kuinka teillä kauan yhdessä olleet parit on suhde muuttunut niiden alkuaikojen jlk? mä olen seuruustellut yli 7 v ja ikää 27v. paljon on kasvettu mutta kyllä mä välillä kaipaan sitä alkuhuumaa kun kaikki oli niin ihanaa nyt kaikki on niin tuttua ja turvallista ja riitaakin tulee nykyään liikaa..
suhteen muuttuminen
tyttö
9981
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olemme seurustelleet kohta 11 vuotta. Tottahan parisuhde muuttuu, ei se voi olla aina pelkkää alkuhuumaa. Minä en kaipaa alkuhuumaamme, sillä meillä oli silloin liikaa ihan turhanpäivisiä riitoja. Emme tunteneet toisiamme niin hyvin kuin nyt, joten syntyi väärinkäsityksiä.
Tuttuutta ja turvallisuutta en koe tylsyytenä.
Alkuhuuman jälkeen tulee toi tilanne lähes jokaiseen suhteeseen. Siksi pitäisi opetella puhumaan kaikista asioista joka päivä ja saada kaikki erimielisyydet sovituiksi. Muuten joudutaan siihen tilanteeseen, johon eka liittoni päättyi, ei enää osata puhua vaan pekästään riidellä. Jos ei opi juttelemaan asiat selväksi joka päivä, alkavat asiat kasautua ja pienistä puroista tulee sellainen joki, josta ei pääse yli. Ei me koskaan opita toista ihan kokonaan tuntemaan, emmekä opi täydellisesti samaa kieltä.
Siis suhdetta pitää hoitaa joka päivä ja rakentaa se uudelleen. Muuten rakkaus katoaa ja pikku asiat tekevä järjettömiä riitoja, joissa ei ole enää mitään tolkkua. Siis puhukaa ja pussatkaa joka päivä!
Kerro MITEN voi jutella erimielisyydet selviksi? Eikö se juuri ole riitelyä, vaikka hieman laimeampana versiona?
Millaisista asioista teillä on erimielisyyttä? Eikö vaimosi ikinä ole ärähtänyt sinulle mistään?
Mieheni aina sanoo minulle, että älä huuda. Puhutaan rauhallisesti. Kun puhutaan rauhallisesti "erimielisyysasiasta", mieheni perustelee mielipiteensä ja kysyy minulta "Ymmärrätkö?", johon lähes poikkeuksetta vastaan "Ymmärrän". Kun sama tehdään toisinpäin minun perusteluilla, mieheni EI usein ymmärrä minua. Sanoo vain, ettei noin VOI tuntea tai ajatella! Tästä se RIITA juuri syntyy, kun keskustelu perustelu ei johda mihinkään!
Minulla ja miehelläni on ollut lähes 20 vuodessa jos jonkinlaista riitaa ja murinaa. Olemme pakottaneet itsemme hyväksymään toisen eriävät mielipiteet, vaikkei ne siitä puhumalla miksikään ole muuttuneet! Tai hyvin harvoin.
Miten te sovitte erimielisyytenne? Jos erimielisyydet sovitaan, niin eikö se tarkoita sitä, että toinen luopuu näkökannastaan? Vai mistä ihmeestä on kysymys?
eiköhän puhumisessa/sopimisessa ole se ideana että toinen tulee puolitiehen vastaan ja yrittää ymmärtää asioita toisen näkökulmasta eikä vaan omastaan ! Vai ?
Toi juttusi on juuri sitä vaikeutta naisen ja miehen välillä. Me tarkoitetaan samalla sanalla ihan eri asiaa. 20v olin naisen kanssa, jota en koskaan oppinut tuntemaan, emme keskustelleet tarpeeksi, lopulta opimme kyllä riitelemään, mutta emme enää ymmärtäneet sitä, mistä oikeasti riitelimme. Tyhjensimme vain toisillemme kerääntyneen kuonan.
Ei me koskaan opita kunnolla toista ymmärtämään. Sanotte 'Ymmärrätkö?' ja toinen vastaa 'Ymmärrän'. Koko juttuhan jää vielä ihan auki. Tuo se ongelma onkin, oppia puhumaan samoista asioista samalla kielellä. En tiedä, osaanko, mutta opettelen edelleen joka päivä!
Juu, tottakai pitää osata riidellä, koska usein se lähtee väärästä tavasta ajatella. Hyvä riita puhdistaa, huono huonontaa. Jokapäiväinen riitely ei kai ole kovin rakentavaa. Oikeassaolemisen tärkeyden ei pitäisi olla ekana, vaan hyvän suhteen jatkuminen ja sen parantuminen. Joskus se edellyttää kompromissia, mutta ei sen tekeminen saa olla ongelma.
Olen ollut yhdessä mieheni kanssa jo lähes 20 vuotta - siinä on ensihuuma haihtunut jo kauan aikaa sitten, mutta...onneksi aina löytyy lisää uutta, syvempää hurmaa!
En oikeastaan koskaan ole haikaillut takaisin suhteemme alkuaikoihin: Riitelimme silloin lähes kaikesta ja teimme eroa ensimmäiset 5 vuotta..Noin liioitellusti sanottuna. Huvittavaa oli, että tunti, pari riideltyämme, huomasimmekin, että olemme samaa mieltä :D! Näin käy vieläkin joskus, vaikka riidat ovat käyneet harvinaisemmaksi herkuksi.
Riitely on ihan ok, ellei se ole jokapäiväistä ja osu "vyön alle". Riidellessä kannattaa kiinnittää huomiota aiheeseen eikä puolison vikojen solvaamiseen.
suhde vuosien varrella, nyt kun meillä on liki 20 vuotta avioliitoa takanapäin, voi sanoa etten missään tapauksessa vaihtaisi tätä päivää liiton alku aikoihin, olkoon niissä niin paljon huumaa kuin hyvänsä.
Olemme mieheni kanssa kasvaneet niin paljon vuosien saatossa, että nyt vasta alkaa tuntumaan mitä se todellinen avioliiton onni on. Riidelty ollaan tosi paljon ja ihan väärällä tavalla! Avioliitto ei meille kummallekkaan ole ollut helppo, aivan kuin olisimme olleet jotenkin "keskenkasvuisia" tähän syksyyn asti.
Kun nyt vain vielä opittaisiin taitavan railakkaasti riitelemään, niin ettei loukattaisi ja syyteltäisi toisiamme, se on juuri se joka riidoissa on tuhoisaa, ei itse se riitely.
Mutta päätin miestä en vaihda, syytä on ollut minussakin, ja päätin että meidän "juttu" onnistuu vielä, ja sen eteen tehdään töitä kumpikin.
Oon ollut 5vuotta suhteessa ja oon 25. Minä ja vaimoni kaipaamme joskus niitä alkuaikoja jotka olivat täynnä sitä huumaa. Sitä kun katseesta menee vatsa sekaisin ja sydän hakkaa miljoonaa. ja pelkkä kosketus tuntui sähköiseltä.
Nykyään on sellaista tasaista rutiinia... "normaalia elämää". Sen takia varmaan meillä molemmilla on ollut muita ihastumisia, jotka hetken aikaa toi sitä huuman tunnetta. Tosin oli siihen muutama yhteinen ongelmakin syynä. Riitely meillä alkoi heti oikeastaan alkuhuuman jälkeen...