Mä en kyllä käsitä tätä juttua siitä, että suurin osa täällä kirjoittaneista pitää työtä jonkinlaisena 'onnellisuuden mittarina'.
Luin tuolta muutamia kommenteja, joissa ihmiset kertovat kuinka esimerkiksi häpeävät kertoa työttömyydestään ystävilleen.
Voiko tällaista tapaa suhtautua työntekoon jo kutsua 'työnarkomaniaksi'?
Itse kun aamuisin lähden töihin kello 07.00, olen kuin eilen kuollut. Työnteko maistuu puulta ja 'vituttaa' ankarasti. Aika ei kulu millään. Pelkästään nivelet ja hermot kuluu. Yksi päivä vanhentaa viikolla eikä todellakaan tee minua mitenkään onnelliseksi. Ainut motivaatio on se hikinen 1200 euroa kuussa, muuten lemppaisin paikan välittömästi.
Viikko sitten kuulin mielestäni melko huvittavan kummentin eräältä työkaverilta, joka on tehnyt samaa työtä viimeiset 30 vuotta. Sanoi, että 'eihän näitä töitä muuten jaksaisi, mutta kun ovat niin mielenkiintoisia' ja sanoi tuon vielä vakavalla naamalla. Itse haen sairaslomaakin syyttä suatta vaan että pääsis edes hetkeksi lepuuttaan itseään ja hermojaan.
Minunkin tilanteeni on se, että olen Helsingissä reppuhommissa. Tulen viikoksi maalta tänne ja viikonloput olen maalla. Ei täällä paljon ystäviäkään ole. Työpäivän jälkeen ei jaksa tehdä mitään..
Että vittu kyllä on työnteon hauskuus kaukana ja pistää jopa ärsyttään kommentit 'kuinka onnelliseksi työ tekee' paskan marjat. Työnantaja riistää hyvää vapaa-aikaa, tuhoaa nuoruuden (17 vuotiiana menin töihin ja yhtään kesää ei ole ollut vapaana) Stresi työstä tulee eikä mitään moraalisia orgasmeja. Vihaan koko paskaa...
Luin tuolta muutamia kommenteja, joissa ihmiset kertovat kuinka esimerkiksi häpeävät kertoa työttömyydestään ystävilleen.
Voiko tällaista tapaa suhtautua työntekoon jo kutsua 'työnarkomaniaksi'?
Itse kun aamuisin lähden töihin kello 07.00, olen kuin eilen kuollut. Työnteko maistuu puulta ja 'vituttaa' ankarasti. Aika ei kulu millään. Pelkästään nivelet ja hermot kuluu. Yksi päivä vanhentaa viikolla eikä todellakaan tee minua mitenkään onnelliseksi. Ainut motivaatio on se hikinen 1200 euroa kuussa, muuten lemppaisin paikan välittömästi.
Viikko sitten kuulin mielestäni melko huvittavan kummentin eräältä työkaverilta, joka on tehnyt samaa työtä viimeiset 30 vuotta. Sanoi, että 'eihän näitä töitä muuten jaksaisi, mutta kun ovat niin mielenkiintoisia' ja sanoi tuon vielä vakavalla naamalla. Itse haen sairaslomaakin syyttä suatta vaan että pääsis edes hetkeksi lepuuttaan itseään ja hermojaan.
Minunkin tilanteeni on se, että olen Helsingissä reppuhommissa. Tulen viikoksi maalta tänne ja viikonloput olen maalla. Ei täällä paljon ystäviäkään ole. Työpäivän jälkeen ei jaksa tehdä mitään..
Että vittu kyllä on työnteon hauskuus kaukana ja pistää jopa ärsyttään kommentit 'kuinka onnelliseksi työ tekee' paskan marjat. Työnantaja riistää hyvää vapaa-aikaa, tuhoaa nuoruuden (17 vuotiiana menin töihin ja yhtään kesää ei ole ollut vapaana) Stresi työstä tulee eikä mitään moraalisia orgasmeja. Vihaan koko paskaa...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tiedän tunteesi, itse olin vuoden Helsingissä koulutuksessa, viikonloput kotiseudulla ja nyt olen maalla. Eikös siellä kotiseudulla ole työtä, jospa viihtyisit siellä paremmin ja ehkä yksinäisyyskin helpottaisi. Nyt kun ajattelee, niin eipä ole takaisin ikävä.
kannattaisko sun vaihtaa alaa? ehkä se työkin alkaa maistumaan.. kun ei ole kivaa istua kotona työttömänä.. tulee vähitellen hulluksi ja ei ole varaa mihinkään.. ja on todellakin noloa kertoa ihmisille että en tee mitään, istun vaan kotona ja haen töitä. kun muiden mielestä ne työt löytyy niiiin helposti.. ja kun on töitä niin on edes jotain tekemistä, ja osaa arvostaa vapaata aikaa, nyt inhoan sitä kun on jo ihan liikaa.. ja itsekin muutin Helsinkiin vuos sitten, niin ei mullakaan tääl hirveesti kavereita, niin kiva istua vaan yksin kotona, menisin kyl mieluummin töihin, niin ei olis niin tylsää ja yksinäistä.. eli ole onnellinen et sul on työpaikka ja saat palkka.. ja yritä vaikka löytää joku toinen työpaikka, sen kun on helpompi löytää jos on jo jossain töissä. Ja sit jos vaikka menisit joskus opiskelemaan ja saat toisen ammatin ja paremman työpaikan. Ei sun tarvi olla siel loppuelämäs, kun oot noin nuorikin niin ehdit vielä vaikka mitä! :)
Joo, kun tämä oppisopimusepisodi on ohi, hakeudun välittämästi yrityskoulutkseen. En ala tekeen tosiaankaan mitään orjanhommia lopunikääni.
Olen tullut lopputulokseen, että haluan olla kukkulan kuningas, jalat pöydällä ja siimat kourassa.
Kannattaa hakeutua mainitsemaasi koulutukseen. Putkimiehistä on kysyntää, ja mitä asiakas maksaa työstä, niin kyllä yrittäjänä varmasti pärjäät. Ei kuin oma firma pystyyn, nykyisin on erilaisia tukimuotoja yrittäjille.
Juu ittekin olin nuorempana stadissa vuoden reppurina ja vitutti ankarasti. Työmatkat ja kaikkee paskaa, palkka varsinkin. Ajanmittaan se vitutus siitä tasaantuu. Pidät vaan breikkejä (työkkäri) siitä työnteosta ja vaihtelet paikkoja. Lähe välillä kiertää vähän maailmaa.
Se on kyllä totta että jos joka aamu meet seittämäks jotain putkee vääntämään etkä pidä edes kesälomia, niin masentunut idiootti susta tulee. Kehitä vaan muita kuvioita sivuun.
PS: palkkasi on todella paska.
Joo kyllä se niin on, että vaikka kuinka ottais duuni pannuun niin on se huoli ja murhe tulevaisuudesta pahempaa. Työttömyys kun ei ole lomaa, jolloin voi vaan hengailla vaan kyllä ainakin omalla kohdalla joka päivä rupes ahdistamaan enemmän, että mitä jos ei koskaan enää löydä mitään. Kaikki kaverit on töissä ja se todella käy itsetunnolle availla niitä "kiitos, mutta ei kiitos" maileja. Mulla asiat kunnossa nyt ja siitä olen tosi helpottunut päivittäin, teille muille tsemppiä - kyllä se tulee onnistumaan!