Elämäni tärkein ihminen ei enää näe minua. Hän on kiinnostunut yhtäkkiä hyvästä kaveristani. En tiedä miten olisin, vai olisinko mitenkään. En tiedä pystynkö enää koskaan puhumaan kummallekaan jos he toisensa valitsevat.
En koskaan ennen ole ollut näin rakastunut, enkä varmaan voi enää koskaan ketään niin rakastaakaan. Tämä jättää minuun valtavan syävän arven. Muistan sinut ikuisesti, sinä et taida minua.
Millään ei ole enää mitään merkitystä. Ei huvita tehdä mitään "hyödyllistä", sillä sen tärkeimmän olen jo menettänyt, enkä sitä mitenkään tule takaisin saamaan.
En koskaan ennen ole ollut näin rakastunut, enkä varmaan voi enää koskaan ketään niin rakastaakaan. Tämä jättää minuun valtavan syävän arven. Muistan sinut ikuisesti, sinä et taida minua.
Millään ei ole enää mitään merkitystä. Ei huvita tehdä mitään "hyödyllistä", sillä sen tärkeimmän olen jo menettänyt, enkä sitä mitenkään tule takaisin saamaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
..profoilia,mutta siitä huolimatta hyvää menestystä
urallasi.
Tuntuu vaan niin äärettömän pahalta. Menetin elämästäni kaksi minulle tärkeintä ihmistä. Parhaan kaverini ja ihastukseni. Miksi juuri nyt, kun olisi tärkeää tehtävää. Ei vaan innosta alkuunkaan... Se satuttaa ja jättää arpensa ikuisesti minuun.
Toivon sinulle voimia jaksaa kaikesta huolimatta eteenpäin. On vaikea löytää oikeita sanoja. Miksi elämä meitä satuttaa. Ainoa todellinen lohtu hetkellä jolloin tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta on että meistä kuitenkin pidetään huolta vaikka omat voimamme eivät sillä hetkellä riitä. Myös joistakin kirjoista voit saada lohtua. (Alitajuntasi voima, Ymmärrä tunteesi hyväksy itsesi ja monet muut) Valitse se kuitenkin niin mikä tuntuu sinusta itsestäsi hyvältä ja joka pomppaa kenties jostain yllättäen käsiisi.
Elämä jatkuu.
Minäkin luotin yhteen mieheen Suomi24:n palstoilta, kunnes sain puhelun työpaikalleni.
Osoitteet väärät jne. Onneksi soitettiin, voin jatkaa elämääni. Kuinkahan monta naista ehtii vielä naruttaa...
tämä mies on? On tainnut käydä itselleni samallalailla.
Minä aiheutin exälleni vastaavanlaisen tilanteen viime syksynä. Oltiin 3 vuotta kimpassa, rakastuin tämän parhaaseen kaveriin ja jätin exäni. Hän oli asiasta aivan rikki, vaan kuinkas mun kävikään?? Tyyppi, johon rakastuin ja jonka vuoksi erosin, ei välittänyt musta enää paskaakaan ja heidän ystäävyys päättyi siihen. Eli: Saatat vetää pisemmän korren tällä kertaa.
Olen kokenut jotakin samantapaista. Olin ollut naimisissa 9- vuotta kun mieheni löi minua ja erosimme. Löysin netin välityksellä elämäni miehen. Ihanampaa, herkempää ja huomaavaisempaa miestä en ole vieläkään tavannut. Satua kesti vajaa 2-vuotta. Ongelmia oli pitkin matkaa, mutta olin niin rakastunut, etten välittänyt ongelmistamme. Ne ei painaneet minua.
Sitten, yllättäen. Kun luulin elämän asettuneen. Elämäni miehen vakiintuneen ja sitoutuneen meihin. Hän läksi. Salaa, ollessani reissussa. Shokki oli järkyttävä.
Minä ikävöin, suren. Olen ollut itsetuhon partaalla, ruoka ei maistu, elämä on pelkkää harmaata. Tätä oloa on kestänyt nyt 3,5kk. Milloin se helpottaa?
Olen kateellinen. Hänellä varmasti on uutta seuraa. Minäkin olen yrittänyt löytää seuraa, käydä treffeillä, elokuvissa. Ystävien ja sukulaisten luona. Mikään ei auta. Kukaan ei tunnu hyvältä.
Tämä mies on pureutunut sydämeeni, päähäni, sieluuni. Minulla olisi hänelle paljon sanottavaa, kerrottavaa. Toivon ihmettä.
Minä olin kiltti, hellä ja kunnioitin ja arvostin häntä suuresti. Vielä lähtönsä jälkeenkään en voi ajatella hänestä pahaa. Hän on ja tulee aina olemaan sydämessäni.
Tuntuu epäreilulta. Pystynkö koskaan pääsemään hänestä yli? Voiko sydämeni rakastua uudelleen? Tuntuu mahdottomalta. Voin löytää korvikkeen, hänen kaltaisensa tai hyväksyn vain jonkun siksi, että olisi joku, eikä tarvitsisi olla yksin.
Elän tunti kerrallaan eteenpäin. Lapseni ja läheiseni kannattelevat minua. Yritän kovasti. Todella kovasti nousta ylös, jatkaa matkaa, mikäli en koskaan häntä voi saada..
Eläisin mieluummin hänen kanssaan erillään kuin korvikkeen kanssa yhdessä. Kurkkua kuristaa,sydäntä puristaa. Ikävä käy joskus sietämättömäksi ja on pakko laittaa hänelle viesti. Ikäänkuin en antaisi hänelle lupaa unohtaa minua. Unohtaa aikaa jonka koimme.
Koskee kun ajattelee, että hän jatkaa elämäänsä kuin mennyttä kahta vuotta ei olisi ollutkaan. Hän ei koskaan tule kertomaan minunusta uusilleen, ei katso kuvia, ei kuuntele yhteistä musiikkiamme, kuten minä teen..
"Koskee kun ajattelee, että hän jatkaa elämäänsä kuin mennyttä kahta vuotta ei olisi ollutkaan. Hän ei koskaan tule kertomaan minunusta uusilleen, ei katso kuvia, ei kuuntele yhteistä musiikkiamme, kuten minä teen.."
Minusta tuntuu ihan samalta. En pysty unohtamaan häntä ikinä, mutta hän pysty minut sitäkin helpommin. Tuntuu pahalta. Olisin antanut vaikka kuun taivaalta hänen vuokseen. Nyt en pysty enää katsomaan hänetä silmiin enkä liioin kaverilleni.
Sitten tulee katkeruus. Katkeruus siitä, että miksi joku muu kelpaa paremmin kuin minä? Miksi meille/minulle kävi näin? Mitä se toinen tekee paremmin kuin minä?
Sitten taas ikävä. Ikävä silmiä, ikävä kosketusta, ikävä sanoja, ikävä yhdessä sylikkäin nukuttuja öitä.
Unet ovat käyneet levottomiksi. Yöllä herää katsomaan kännykkää, toivoisi jotakin kuuluvan. Edes piste. Yksi sana. Katsoo kelloa. Pala nousee kurkkuun. Mietin tapahtumia/ asioita joita koimme. Niitä yrittää saada eläviksi eteensä. Alkaa ahdistaa enemmän. Kyynel tipahtaa silmäkulmaan. Kirvelee vieriessään poskella. Väsyttää, mutta uni ei suo lepoa. Aamulla herää yksin, väsyneenä, onnettomana. Väkisin.
Pakko jatkaa. Arki painaa. Olen kuin kone joka tunteetta tekee kaikki rutiinit. Aamu kuluu päiväksi, työt loppuu, saapuu ilta. Yksinäisyys ja muistot. Katkeruus, epätoivo ja ikävä. Surumielinen musiikki soi taustalla, tuijotan eteeni mitään näkemättä.
Silti rakastan häntä. Kaikki tämä kipu unohtuisi, jos hän palaisi. Antaisi edes toivoa. Sitä tosiaan antaisi vaikka kuun taivaalta.
Sitten lihallinen himo käy sietämättömäksi. Kaipuu. Iho muistaa ihon. Huulet muistavat suudelman. Kaikki tuntui niin ihanalta, sopivalta. Kuin olisimme olleet luotuja toisillemme. Miksi hän ei nähnyt sitä? Arvostanut sitä? Tuntuuko se toinen paremmalta?
Kuuntele uudelta tik takin levyltä muutama herkkä biisi. Esim.
"tänään taas vähän hankalampaa, olla tässä ja nähdä sut. Se tyttö sun tukkaa kampaa, se nätti ja meikannut. Kun sä katsahdat minuun, mä lasken silmät kämmeniin. Ei mä en anele, en kinuu, sä lähdit pois, siis olkoon niin. Hän koskee sun niskaa ja hymyilee. Mä en kestäisi olla. Mitä mä teen?
Sulla oli metalliketjussa heijastin, mull oli sotkuinen tukka, ja maailma kuin siinä ei muita ois. Nyt mä oon väsynyt turta ja sekaisin, mä oon säälittävä rukka, joka murheeseen uppoo, eikä pääse pois. Mitä musta jää? Kasa ikävää. Samantekevää...
Ja mä vähenen, palelen, haluun pois ja mä haluu en. Ilman sua ei oo mua, ei ollenkaan. Mikset sä ja miksen mä? Miksei enää ikinä? Ulkona, kaukana jäätyy maa..." TIKTAK