Mistä voi johtua se, että mies vaikuttaa ja vakuuttaa olevansa todella kiinnostunut, mutta heti kun itse osoitan kiinnostusta, hän vetäytyy ja yhtäkkiä töissä onkin tekemistä niin paljon, ettei minua ehdikään muistaa?
Olenko joku pelottava syöjätär, jota pitää pelätä? Niin, ehkä nielaisenkin miehen elävältä tai puraisen siltä pään irti heti ensimmäisen parittelun päätteeksi... Anna mun kaikki kestää!
Ihme siiman vetämistä ja laskemista...
Olenko joku pelottava syöjätär, jota pitää pelätä? Niin, ehkä nielaisenkin miehen elävältä tai puraisen siltä pään irti heti ensimmäisen parittelun päätteeksi... Anna mun kaikki kestää!
Ihme siiman vetämistä ja laskemista...
Vastaukset 31
Vanhimmat
Jos ensin annat ymmärtää että kiinnostus puuttuu (mm. olemalla reagoimatta kiinnostuksen osoituksiin), ja sen jälkeen välillä vähän yrität osoittaa kiinnostusta, siinä on ristiriitainen tilanne ja kiinnostuksen osoitus hylätään todennäköisesti virheellisenä omituisuutena.
Tietenkin reagoin miehen kiinostuksenosoituksiin ja hän tietää tunteistani. Hänen vaan ei pysty reagoimaan minun kiinnostukseeni siten kuin toivoisin tai kuin luulisi ihmisten yleensä tekevän.
...on niin tätä, ihan ku mun elämästä jokaisen miehen kanssa ... *huah* Ei muutosta koskaan. Mies osoittaa kiinnostuksensa mutta kun nainen sen tekee mies vetäytyy.
ja kaiku se vastasi valhetta vaan..tajuuks sä,,mies ei ole todellakaan oikeesti kiinnostunut susta....
Olen samaa mieltä kunhan aikansa kuluksi onkii, muttei pilki, koska pilkkii jossain muualla.
Kun on kysymys typaikan suhteista, siellä haetaan jännitystä ja piristystä elämään työajan puitteissa. Todellisuudessa vapaa-ajan suhteet on eri asia, näin mihet saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla, jännitystä ja kutinaa päiväksi ja illalla toteutetaan ne muut asiat. Eli ei hän voi kuin vetäytyä koska ei halua mitään sen kummempaa kuin pientä ihailua sinulta.
Kyse ei ole mistään työpaikkaromanssista.
Alkaa jo vähän väsyttää tämä naisten iänikuinen defensiivinen uskottelu itselleen, että jos miehet eivät heitä halua, se johtuu siitä, että he pelkäävät.
Kaveri huomasi iskeneensä harhaan ja vetäytyi. Siinä se.
Minäkin ongin töissä ja pilkin siellä sun täälä, enimmäkseen kotona.
Mitähän se sitten pelkää kun ei uskalla sitä rehellisesti sanoa?
Jos miehet jotain pelkää niin vaimojaan, ainakin minä. Muita naisia en niin pelkää.
esille näiden "pelkäämisten" taustalla edellisten suhteiden epäonnistuminen, nainen on pettänyt miestä todella julmasti etc. luottamus naisiin on saattanut mennä tässä ja uuden pohjan rakentaminen/luottamus toiseen ihmiseen vie aikaa. Tietenkin, niinkuin tässäkin topicissa huomaa, niin syyhän on aina pelkästään naisessa jos nainen menee tunteensa näyttämään/kertomaan ja mies vetäytyy (miehen ensin kerrottua omat tunteensa) = mies ei ole kiinnostunut/" huomasi iskeneensä harhaan" jne... Onko asia aina näin mustavalkoinen todellakin?! Vaikea uskoa että olisi.
olin aluksi varovaisempi sanomaan tunteistani ja mies jauhoi niitä taukoamatta. Jossain vaiheessa sanoinkin hänelle ettet voi rakastaa, korkeintaan tykätä tässä vaiheessa. Itse en sanonut pyynnöistä huolimatta sitä lausetta koska en ollut vielä varma. Nyt kun olen varma ja sanon sen myös hänelle hän onkin paniikissa ja potee sitoutumisongelmaa. Vaikka en ole vaatimassa häntä mihinkään missä ei jo oltaisi oltu aiemminkin. Mistä johtuu tuo paniikki, kun kaikesta huolimatta tunteita on hänelläkin ja sen hän myöntää nytkin. Olemme molemmat jätettyjä ja petettyjä eli syviä haavoja täynnä.
En siis ole kuitenkaan ainoa nainen tässä tilanteessa. Kumma juttu, minun on todella vaikea ymmärtää, mistä oikein on kysymys. Kaikki voi tietenkin johtua aiemmista huonoista kokemuksista, mutta jos on haavoja täynnä, ei kai silloin uskalla edes lähestyä toista? Eivätkö haavat ala parantua juuri silloin, kun toineen alkaa niitä kauniilla sanoilla ja teoilla hoidella? Miksi juuri silloin pitää lähteä karkuun?
Mua moinen käytös loukkaa kyllä aika syvästi, eikä ainakaan minun kanssani luottamusta rakenneta ihan tuolla tavalla.
Mistä IHMEESTÄ oikein on kyse?
Itselläni ihan sama tilanne. Mies oikeasti pelkää kyllä suhteita, mutta ei välttämättä tietty mustakaan pidä tarpeeksi kokeillakseen.
Joka tapauksessa itse kyllä aina silloin tekee aloitetta ja kertoo kiinnostuksestaan, kun itse olen vaan passiivinen odottelija.
Kysymys ei voi olla siitäkään, että olisi huomannut, etten olekaan kiinnostava, koska tekee sen kuitenkin aina uudestaan. Eikä seksiäkään ole kuvioissa, joten se siitä.
Minua loukkaa myös tosi paljon, ja olen sen myös nyt ilmaissut, joten täytyy katsoa miten jatkossa. Se on vaan niin rasittavaa, kun tuntuu, ettei mies halua lainkaan itselleen vastakaikua, ja heti kun alan odottaa jotakin, mitä hän antanut ymmärtävänsä antaa, niin kyllä karkaa tyyppi ja nopeasti. Ihan kuin mun vaan pitäisi olla passiivinen odottelija, joka on aina silloin käytettävissä, kuin hän haluaa, enkä saisi vaatia ja odottaa yhtään mitään enempää.
Niin ja tällä tyypillä on myös kuulemma haavoja entisestä suhteestaan, ja ón itse sanonut pelkäävänsä kiintymistä. No, onhan siihen sitten hyvä aina vedota ja odottaa toisen sen takia unohtavan omat tarpeensa. No ainakin minä tein selväksi, ettei tilanne voi jatkua samalla tavalla enää, siihen en yksinkertaisesti suostu.
Mun tilanteeni on kutakuinkin samanlainen: mies tulee luokseni yhä uudestaan ja uudestaan ja selvästi ilmaisee olevansa todella kiinnostunut, ja häviää sitten. En tiedä, onko kärsinyt aiemmissa suhteissa, mutta tiedän hänen olleen kauan yksin. Ehkä kynnys aloittaa suhde on kasvanut melkoisen korkeaksi.
Juuri tuo odottaminen tuntuu olevan tyypilleni ihan sietämätöntä. Heti kun annan ymmärtää odottavani tai toivovani jotain (pyysinpä asiaa sitten suoraan tai annoinpa rivien välistä ymmärtää), mies saa paniikkireaktion ja häipyy välittömästi takavasemmalle. Muuten hän on todella ajattelevainen, antelias, ihana jne. - mutta siis vain jos se lähtee hänestä itsestään. Minulla ei saisi olla hänen suhteensa mitään toiveita, tarpeita tai odotuksia. Ikävä kyllä minun näkemykseni mukaan ihmissuhteet ja varsinkaan parisuhteet eivät vaan voi toimia niin...
Seksi ei mullakaan ole kuvioissa mukana - jos olisi, olisin jo aikaa päätellyt miehen pelkäksi peluriksi ja lähtenyt pitkälle ja lujaa.
En oikein tiedä, miten suhtautua, kun ensi kerran näemme sitten kun herralle sopii.
Kerro ihmeessä, miten juttusi etenee, ja yritä jaksaa!
Kiinnostaa todella kuulla kaikenlaisia kommentteja!
...meillä kaikilla sama mies menossa mukana...? :D Ei hyvänen aika, miten on kaikki samat kokemukset muillakin kirjottajilla. Nyt huomasin eilen taas oikein raa `alla kädellä, että mulla ei saa olla mitään "vaatimuksia" näkemiseen/tekemiseen etc.
Vain jos mies haluaa nähdä/ottaa yhteyttä on se jees. Hän kuitenkin halusi jatkaa näkemistäni edelleenkin samalla tavalla kuin ennenkin, vaikka piti tämän kuuluisan "miettimisajan". Nyt sitten todella harvoin hän itse ottaa muhun yhteyttä. Menin itse eilen kyselemään, milloin hänellä olisi aikaa ja vastaus oli kyllä jälleen aikamoisen uskomaton;ensimmäisenä kuinka on kaikki vklpn vapaapäivät ihan täynnä tekemistä ja toisena; "sinä kun haluat ehkä suhteen syvemmälle kuin minä" Olemme puhuneet tuon asian jo aikaisemmin ja tavoitteena nähdä edelleen ja tutustua paremmin ja katsoa mitä tapahtuu...
Näkemiset vaan harvenee, eikä mies suostu suoraan sanomaan ettei haluakaan nähdä - olen senkin hänelle sanonut että voi sanoa suoraankin, niin ei se sitä ole kuulemma. Häiritsee ja ärsyttää ihan todella tää tilanne!
"Eivätkö haavat ala parantua juuri silloin, kun toineen alkaa niitä kauniilla sanoilla ja teoilla hoidella? Miksi juuri silloin pitää lähteä karkuun?"
Kun en tiedä, että millaisia haavoja miehellä on, niin vaikea sanoa mitään varmaa. Mutta ehkäpä häntä on loukattu niin kovin verisesti aiemmin, että hänellä on (lähes) ylitsepääsemättömiä vaikeuksia luottaa. Vaikka sinä et olisikaan häntä loukannut. Tai ehkä muistutat käytökseltäsi juuri sitä naista, joka on aiemmassa suhteessa käyttäytynyt juuri samalla tavalla ja on silti ollut katala -> eli miehelle tulee väistämättä mieleen, että onkohan tämä kaiken sen riskin arvoista, näinhän se meni viimeksikin (että häntä loukattiin).
Sitten ihan yleisesti teille kaikille:
Ehkä mies ei uskalla / halua heittäytyä täysillä siihen suhteeseen, eli ei halua tulla riippuvaiseksi kenestäkään. Kun kerran taustalla on huonoja kokemuksia naisista, niin kaveri on mahdollisesti oppinut varovaiseksi.
Tai jos on paljon yksinoloa taustalla / oppinut olemaan riippumaton kenestäkään, niin voi olla vaikeaa sitten heittäytyä siihen suhteeseen.
Voihan olla niinkin, että te, arvon neitokaiset, käyttäydytte huomaamattanne niin, että tämä saa miehen etsimään sitä livistysvaihdetta. Ehkä olette liian päällekäyviä tms. ;)
Kyllähän se jahkailu ärsytää, enkä minäkään jaksaisi sitä loputtomiin.
Mutta nythän taisi olla niin (en ole lukenut kaikkia vastauksia), että ettepä kertoneetkaan, että miten pitkään tätä on jatkunut. Eli pitäisikö miehen vaikkapa 2-3 viikon tutustumisen jälkeen jo olla vannomassa ikuista rakkauttaan. Tai vaikkapa kuukauden. Kuukausi ei ole kovinkaan pitkä aika. Ettehän te vain ole liian ahkeria painottamaan sitä, että pitää tehdä niitä päätöksiä? Miehellehän voi tulla tässä vaiheessa mieleen, että "missäs sitä ollaankaan menossa kun jo nyt pitäisi olla kaikki selvillä, 2-4 viikon nuohoamisen jälkeen". Ettei vaan miehelle tule teidän käytöksestä mieleen, että kovin on sitoutumishaluinen nainen. :)
Sitten tietenkin jos tätä on jatkunut useiden kuukausien ajan, niin onhan se jo sitten aika pitkä aika.
Voi olla myös niin, että mies ei sitten tunnekkaan teitä kohtaa mitään sen suurempaa. Tuntee ehkä jotain, mutta ei ole varma tunteeko kuitenkaan mitään sen kummenpaa. Varsinkin jos alkaa näyttämään siltä, että yhteinen aika alkaa olla varattavissa, jos sitä saa silloinkaan :)
On varmasti muitakin vaihtoehtoja, mutta nämä pulpahtivat ensimmäisinä mieleeni kun luin nuo kirjoitukset.
Kiitos viestistäsi, joka tuntui olevan vieläpä ihan täyttä asiaa!
Totta kai vaikeaa sanoa, mistä moinen käytös kunkin miehen kohdalla erikseen johtuu. Kummallista vain, että samanlaisia oireita on miehellä jos toisellakin.
Henk. koht. olen tuntenut miehen jo toista vuotta, ja olemme itse asiassa aiemminkin yrittäneet saada aikaan jotain suhteen tapaista, mutta se kuivui sitten kokoon juuri siksi, että väsyin roikkumaan siimassa. Kuitenkin TIEDÄN, ettei syynä ollut kukaan toinen nainen tms., tai sitten mies on todellakin ammattihuijari.
Muutamia kuukausia myöhemmin mies ilmestyi takaisin ja melko kauan asiaa puituamme aloin vähitellen lämmetä uudestaan - ehkä todella typerää, mutta pidän miehestä tosi paljon. Nyt mies on tosi sinnikkäästi lämmitellyt jo muutaman kuukauden, mutta juuri kun alan todella lähteä leikkiin mukaan, kaikki alkaakin alusta ja mies taas häviää...
Ei ehkä ihan normaalia... Seuraavaksi lieneekin kai järkevintä vain unohtaa moinen vätys.
En siis ole painostanut, päin vastoin. En myöskään usko, etten miestä kiinnosta, koska hän varsin ahkerasti on perässäni roikkunut.
MITÄ sitten? Kannattaako tuollaisen miehen kanssa edes YRITTÄÄ mitään? Ehkä se ei koskaan mene ohi ja joudun aina odottamaan enkä voi koskaan luottaa häneen.
Kumma juttu, kun kyseessä on muuten ihan täyspäinen mies.
"Muuten hän on todella ajattelevainen, antelias, ihana jne. - mutta siis vain jos se lähtee hänestä itsestään. Minulla ei saisi olla hänen suhteensa mitään toiveita, tarpeita tai odotuksia."
Lainaan tuota aiempaa kirjoitustasi.
Tuollaisessa tilanteessa varmaa vaikuttaa myös se miehen kasvatus, eli jos hän on tottunut jo siihen, että häntä ei hellitä (siis ei kasvateta liian sokerisessa ilmapiirissä), niin hänestä voi tuntua kiusalliselta sellaiset tilanteet, joissa esim. olet nähnyt kovastikkin vaivaa järjestäessäsi miehelle yllätystä. En nyt tiedä päteekö tämä miten sinuun, mutta kun tuollainenkin on mahdollista :)
"Nyt mies on tosi sinnikkäästi lämmitellyt jo muutaman kuukauden, mutta juuri kun alan todella lähteä leikkiin mukaan, kaikki alkaakin alusta ja mies taas häviää...
Ei ehkä ihan normaalia... Seuraavaksi lieneekin kai järkevintä vain unohtaa moinen vätys"
Entäs jos kokeilisit niinpäin, että olisitkin heti valmiina lähtemään leikkiin? Et "hangoittelisi" vastaan :)
Tai mistäs sen tietää, mieshän voi olla niitä kalamiehiä joita kiinnostaa enemmän se kalassa oleminen kuin itse saalis. Jos ymmärrät mitä tarkoitan ;)
En kyllä osaa oikein muutakaan kertoa, jos tilanne jatkuu kauankin tuollaisena, niin varmaan on itselle helpompaa katkaista ne välit kokonaan. Vakavaa keskustelua peliin :)
...juttu mulla on ollut menossa vasta reilut kolme kuukautta tuon miehen kanssa, eli ei pitkä aika - keskusteltu on, että minä olisin valmiimpi "vakaampaan" elämään (vaan ei vakavampaan, eli ei mitään perheen perustamista etc... vaan yhdessäoloa ja tekemistä saman ihmisen kanssa) kuin tämä mies. Sanoin, että ei mulla mikään hoppu ole ja voidaan nähdä samalla tavalla kuin ennenkin niinkuin hän toivoikin. Väheni kuitenkin hänen yhteydenottonsa siitä huolimatta, vaikka itse toivoi että nähtäisi niinkuin ennenkin. Mietin tosissani pitäisikö vaan sanoa, että nyt loppu sitten kokonaan tämäkin mutta tuntuu etten kuitenkaan ole siihenkään vielä valmis kun toinen haluaa kuitenkin "muka nähdä ja tehdä" vielä kanssani.
Mutta kiitokset vastauksesta/ista...! ehkäpä tämä selvinnee jossain vaiheessa tämäkin juttu, vaikkakin tiemme johtaisi eri teillekin niin joka tapauksessa ...
Toi sun juttus kuulostaa vähän kurjalta, mutta toivon sen kuitenkin selviävän. Kuten sanottu, pitkää pinnaa tässä kysytään. Käypä lukasemassa tuo:
http://www.soneraplaza.fi/ellit/artikkeli/0,2705,h-1982_a-283855,00.html
Täällä on lisää siitä:
http://www.oprah.com/tows/pastshows/200409/tows_past_20040922.jhtml
Joo, myönnän, aika typerää, mutta oli pakko keksiä jotain tekemistä (töiden lisäksi), etten olisi soitellut miehen perään ja kysellyt tyhmiä kysymyksiä... ;)
Olit kiva kun vastasit miehen näkökulmasta, ootte te vaan niin ihmeotuksia ;)
pusipusi!
Tuon kirjan minä taidan lukea :D Tosin itsestään selvyyksiähän nuo taitavat olla, sitä vaan kummasti olisi halukas "muuttamaan niitä"
Kiitokset ap ja kaikki muutkin jotka kamppailevat näissä "typerissä elämän kysymyksissä" :)
Älä sitten näytä sitä kiinostusta. Toihan on selkeesti miehelle sellaista leikkiä. Se pelleilee ja katsoo kuinka kauan sä jaksat tarttua siihen koukkuun.
Miten kauan sitä leikkiä sitten pitää jatkaa, sepä on just se kysymys! Jos oikeesti tykkää jostain, niin ei paljon tee mieli leikkiä!
En usko että näissä jutuissa on aina kyse pelleilystä, vaan jostain ihan muusta, mut eikö kukaan mies osaa valottaa asiaa?
osaa/uskalla vastata tälläiseen itse olen joutunut samanmoisen miehen kanssa tekemisiin ..
ne on vain sellaisia jotka juoksee sitten xänsä syliin heti kun antavat luvan siis xät.
Harmi, että miehet ei paljoa vastaile. Ehkä eivät halua paljastaa totuutta:)
Minä pahoin pelkään, että kyse on miehen metsästysvietistä. Sinä olet saalis ja kun saalis on varma, ei metsästysviettiä enää voi tyydyttää kuin uusi saalis.
Tällaisten miesten kanssa pitäisi osata pelata silleen, ettei koskaan anna miehelle varmuutta siitä, että saalistus on ohi. Näin hän metsästää sinua for ever. Tai no, ainakin tosi pitkään. Kuka näitä pelejä jaksaa, onkin toinen kysymys. Minä en niitä jaksa.
Joo, miehet täällä palstalla ihan selkeesti pihtaa tätä tietoa, vaikka olen varma, että ilmiö on suurimmalle osalle tuttu.
Haiskahtaa joltain isommalta salajuonelta...
Miks te teette noin???
Selvishän se tämä juttu viimein, kun viikon odotteli. (Tai siis selvis ja selvis, ei se mitään tunnustanut, pelkuriraukka!) Vaan kyllä se pitkää pinnaa kysyy naiselta...
Voimia niiden kanssa, siskot!