisi" tai painuisi kasaan ja tekisi mieli venytellä tai käydä kyykkyyn (selkä pyöreäksi).
- Alkusyksystä alkoi tulla pientä säteilykipua pakaroihin juostessa.
- Syksyllä menin magneettikuvaukseen ja samalla rikoin selän totaalisesti ajamalla fillarilla ja vaihtamalla auton renkaat (tämä siis ennen kuin pullistuma oli diagnosoitu).
- Edellisen jälkeen oli kovia kipuja ja jalan puutumista pari viikkoa. Yöllä heräilin kipuun ja jouduin syömään särkylääkkeitä.
- Loppuvuonna kävely oli hankalaa ja jalan lihasvoima _hieman_ heikentynyt. Parin minuutin istuminen normaalilla tuolilla aiheutti jalan puutumistunnetta. Kumartuminen aiheutti kovaa vihlontaa jalkaan.
- Vuodenvaihteen jälkeen kävely on muuttunut normaaliksi ja enää on särkyä lähinnä aamulla ja jos istuu pitkään. Joskus kävellessä (lantion kiertyessä hieman) tulee tunne, kuin jokin puristaisi hermoa äkisti (tällä tarkoitan siis sitä, että ei ole tunnetta, että hermo olisi jatkuvasti kovassa puristuksessa)
- Nyt pystyn jo istumaan tavallisella tuolilla (esim. bussin penkillä) hetken aikaa ilman puutumisoireita. Mieluummin kuitenkin seison.

Lue lisää

tuo on kuin suoraan oma sairaskertomukseni, paitsi että minä rikoin selkäni juostessa. Itsellä alkoi ensin noidannuolena jota jatkui pari viikkoa, sen jälkeen alkoi säteilemään jalkaan ja siitä eteenpäin samalla tavalla kuin sinulla. Ikää on 22 ja olen hyvässä kunnossa ja hoikka. On kyllä mystinen tauti.

on kuin kirjoitti:

tuo on kuin suoraan oma sairaskertomukseni, paitsi että minä rikoin selkäni juostessa. Itsellä alkoi ensin noidannuolena jota jatkui pari viikkoa, sen jälkeen alkoi säteilemään jalkaan ja siitä eteenpäin samalla tavalla kuin sinulla. Ikää on 22 ja olen hyvässä kunnossa ja hoikka. On kyllä mystinen tauti.

Lue lisää

Tehtiinkö/tehdäänkö pullistumallesi jotain tai parantuiko se itsestään?

saikulla pitkään kirjoitti:

Voitko hieman kuvailla oman prolapsisi paranemista ja tuntemuksia sen aikana?

Niinkuin sanoin, mulla on noin puoli vuotta ollut jotain "tuntemuksia" alaselässä. En itsekään mielelläni leikkaukseen menisi, mutta jos tämä ei tästä enää tästä paremmaksi muutu, harkitsen sitä.

Mulla taudin kulku jokseenkin seuraavanlainen:
- Loppukesästä yleistä alaselkäkipua. Seistessä tuntuu kuin selkä "väsyisi" tai painuisi kasaan ja tekisi mieli venytellä tai käydä kyykkyyn (selkä pyöreäksi).
- Alkusyksystä alkoi tulla pientä säteilykipua pakaroihin juostessa.
- Syksyllä menin magneettikuvaukseen ja samalla rikoin selän totaalisesti ajamalla fillarilla ja vaihtamalla auton renkaat (tämä siis ennen kuin pullistuma oli diagnosoitu).
- Edellisen jälkeen oli kovia kipuja ja jalan puutumista pari viikkoa. Yöllä heräilin kipuun ja jouduin syömään särkylääkkeitä.
- Loppuvuonna kävely oli hankalaa ja jalan lihasvoima _hieman_ heikentynyt. Parin minuutin istuminen normaalilla tuolilla aiheutti jalan puutumistunnetta. Kumartuminen aiheutti kovaa vihlontaa jalkaan.
- Vuodenvaihteen jälkeen kävely on muuttunut normaaliksi ja enää on särkyä lähinnä aamulla ja jos istuu pitkään. Joskus kävellessä (lantion kiertyessä hieman) tulee tunne, kuin jokin puristaisi hermoa äkisti (tällä tarkoitan siis sitä, että ei ole tunnetta, että hermo olisi jatkuvasti kovassa puristuksessa)
- Nyt pystyn jo istumaan tavallisella tuolilla (esim. bussin penkillä) hetken aikaa ilman puutumisoireita. Mieluummin kuitenkin seison.

Lue lisää

Minulta leikataan tänä keväänä maaliskuussa välilevypullistuma. Leikkausaika tuli viime perjantaina. Olen helpottunut leikkaukseen pääsystä, vaikka se jännittää ajatuksena kamalasti. Pyrin olemaan kuitenkin luottavaisin mielin.

Alaselkäni oli jo oireillut v. 2004 syksystä saakka siten, että alaselän lihakset meni kireelle ja lihasten kireys levisi koko selkään. Jouduin pari kertaa kahden viikon sairaslomalle ja kipulääkekuuri päälle. Sitten oli oireeton jakso, jonka jälken maaliskuussa v. 2005 alaselkä alkoi taas vaivaamaan aluksi lihasten kireytenä ja iskiais tyyppisesti. Sillon hoidoksi jälleen kipulääkekuuri pariksi viikoksi. Lääkäri sanoi sillon, että hänen mielestään tämä ei vaikuta iskiaiselta. Vaivat jatkui ja pahenivat kokoajan.

Toukokuussa oli lannerangan kuvaus. Tuolloin oli jo alaselän kipu sekä säteily vasemman jalan pakaraan ja jalkaterän puutuminen jatkuvaa. Toinen lannerankakuvaus otettiin kesäkuussa ja magneettikuvaus sen jälkeen, jolloin todettiin välilevytyrä. Heinäkuussa kokeiltiin juuriblokaidia (kortisonikipulääkepuudutusta ärtyneeseen hermoon), mistä ei ollut hyötyä. Tästä n. 2 kk päästä sain viikon kestävän kortisonikuurin tabletteina (kivun hoitoon), mistä ei myöskään ollut apua. Syksyllä oli hermoratatutkimus, josta kävi ilmi, että vasemman jalan voimat ovat aavistuksen heikentyneet sekä vasemman jalan turtuus tulee melko nopeasti makoillessa tai istuessa. Tämän jälkeen jäin vielä odottamaan aikaa neurokirurgialle, jossa tutkittaisiin jalkani vielä kertaalleen.

Joulukuussa tuli kuitenkin lausunto, että minut leikataan, jos sitä itse haluan. Oli todettu, että oireeni helpottuisivat leikkauksella. Suostuin ja nyt tammikuussa sain leikkausaikani, joka on siis maaliskuussa. Tällä hetkellä vaivani ovat jatkuva vasemman jalan puutuminen sekä istuessa että makoillessa. Yöt menee valvoessa turtuuden takia. Alaselästä vasempaan pakaraan ajoittaista säteilyä. Lisäksi vasemmassa sääressä toisinaan puristava tunne. Kivut eivät ole enää niin voimakkaat (öisin pahimmat). Kävelemään pystyn vain vähän matkaa, muuten reisien takaa alkaa kiristää ja alaselän lihakset menevät myös kireelle ja vasen jalkaterä turpoaa varpaista, jos yritän pitkän (n.1km) matkan kävellä. Oikealla kyljellä pystyn parhaiten makoileen, muuten vasen jalkaterä puutuu välittömästi.

Leikkausta odotellessa käyn fysioterapiassa, johon sain lähetteen viime lääkärireissultani. fysiossa alaselkäni on alkanut tuntumaan paremmalta vaikkei puutumistuntemukset poistukkaan. Lisäksi olen nyt motivoituneempi kävelytreeneihin ja keppijumppaan.

pullistumia tulee ja häipyy pois.

saikulla pitkään kirjoitti:

Tehtiinkö/tehdäänkö pullistumallesi jotain tai parantuiko se itsestään?

Aikaa on kulunut jo kohta 6 kk. Hermojuuripuudutus on tehty mutta siitä oli apua noin viikoksi. Vaivat pahenevat ajoittain mutta on myös ollut aikoja kun kivut ovat olleet vähäisiä. Yleiskehitys on ollut noin parin kuukauden ajan verkkaisen positiivinen. Lääkäri antoi minulle "leikkausoption", eli halutessani pääsen leikkaukseen 6 viikon sisällä. Yritän kuitenkin parannella vielä konservatiivisesti muutaman kuukauden leikkaukseen liittyvien riskien takia. Yli vuoden vaivaa en tästä itselleni ota eli 3 kuukauden päästä leikkuuseen jos ei muutosta tapahdu.

vielä. kirjoitti:

Aikaa on kulunut jo kohta 6 kk. Hermojuuripuudutus on tehty mutta siitä oli apua noin viikoksi. Vaivat pahenevat ajoittain mutta on myös ollut aikoja kun kivut ovat olleet vähäisiä. Yleiskehitys on ollut noin parin kuukauden ajan verkkaisen positiivinen. Lääkäri antoi minulle "leikkausoption", eli halutessani pääsen leikkaukseen 6 viikon sisällä. Yritän kuitenkin parannella vielä konservatiivisesti muutaman kuukauden leikkaukseen liittyvien riskien takia. Yli vuoden vaivaa en tästä itselleni ota eli 3 kuukauden päästä leikkuuseen jos ei muutosta tapahdu.

Lue lisää

Sulla tuntuu olevan vaikeammat oireet kuin mulla. Koita jaksella. Eiköhän se nykyaikaisilla leikkausmenetelmillä saada hoidettua ellei itsekseen korjaudu :)

mallu73 kirjoitti:

Minulta leikataan tänä keväänä maaliskuussa välilevypullistuma. Leikkausaika tuli viime perjantaina. Olen helpottunut leikkaukseen pääsystä, vaikka se jännittää ajatuksena kamalasti. Pyrin olemaan kuitenkin luottavaisin mielin.

Alaselkäni oli jo oireillut v. 2004 syksystä saakka siten, että alaselän lihakset meni kireelle ja lihasten kireys levisi koko selkään. Jouduin pari kertaa kahden viikon sairaslomalle ja kipulääkekuuri päälle. Sitten oli oireeton jakso, jonka jälken maaliskuussa v. 2005 alaselkä alkoi taas vaivaamaan aluksi lihasten kireytenä ja iskiais tyyppisesti. Sillon hoidoksi jälleen kipulääkekuuri pariksi viikoksi. Lääkäri sanoi sillon, että hänen mielestään tämä ei vaikuta iskiaiselta. Vaivat jatkui ja pahenivat kokoajan.

Toukokuussa oli lannerangan kuvaus. Tuolloin oli jo alaselän kipu sekä säteily vasemman jalan pakaraan ja jalkaterän puutuminen jatkuvaa. Toinen lannerankakuvaus otettiin kesäkuussa ja magneettikuvaus sen jälkeen, jolloin todettiin välilevytyrä. Heinäkuussa kokeiltiin juuriblokaidia (kortisonikipulääkepuudutusta ärtyneeseen hermoon), mistä ei ollut hyötyä. Tästä n. 2 kk päästä sain viikon kestävän kortisonikuurin tabletteina (kivun hoitoon), mistä ei myöskään ollut apua. Syksyllä oli hermoratatutkimus, josta kävi ilmi, että vasemman jalan voimat ovat aavistuksen heikentyneet sekä vasemman jalan turtuus tulee melko nopeasti makoillessa tai istuessa. Tämän jälkeen jäin vielä odottamaan aikaa neurokirurgialle, jossa tutkittaisiin jalkani vielä kertaalleen.

Joulukuussa tuli kuitenkin lausunto, että minut leikataan, jos sitä itse haluan. Oli todettu, että oireeni helpottuisivat leikkauksella. Suostuin ja nyt tammikuussa sain leikkausaikani, joka on siis maaliskuussa. Tällä hetkellä vaivani ovat jatkuva vasemman jalan puutuminen sekä istuessa että makoillessa. Yöt menee valvoessa turtuuden takia. Alaselästä vasempaan pakaraan ajoittaista säteilyä. Lisäksi vasemmassa sääressä toisinaan puristava tunne. Kivut eivät ole enää niin voimakkaat (öisin pahimmat). Kävelemään pystyn vain vähän matkaa, muuten reisien takaa alkaa kiristää ja alaselän lihakset menevät myös kireelle ja vasen jalkaterä turpoaa varpaista, jos yritän pitkän (n.1km) matkan kävellä. Oikealla kyljellä pystyn parhaiten makoileen, muuten vasen jalkaterä puutuu välittömästi.

Leikkausta odotellessa käyn fysioterapiassa, johon sain lähetteen viime lääkärireissultani. fysiossa alaselkäni on alkanut tuntumaan paremmalta vaikkei puutumistuntemukset poistukkaan. Lisäksi olen nyt motivoituneempi kävelytreeneihin ja keppijumppaan.

Lue lisää

Käykää vielä ennen leikkausta tarkistuttamassa huom! asian osaavalla, kiropraktikolla ym. SI-nivelenne. Suurin osa lääkäreistä ei myönnä ongelman olemassa oloa. Asiasta tietävä toimija näkee ongelman muutamassa minuutissa, joten tähän ei tärvelly aikaa tai rahaa. Kovin samankaltaisia oireita on ollut minulla, välilä parempaa aikaa, välissä t-o-d-e-l-l-a huonoa ja juuri todettiin mm. yliliikkuva SI-nivel ja jumitus siellä. Kipu on vaihtanut puoltakin joskus ja lääkärien mukaan se ei ole muutenkaan tyypillistä iskias kipua. Lantion hermot viestittävät todella kummallisia oireita ja lihasjännituksiä sinne sun tänne riippuen, mihin suuntaan lantion väärä asento vinksottaa. En sano, etteivätkö oireet voisi johtua pullistumasta (joka minullakin ollut), mutta kysymys elää: mikä on syy ja mikä on seuraus...

Pullistuma kirjoitti:

Pystyn tosiaan kuvailemaan kivut.

Silloin kun pullistuma vaivasi jalkaa veti pakarasta nilkkaan ja oikeassa pohkeessa oli tunne kun joku olisi työntänyt jotain puikkoa sinne. Jalkaa piti koko ajan heilutella, paikallaan ei sietänyt olla laisinkaan. Ja viimeinhän se meni niin pahaksi etten kotona enään tullut toimeen vaikka minulla oli kävelyfordi apuna.

Nyt hermovaurio oirehtii, oikeassa jalassa kävellessä on tunne kun isosta varpaasta laitetaan sähköiskuja nilkkaa kohti ja iskias oireet on samat mitä ennen leikkausta ja joudun onnahtelemaan jalkaani.

Vasempaan jalkaan kantapäähän tulee tunne kuin joku puukolla viiltelisi sitä halki ja samoin välillä tuntuu sähkötuikkaukset.Myös nilkka turpoaa edestä jos seison tai kävelen pitkään
Mangneetti kuvauksessa todettiin hermo puristuksissa myös vasemmalla puolella mutta sitä ei vielä leikata, katsotaan kuulemma ensi kesään. Siinäkin tuntuu sama pistävä oire mutta se tuntuu pohkeen edessä

Samoin on jatkuva "kuhina" jaloissa ja sitä kuuntelee sitten öiseen aikaan kun ei saa unta.

Toivottavasti en säikyttänyt ketään, pitää muistaa että meillä jokaisella kipu tuntuu erilaiselta.

Kerro oliko tästä apua.

Lue lisää

Pohkeesta alaspäin ollut massiivinen purista kipu! Yht aikaa panacodeja, tramaholia, cirdaludia, kipukynnystä nostavaa lääkettä ja yöksi unipillereitä.... Eikä tule uni kun jalka on kuin rekan alle jäänyt!
Lääkärin mielestä ei hätää kun pystyn nousee varpailleen ja ei tule housuun.... Akillesrefleksini taitaa olla jo hävinnyt.... On tää elämää, suoraksi ei pääse kun kipuskolioosi vetää kyttyrään

Olen jotenkin kahden vaiheilla tämän leikkaushalun suhteen..

Toisaalta haluaisin pian eroon tästä välillä tuntuvasta kivusta ja aristuksesta (estää ainakin toistaiseksi esim. juoksemisen ja muun urheilemisen) mutta toisaalta en haluaisi ottaa turhia riskejä leikkauksen kanssa. Kuitenkin leikkaamatta jättämisessäkin on ilmeisesti omat risiknsä, kuten se välilevymassan kalkkeutuminen ja hermovaurio.

Haluaisin myös päästä pian takaisin töihin, mutta nuo kivut vievät vielä liikaa huomiota eikä töiden teosta oikein tule mitään.

saikulla pitkään kirjoitti:

Olen jotenkin kahden vaiheilla tämän leikkaushalun suhteen..

Toisaalta haluaisin pian eroon tästä välillä tuntuvasta kivusta ja aristuksesta (estää ainakin toistaiseksi esim. juoksemisen ja muun urheilemisen) mutta toisaalta en haluaisi ottaa turhia riskejä leikkauksen kanssa. Kuitenkin leikkaamatta jättämisessäkin on ilmeisesti omat risiknsä, kuten se välilevymassan kalkkeutuminen ja hermovaurio.

Haluaisin myös päästä pian takaisin töihin, mutta nuo kivut vievät vielä liikaa huomiota eikä töiden teosta oikein tule mitään.

Lue lisää

Minulla oli aivan samat fiilikset. Koko leikkausta edeltävän ajan uskottelin itselleni, että paranen koko ajan ja joka päivä on helpompi kuin edellinen. Päälimmäisenä mielessä oli ajatus siitä, että leikkauksessa menee jokin pielee ja vammaannun lopullisesti tai kivut jää pysyviksi. Leikin ajatuksella perua koko leikkaus. Onneksi en tehnyt niin.

Tuttavapiirissäni on 2 henkilöä joiden kohdalla leikkaukseen pääsy venyti liian pitkäksi. Toinen on sairaseläkkeellä ja joutuu käyttämään "vaippoja". Hermot vaurioituivat niin pahasti ettei hänellä ole minkäänlaista pidätyskykyä. Toisen kohdalla toinen puoli vartaloon tuli halvausoireita toiselle puolelle kehoa. Hän on nykyään taas sitkeästi työelämässä mukana, mutta ei hänkään enää entisessä normaalissa kunnossa ole.

Kaikki leikkaukset eivät kuitenkaan onnistu. Sellaista takuuta ei sinulle kukaan lääkäri voi antaa.

ovat erittäin positiivisia. Ensimmäisen kerran alkoi oireilut kaaduttuani lenkillä ollessani v. 2001 keväällä. Kivut alkoivat seuraavana päivänä todella rajuina ja aikani söin särkylääkkeitä ja kävin fysioterapiassa, joka vain pahensi kipua. Pari kuukautta kärsin erittäin pahoista kivuista ja sitten suostuin leikkaukseen, kun en enää kestänyt. Kaikki sujui hyvin ja muutaman viikon saikun jälkeen töihin.

Meni pari vuotta ja alkoi oireileen toinen puoli ja taas magneettikuvaukseen, jossa oli löydöksenä iso pullistuma. Ajattelin, että kyllä se siitä ja jätin asian sikseen, vaikka lääkäri ehdotti jo silloin leikkausta. Ei mennyt kauaakaan, kun kivut alkoivat taasen oleen niin sietämättömät ja lähti tunto jalasta, siten että aloin kaatuileen ja taas leikkauspöydälle. Leikkaus tehtiin elokuussa-2003 ja sen jälkeen on kaikki ollut ok.

Oikean jalan heijasteet eivät ole palautuneet ja jalkapöydässä on tunnottomuutta, mutta ei ne häiritse elämää ja pystyn kuntoileen ihan normaalisti. Itse olen erittäin tyytyväinen leikkaustuloksiin ja kuten lääkäri sanoi, eivät olisi niin isot pullistumat sieltä itsestään häipyneet, mutta kun halusin odottaa, jos niin olisi tapahtunut. Hermovauriot korjaantuvat erittäin hitaasti, mutta joskus kuitenkin.

On olemassa ihmisiä, jotka vastustavat leikkausta viimeiseen asti, mutta mä en kuulu siihen joukkoon ja tän päivän tekniikka on niin kehittynyttä, että ei todellakaan isoja arpia leikkauksesta jää, itselläni neljän tikin verran arpia, jotka ovat jo haalentuneet.