Mitä teen kun parin vuoden seurustelun jälkeen jotkut miehessäni olevat piirteet ovat alkaneet ärsyttää yhä enemmän.
Pahin näistä piirteistä on se, että miehen kanssa ei voi keskustella mistään vakavasta, koska hän kääntää aina kaiken vitsiksi tai vaihtaa puheenaihetta. Sänkyhommatkin kääntyvät usein nykyään huumoripuolelle, joten eipä paljon sytytä tuo jatkuva vitsailu.
Toinen asia on, että ärsyttää tosi paljon kun joudun olemaan ns. äidin roolissa ja sanomaan mm. hampaiden pesusta, puhtaista vaatteista ja muista arkisista asioista.
Olen yrittänyt puhua miehelleni, ja kertonut, että en pysty jatkamaan näin lopun elämääni, jos emme voi keskustella MISTÄÄN kunnolla. En myöskään halua olla mikään nalkuttaja enkä äiti, sillä luulen, että äitiroolin aika tulee vasta myöhemmin. Päällisin puolin meillä on kaikki ihan hyvin ja mukavaakin yhdessä.
Jatketaanko tässä samaan malliin vuodesta toiseen ja odotetaan muutosta parempaan (olen kyllä kuullut, että muutoksia harvemmin tulee), vai alanko miettiä eroa vakavasti. Ongelmani saattaa kuulostaa turhanpäiväiseltä, mutta jos jollain on samanlaisia kokemuksia, niin varmaan ymmärrätte, että kommunikointiongelma voi oikeasti olla TODELLINEN.
Pahin näistä piirteistä on se, että miehen kanssa ei voi keskustella mistään vakavasta, koska hän kääntää aina kaiken vitsiksi tai vaihtaa puheenaihetta. Sänkyhommatkin kääntyvät usein nykyään huumoripuolelle, joten eipä paljon sytytä tuo jatkuva vitsailu.
Toinen asia on, että ärsyttää tosi paljon kun joudun olemaan ns. äidin roolissa ja sanomaan mm. hampaiden pesusta, puhtaista vaatteista ja muista arkisista asioista.
Olen yrittänyt puhua miehelleni, ja kertonut, että en pysty jatkamaan näin lopun elämääni, jos emme voi keskustella MISTÄÄN kunnolla. En myöskään halua olla mikään nalkuttaja enkä äiti, sillä luulen, että äitiroolin aika tulee vasta myöhemmin. Päällisin puolin meillä on kaikki ihan hyvin ja mukavaakin yhdessä.
Jatketaanko tässä samaan malliin vuodesta toiseen ja odotetaan muutosta parempaan (olen kyllä kuullut, että muutoksia harvemmin tulee), vai alanko miettiä eroa vakavasti. Ongelmani saattaa kuulostaa turhanpäiväiseltä, mutta jos jollain on samanlaisia kokemuksia, niin varmaan ymmärrätte, että kommunikointiongelma voi oikeasti olla TODELLINEN.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ymmärrän hyvin sinua. Minullakin on vastaavanlaisia ongelmia/kokemuksia. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa reilut 5 vuotta ja olen huomannut hänessä paljon piirteitä, joita olen alkanut inhoamaan. Suurin ongelma meidän parisuhteessa on myös se puhumattomuus- hänen kanssa ei voi keskustella mistään asioista vakavasti, koska hän menee aina 'lukkoon' ja muuttuu aivan hiljaiseksi. Ongelmia on siis vaikea puida ja ratkoa hänen kanssaan. Olen siis aika vakavissani harkinnut eroa, koska jos mies ei osaa kommunikoida, ei suhde tule mielestäni pidemmän päälle kestämään. Mieheni on muutenkin sosiaalisesti hyvin hiljainen vieraiden ihmisten kanssa, välillä nolottaa ottaa hänet mukaan sukujuhliin, koska hän vaan istuu kuin joku koristekasvi jossain nurkassa ja antaa tosi huonon ja epäkypsän vaikutuksen muihin vieraisiin.
Tuntuu tosiaan, että minäkin olen se äitihahmo meidän suhteessa. Sellainen kyllästyttää, koska en ole mikään äiti, ainakaan vielä. Mikä minä olen huolehtimaan pyykeistä, siisteydestä, ruoanlaitosta, yms. Ärsyttävää!
Meilläkin nämä petihommat menevät välillä huumorin puolelle. Minua ärsyttää, että poikaystävi alkaa aina hyräillä ja päästämään omituisia äännähdyksiä ikäänkuin hän häpeäis itseään. En tiedä mikä siinä on syynä, mutta multa se kyllä vie himot! Joskus sitä toivois, että oma mies olisi mies isolla M:llä.
Kyllä se nyt vaan niin on että se on soputumista kun toissen kanssa iaikoo elää.
Katsokaa peiliin!
Luuletteko ettei miehiänne mikään teissä ärsytä?
Minuakin ärsyttää muijassani mm
-sen kuorsaus joskus
-nenän niistely aamiaispöydässä
-kusen tiputtelu wc pöntölle
-ei pese aina käsiään kun käy weskissä
-syö hapankorppua kun tv tä katsellaan
-lätisee puhelimessa tuntikausia
-pesee tai pyyhkii pillunsa huonosti
-jättää roskat viemättä
-ei ole muutenkaan kaikkein siisteimpiä
-seksiominaisuudetkin ja muut fyysiset omonaisuudet ovat niin henkilökohtaisia etten niitä viitsi arvostella edes anonyyminä koska niihin ihminen harvoin voi itse vaikuttaa.
jne jne
se nyt on vain jotakin ärsytystäkin kestettävä ja omastakin luovuttava jos yhdessä meinaa elää.
Onko teillä mies joku kotieläin vai?
Kuulostaa todella valitettavan tutulta. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt 2,5 vuotta ja yhdessä on asuttu 1,5 vuotta. Poikaystäväni kanssa ei vaan saa keskustelua aikaiseksi mistään - paitsi autoista. Mikään ei tunnu häntä kiinnostavan ja itse alan olla lopen kyllästynyt jo koko suhteeseen.
Olen sellainen ihminen joka nauttii keskusteluista ja elämä poikaystäväni kanssa tuntuu todella köyhältä, sillä hänelle ei ole mitään annattavaa suhteeseemme. Olen miettinyt sitäkin, että kun olen jo nyt 2,5 vuoden jälkeen lopen kyllästynyt häneen, niin mitä olenkaan 10 vuoden päästä.
Tunnen itseni lähinnä äidiksi hänelle, jonka pitää aamuisin muistuttaa, että pese hampaat ja laita puhtaat sukat jalkaan. Poikaystäväni on muutenkin alkanut tuntumaan vajavaiselta, sillä hän ei osaa keskustella aikuisten kanssa ollenkaan, vaan ainoa ihminen jonka kanssa hän tuntuu olevan samalla tasolla on 9-vuotias veljeni. Monet muutkin ihmiset ovat huomenneet tämän lapsellisuuden hänessä, enkä enää ole varma pystynkö elämään tämän asian kanssa.
Kaipaan itselleni tasavertaista kumppania, jonka kanssa pystyy keskustelemaan ja josta saa olla edes joskus ylpeä. Poikaystävääni saan aina hävetä, sillä hän ei vain osaa puhua mistään asiasta ja mielestä on hävettävää, kun joudun alkamaan vieraissa korjailla hänen sanomisiaan, niin etteivät ihmiset loukkaantuisi. Missään asiassa en voi häneen luottaa, jos jotain pyydän tekemään hän jättää sen varmasti tekemättä. Jos jättäisin koiramme hänen hoidettavakseen viikoksi, ne olisivat varmasti kuolemaisillaan nälkään ja janoon kun tulisin takaisin.
Muutenkaan poikaystävälläni ei ole minulle mitään annettavaa. Sängyssä meillä ei ole sujunut oikein koskaan, sillä poikaystävälläni on ongelmia asian kanssa. Lääkäriin hän ei suostu menemään, joten tässä sitä nyt sitten kärsitään.
Kaikki rakkaus on tuntuu kadonneen väliltämme. Olen usein yrittänyt keskustella hänen kanssaan asiasta, mutta siitä ei tule mitään, sillä hän ei puhu. Ainut mitä hän osaa sanoa on, että hän rakastaa minua. Itse en vain enää usko sitä, sillä en voi ymmärtää, että mies joka istuu 24/7 tietokoneen edessa eikä ole huomaavinaan minua voisi mitenkään rakastaa minua.
En näe enää mitään muuta ratkaisua kuin sen, että vaan lähden menemään. Erostakin olen yrittänyt puhua, mutta vastauksena on ollut vain välinpitämättömyys. Ehkä poikaystäväni huomaan minun lopulta lähtenään, kun hänellä ei ole enää puhtaita vaatteita kaapissa.
Toisen vikoja kun ei pysty parantamaan...
Sinun aatteesi kyllä kuullostaakin siltä että kannattaa vaan lähteä. Ero ei ole mikään patenttiratkaisu että kun kaveri puristaa hammastahnatuubia väärästä päästä niin erotaan. Eikä muutenkaan yksittäisistä, pienistä asioista kannata mielestäni erota mutta sinun tarinasi kuullostaa siltä ettet arvosta puolisoasi ollenkaan. Etkä halua. Etkä pysty keskustelemaan. Eli ei taida jäädä paljoa vaihtoehtoja?
ehkä noi sun ongelmat muijas kans oli aika outoja, en tiä mikä oli totta ja mikä ei!! mutta noin yksinkertaisesta asiasta kun hygienia ei normaalisti tarvi edes tapella tms..muutaman korjauksen voisin tehdä, mikset ite vie roskia? naiset vaan yksinkertaisesti lätisee puhelimessa. asioista voi toiselle huomauttaa nätisti eikä ihan sävyyn "pese pillus". mun korviin kuulostaa aika uskomattomalt et joku ei pese käsiään tai kusee reunoil, pojathan niin tekee:)mä en kattois tollast hetkeäkään, mistähän olet moisen löytänyt..
Mitä sun miehesi vastasi kun annoit hänelle kritiikkiä? Naureskeli vaan vai..? Kuunteliko hän, oliko ollenkaan vastaanottavalla tuulella?
Kuulostaa nimittäin vahvasti siltä, että hän pakenee jotakin sinne vitsien ja huumorin taakse... Kun ei ole tosissaan ei myöskään tarvi ottaa vastuuta mistään. Loogista, eikö totta?
Jospas hänellä on ns. suorituspaineita. Ehkä häntä pelottaa puhua "vakavasti", sellaisestahan saattaa syntyä riitaakin tai saattaa joutua perustelemaan kantojaan ja vastaamaan tiukkaankin kritiikkiin. Ehkä hän ei vielä oikein siedä ja kestä riitoja ja eripuraa, ehkä sellaisen uhka saa hänet heittämään keveämmälle.
Tilanteiden välttelyn taustalla on aina jokin syy ja yleensä se on pelko, tiedostamatonkin ehkä ja juuri siksi niin vaikea käsitellä.
Sähän voit mennä puolitiehen vastaan ja lähestyä häntä "vakavissa" tilanteissa pehmeämmin. Vastaa hänelle huumorilla, esim. sänkyhommissa, jossa leikki ja "pelleily" on helpompaa. Siitä sitten pikkuhiljaa vakavoidutaan ja aletaan totisempaan touhuun. Keskusteluissa aloita aiheilla, joista tiedät hänen pitävän, yritä saada hänet innostumaan verbaalisuudesta ja kuuntele häntä aktiivisesti.
Ehkäpä siis tilanteiden totisuus saa sun kumppanisi ahdistumaan ja jännittymään ja hän pakenee niitä epämiellyttäviä tuntemuksia huumorin taakse, sillä ei hän varmaankaan ilkeyttään pane kaikkea intiimiä ja vakavaa ranttaliksi.
Kiitos tähänastisista kommenteista kaikille! Ihana kuulla etten ole yksi asiani kanssa. :)
Kyllä, yleensä keskustelu ja kritiikin anto jää monologiksi. Mieheni vaihtaa puheenaiheen johonkin vähemmän vakavaan tai, jos kommentoi, niin komentoi asioita hyvin lyhyesti joo joo-tyyliin. Hän ei myöskään osaa puhua tunteistaan. Ei iloistaan eikä suruistaan. En tiedä, voisiko hänellä olla jotain pelkoja esim. aiemmasta suhteestaan, mikä kesti n. 10 vuotta ja päättyi, koska suhde vain seisoi paikoillaan.
Mieheni on myös hyvin sosiaalinen ja auttavainen kaikkia kohtaan. Mieheni osaa hyvin harvoin sanoa ei. Joskus tuntuukin, että tietyt ihmiset käyttävät häntä hyväkseen sen takia. Voisiko tämä olla osa ongelmaa? Voihan tosiaan olla, että hän pelkää riitaa, ja välttelee arkoja aiheita parhaansa mukaan.
Tätä miehen tilanteestapelastamista en aluksi pitänyt kirjoittamisen arvoisena, mutta kun otitte asian esille, niin myönnän, että minulla on myös ongelma sen suhteen. Myös minä joudun usein pelastamaan mieheni kömmähdykset vieraassa seurassa, kun suusta tulvii höpönlöpöä. Siksi en aina haluakaan häntä mukaan joka paikkaan esim. työpaikan tilaisuuksiin.
Pelkään, että meille on käymässä samoin kuin hänen edellisessä suhteessaan, en vain haluaisi odottaa 10 vuotta ja katsoa mikä on lopputulos. Enkä uskalla edetä kihlauskysymyksiinkään saati naimisiin menoon, ennenkuin nykyiset kivet on korjattu polulta. Eli seisomme paikallamme.
Kuulostaa tutulta! Mun miehen suusta tulee vaan fraaseja, tyhjänpäiväisyyksiä ja epäonnistuneita vitsejä. Kotona se vielä menee, vaikka antoisia keskusteluja on turha odottaa. Muualle en paljon enää hänen kanssaan mene, kun kumppanin häpeäminen on todella piinallista. Joskus hänen puheissaan ei ole mitään tolkkua. Vaikeiden asioiden käsittely ei onnistu, kun mies menee ihan lukkoon ja vaikenee. Muutenkin salailee asioita, en tiedä miksi, kai se on arkuutta mutta epäluuloja se minussa herättää. Sosiaalinen on ja auttavainen. Seksi kyllä sujuu, enkä tunne itsäni äidiksi, kyllä häneltä itsestään huolehtiminen sujuu.
Haluat siis muuttaa mieshesi toisenlaiseksi kuin mitä hän on???Herää nyt koomastasi.Jos ei mies kelpaa tuollaisena ni miks ihmeessä sä sitä kattelet.Ihmetteln kyl sitäkin että miten mies kattelee sua,joka et hyväksy sitä omana itsenään.
"Toinen asia on, että ärsyttää tosi paljon kun joudun olemaan ns. äidin roolissa ja sanomaan mm. hampaiden pesusta, puhtaista vaatteista ja muista arkisista asioista. "
Miehellä olisi jo tässä hyvä syy heittää sut yli laidan. Äidin rooli... voi helevetti. Iteppähän vallitset jos alat leikkimään miehen äitiä. Etsi itsellesi sellainen mies joka sinua miellyttää. Tämä ei tunnu miellyttävän.