Miettikää vanhemmat miltä lapsistanne tuntuu ja millaiset traumat heille jää...
Minuun ei koskaan lapsuudessa koskettu pahalla kädellä. Muistona on ja pysyy, tulee välillä mieleen välähdyksinä se miten sivusta seurasin kun äitiä lyötiin, uhattiin tappaa, haukuttiin, alistettiin, syytettiin, lyötiin, lyötiin ja lyötiin... Kuinka tunsin aina sen kireän tunnelman kotona, sain pelätä aina miten hetken päästä käy, kuoleeko äiti.
Vanhempien erotessa olin hetken äidille vihainen; eikö hän huomannut kuinka minä kärsin henkisesti ja eikö hän huomannut miten paha minun oli olla..?
Tänäkin päivänä jos ihmisten, joista välitän kesken on kireä tunnella, alkaa paikat täristä ja silmät kostua pelosta.
Rakkaus tekee ihmisen sokeaksi, mutta sen olen sanonut, että en koskaan anna itseni ja lasteni kärsiä, jos isä käyttää väkivaltaa. Vaikka on sanottu: älä koskaan sano, ettei koskaan.. Ja että menneisyyden on tapana toistua tulevaisuudessa, jollain tavalla lapset samaistuu samaan kohtaloon kuin vanhemmat, mutta itse sanon omalla kohdallani että EI IKINÄ!
Minuun ei koskaan lapsuudessa koskettu pahalla kädellä. Muistona on ja pysyy, tulee välillä mieleen välähdyksinä se miten sivusta seurasin kun äitiä lyötiin, uhattiin tappaa, haukuttiin, alistettiin, syytettiin, lyötiin, lyötiin ja lyötiin... Kuinka tunsin aina sen kireän tunnelman kotona, sain pelätä aina miten hetken päästä käy, kuoleeko äiti.
Vanhempien erotessa olin hetken äidille vihainen; eikö hän huomannut kuinka minä kärsin henkisesti ja eikö hän huomannut miten paha minun oli olla..?
Tänäkin päivänä jos ihmisten, joista välitän kesken on kireä tunnella, alkaa paikat täristä ja silmät kostua pelosta.
Rakkaus tekee ihmisen sokeaksi, mutta sen olen sanonut, että en koskaan anna itseni ja lasteni kärsiä, jos isä käyttää väkivaltaa. Vaikka on sanottu: älä koskaan sano, ettei koskaan.. Ja että menneisyyden on tapana toistua tulevaisuudessa, jollain tavalla lapset samaistuu samaan kohtaloon kuin vanhemmat, mutta itse sanon omalla kohdallani että EI IKINÄ!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla on sama tilanne kuin sulla: muhun ei koskettu pahalla kädellä, mutta jouduin olemaan silminnäkijänä miljoona kertaa kun isä pahoinpiteli äitiä. Mä olin koko ajan niin peloissani äitin takia, mä en meinannu ees uskaltaa nukahtaa tai mennä kouluun ja jättää äitiä yksin kotiin. Ja sillon kun yritin mennä väliin, en saanu sanottua muutaku "älä".
Mäkin muistan vielä niin selvästi sen kireän pelon ilmapiirin, joka meillä kotona oli. Ja nykyäänkin aistin tosi helposti millainen ilmapiiri on, millaisia jännitteitä ihmisten välillä. Mä vieläkin aina säikähdän ja mua pelottaa paljon jos joku mies sanoo jotain vihaisella äänellä. Mun on yleensäkin vaikea luottaa miehiin ja luoda suhteita.
Mä toivon että kukaan ei joudu elämään samanlaista lapsuutta.