Olen eronnut kolmekymppinen. Teen talossani remonttia ja koska miestä ei enää ole, olen käyttänyt maksullisia remontoijia. Olen nähnyt muutaman kuukauden aikana viittä erilaista suomalaista perusmiestä ikä 40-50v. Ammattitaitoisia ja ihan tavallisia. Sähkömiehiä, puuseppiä, timpureita. Tänään viimeksi katselin kolmea työskentelevää miestä kotonani ja tunsin ylpeyttä heistä. Juttelin, kyselin, olin. He kuuntelivat ja vastasivat, olivat ystävällisiä. Minusta kerrassaan hienoja suomalaisia miehiä.
Mitä tapahtuu parisuhteessa? Naiset syyttävät, minä mukaanlukien, miehiä puhumattomuudesta. Kyllä nämä osasivat puhua ja kuunnella. Mikä vaivaa parisuhteita. Ne muuttuvat molempien tahoilta epäkunnioittaviksi omistussuhteiksi.
Meillä kaikilla on oikeasti kyky kuunnella ja puhua, avautua toisillemme. Tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi. Kaikki osaamme sen, mutta emme parisuhteessa enää jaksa/halua sitä tehdä jolloin kaikki vaikeutuu. Erostani huolimatta minä arvostan teitä miehet ja uskon että me naiset olemme yhtä syyllisä eroon kuin miehetkin. Eroamiseen tarvitaan kaksi, itsestään ei kukaan voi erota. En halua enää syytellä ketään, en miestäni, ajattelin mennä itseeni ja tutustua itseeni ja jos vielä joskus miehen kiinni saan , annan hänen kulkea rinallani vapaasti, arvostaen ja kunnioittaen. Itse haluan myös kulkea hänen rinnallaan mielenkiinnon kohteeni säilyttäen = harrastukset. Tehdä naisten töitä, huolehtia lapsista, helliä miestä hyvällä ruoalla. Tuntiessaan rakkauteni ja arvostukseni, hän mielellään vaihtaa autoni renkaat ja näyttää kädentaidoillaan miehiseen tapaansa huolenpitonsa ja rakkautensa.
Meillä täällä suomessa on sukupuoliroolit keikahtaneet aivan päälaelleen. Osasyy eroihin.
Mitä tapahtuu parisuhteessa? Naiset syyttävät, minä mukaanlukien, miehiä puhumattomuudesta. Kyllä nämä osasivat puhua ja kuunnella. Mikä vaivaa parisuhteita. Ne muuttuvat molempien tahoilta epäkunnioittaviksi omistussuhteiksi.
Meillä kaikilla on oikeasti kyky kuunnella ja puhua, avautua toisillemme. Tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi. Kaikki osaamme sen, mutta emme parisuhteessa enää jaksa/halua sitä tehdä jolloin kaikki vaikeutuu. Erostani huolimatta minä arvostan teitä miehet ja uskon että me naiset olemme yhtä syyllisä eroon kuin miehetkin. Eroamiseen tarvitaan kaksi, itsestään ei kukaan voi erota. En halua enää syytellä ketään, en miestäni, ajattelin mennä itseeni ja tutustua itseeni ja jos vielä joskus miehen kiinni saan , annan hänen kulkea rinallani vapaasti, arvostaen ja kunnioittaen. Itse haluan myös kulkea hänen rinnallaan mielenkiinnon kohteeni säilyttäen = harrastukset. Tehdä naisten töitä, huolehtia lapsista, helliä miestä hyvällä ruoalla. Tuntiessaan rakkauteni ja arvostukseni, hän mielellään vaihtaa autoni renkaat ja näyttää kädentaidoillaan miehiseen tapaansa huolenpitonsa ja rakkautensa.
Meillä täällä suomessa on sukupuoliroolit keikahtaneet aivan päälaelleen. Osasyy eroihin.
Vastaukset 21
Vanhimmat
"naiset ovat ottaneet sen mulkun itselleen ja haukkuvat miehiään mulkuttomiksi, niin jos mies yrittää ottaa sen mulkkunsa takaisin, niin siihen tarvitaan terapeutin apua."
Naiset ovat ottaneet ja miehet ovat tasa-arvon nimissä antaneet naisille valtaa niin perheessä, kuin työelämässäkin - kun valtaa otetaan ja annetaan, on tasavallan (tasaisen vallan) ylläpitäminen mahdotonta. Monissa liitoissa naisen valta on suurempi kuin miehen, jolloin perinteisiä sukupuolirooleja ei enää ole. Tämän ongelman olemassaolon aktiiviset feministit kieltävät. He puhuvat tasa-arvosta ja tasavallasta ja tavoittelevat sellaista, joka ei ole käytännössä kuin järjetön unelma.
Kuinkahan moni feministiksi ja äärifeministiksi tunnustautuva lie sinkku?
Tässä kirjoituksessa.
IHAN samasta työstä sama palkka on kannatettavaa mutta tasa-arvo vouhotus on pilannut monen yhteiselämän.
Femakoiden propakanda ei ole auttanut eikä muuta kuin pahentaa.
Kyllä mies puhuu jos sitä miehuutta ei yritä riistää tasa-arvovaltuutetun ja kaikenmaailman hihuliterapeuttien voimalla.
Ennen oli paremmin.
Yksilönvapaus ja yksilön oma valtaisuus on sellainen arvo, jota korostetaan kaikessa.
Vaikka se onkin arvona sinällään hieno, se syö myös parisuhteita. Mihin katoaa tunteista yksi tärkeimmistä - yhteenkuuluvuuden tunne - ?
Vaikka rakkaudesta ei pitkissä parisuhteissa enää puhuttaisi ollenkaan, niin yhteenkuuluvuudentunteestakaan ei puhuta.
Parisuhteissa tulisi löytyä se tunne, että me puhallamme yhteiseen hiileen, mutta se vaatii molemmilta tuon tunteen löytämistä. Kun yhteenkuuluvuuden tunne katoaa, katoaa parisuhteesta kaikki merkittävä.
Olisi hyvä kun miehet kertoisivat, mitä on se miehuus, joka on katoamassa tai kadonnut?
Itse naisena olen sitä mieltä, että miehiltä on kadonnut miehinen omanarvontunto ja toivoisin sen nostavan päätään. Kuka kertoisi minulle, mitä on miehinen omanarvontunto, sillä en osaa määritellä sitä kenellekään mitenkään...?
Papin aamenen jälkeen mies ei saa avata kuin kukkaronsa. Ei suuta muutenkiun kehuakseen aamusta iltaan kuinka ahkera, kaunis ja hyvä ruuanlaittaja vaimosi on. Sitä enemmän, mitä kauempana se on totuudesta.
Jotain ristiriitaa on siinä, että kun naiset koulutetaan ja he tahtovat kouluttautua, käydä kodin ulkopuolella töissä, edetä urallaan, hankkia tuloja, perustaa perhettä, mennä naimisiin jne.. niin koko ajan he haluavat olla periaatteessa riippumattomia taloudellisesti miehen tuloista. He haluavat saada omaa rahaa ja omia vapauksia, he haluavat olla itsenäisiä ja vahvoja.
Miksi tämä taloudellisen riippumattomuuden tarve muuttuu riippuvuudeksi kun ero on ajankohtainen?
Moni työelämässä mukana oleva nainen ja varsinkin ns. uraohjus-nainen on panostanut työhönsä ja uraansa paljon ja on ehkä vähemmän kiinnostunut ruuanlaitosta ja siivoamisesta joko sen ajanpuutteen tai jonkun muun syyn takia, mutta koska he tietävät itsekin tämän perinteisen ajattelumallin mitä äidin tulisi olla, mitä vaimon tuli tehdä, mitä lapset, mies, suku, ystävät ym. odottavat, on odotuksia vaikea täyttää.
Odotukset ovat suuremmat kuin realistinen mahdollisuus toteuttaa niitä. Tällöin miehen tehtäväksi jää naisen itsetunnon pönkittäminen, vaikka totuus on joku muu. Miehiä raivostuttaa se, kun nämä ristiriidat ovat näkyvissä, mutta niistä ei sovi puhua, jottei synny sotaa.
juuri siitä, kun nämä perinteisten odotusten mallit ja todellinen arkielämä eivät toteudukaan. Tämän huonon omatunnon kanssa painivat naiset ja omanarvontuntonsa kadottaneet miehet ovatkin sitten huono yhdistelmä perheessä.
"huonon omatunnon kanssa painivat naiset ja omanarvontuntonsa kadottaneet miehet ovatkin sitten huono yhdistelmä"
Alkoholi ja lääkkeet lisäävät yhdistelmään tietysti oman vivahteensa, mutta niillä hoidetaan yleensä seuraamuksia, eikä siis ongelmien syitä.
onko tämä joku suomalainen perimä, joka jatkuu?
'miehistä' omanarvontuntoa,
on vain omanarvontunto, joka on sukupuoleton.
tarkoittaa sitä,
että mies on mies, eikä mikään ämmä.
tarkoittanee sitä, että sovinismi ja feminismi voidaan aatteina ja ismeinä lakkauttaa, lopettaa ne palstat ja järjestelmät sillä jos omanarvontunto on ihmisellä kohdallaan,
ei noita kumpaakaan tarvinne olla olemassa.
Vai kuinka??
sillä sen palstan sisälle mahtuu koko maapallon ongelmat, koska koko maapallon ongelma on maapallon ja siellä asuvien ihmisten omanarvontunto ja lähinnä sen puuttuminen.
hyvä juttu,
onkohan tuo ollut kateissa kuinka kauan?
parempi myöhään, kuin ei milloinkaan!!
Tao, tao, Kekkonen! ;)
vaan se johtuu virheellisestä kasvatuksesta ja vääränlaisesta tasa-arvon ihanteesta.
kasvaneet lasten ja nuorten keskuudessa huomattavasti ja miehet hakeutuvat yhä useammin terapeuttien vastaanotoille, joten kyllä yhteiskunnassa on yksilö- ja perhetasolla ongelmia enemmän kuin niitä edes on tutkittu ja tilastoitu. Kannattaa kyllä jokaisen miettiä mistä ne kaikki johtuvat?
olet eronnut, noinkin Fiksu ihminen.
Eron syitä on monia.
Luin äsken nettilehdestä Juha Kankkusen katkaisuhoidosta. Hän kertoi perheen kärsineen ryyppäämisestä ja läheisyyden kadonneen puolisoiden väliltä.
Eipä ole monta vuotta aikaa siitä, kun perhe paistatteli onneaan naistenlehdissä.
Tarina on kuin suoraan meidän elämästä.
Mies hakeutui samanlaiseen hoitoon vasta 7 vuotta avioeron jälkeen.
Voin aikoinaan erittäin pahoin. Nykyään voin erittäin hyvin. En ikimaailmassa olisi ymmärtänyt asioita, jos mies ei olisi jättänyt minua.
En ajattele muita miehiä. Miksi niin tekisin.
Jokainen hoitakoon oman tonttinsa.
Voimia Juhan perheelle. He tekivät hienosti puhumalla asiasta julkisuudessa.
Kirjoitit avauksessasi asian ytimeen MIEHET ovat.
Jospa asiat vain nyt ovat niinkuin sen omassa elämässäni olen kokenut.
Naimisiin menon jälkeen vaatimustaso vaimollani minua kohtaan kasvoi kaiken aikaa. Minun olisi pitänyt samanaikaisesti olla ja hallita seuraavat tehtävät:
- putkimies
- sähkömies
- talonmies
- autonasentajamies
- talonrakentajamies
- ruuanlaittajamies
- lastenhoitajamies
- rakastajamies (saanti puoli oli kyllä vähäistä)
- koomikkomies
- siivojamies
- psykologimies
- pappismies jne
jos epäonnistuin yhdessä näistä tehtävistä sain kyllä siitä kuulla... se ja se kyllä homman osaisi.
Puhumattakaan siitä, että olisin vaimoltani saanut huomiota ja kannustusta. Sen sijaan sain kyllä kuulla kuinka hauska oli sen ja sen mies tai tuo mies joka baaritiskillä jaksoi häntä naurattaa.
Onneksi sain vaimolleni suuni auki ja "rakentavien" keskustelujen jälkeen tyyli muuttui.
Nykyään homma on ok, mutta ero oli tosi lähellä,
koska olin vain tylsä aviomies.
Rakastan vaimoani ja hän omien sanojensa mukaan myös minua.
Mutta, mutta miten olisi, jos en olisi saanut suutani auki ja olisin tyytynyt osaani.
Me miehet olemme siinä suhteessa varmaankin ikuisia lapsia ettemme kyllästy kehumiseen, ja pienikin arvonannon osoitus naiselta omalle aviomiehelleen auttaa jaksamaan ja ottamaan vaimoa enemmän huomioon.