haistakaa paska kaikki vanhat ja nuoremmatkin jäärät työpaikoilla, jotka omalla negatiivisella asenteellanne saastutatte ympäristönne.
Nalkutusta, valittamista...mikään ei koskaan riitä ja kaikki on aina pielessä -itsessänne ei mitään vikaa. HAH, HANKKIKAA PEILI!
Miksi on aina niin helppo syyttää muita/esimiestä ongelmista, joita itse itsellenne ja työpaikoillenne luotte. VILKAISU PEILIIN EI TEKISI PAHAA KENELLEKÄÄN!!!
Naisvaltaiset alat on syvältä! Ei reilua asennetta, vaan juorukerhoja ja pahan puhumista. Miettikää hetki ja HÄVETKÄÄ!!!
Nalkutusta, valittamista...mikään ei koskaan riitä ja kaikki on aina pielessä -itsessänne ei mitään vikaa. HAH, HANKKIKAA PEILI!
Miksi on aina niin helppo syyttää muita/esimiestä ongelmista, joita itse itsellenne ja työpaikoillenne luotte. VILKAISU PEILIIN EI TEKISI PAHAA KENELLEKÄÄN!!!
Naisvaltaiset alat on syvältä! Ei reilua asennetta, vaan juorukerhoja ja pahan puhumista. Miettikää hetki ja HÄVETKÄÄ!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin se vain on, että elämä lopulta katkeroittaa ne ämmät. Asiakaspalvelutyössä aikanaan huomasin,että aika yleisesti yli 35v. ämmät ovat pahimpia. Ne tekee kaikkensa, että saavat pahan olon purattua nuoriin kauniisiin NAISIIN, siis vittuilemalla jne. Mitä kauniimpi nuori nainen on näitä kantturoita vastassa, sitä suurempi UHKA se niille raasuille on. Ja tämä on totta. Eräs sosiologi vahvistikin teoriani jo monissa muissakin konteksteissa havaituksi misgyynisyydeksi.
Niin, vanhat rutut: olisiko kannattanut jättää lapset tekemättä ja menemättä ruusun punaisin haavein sen äijän kanssa naimisiin ja keskittyä elämään itselleen, niin ei tarvi katkeroitua?
Kyllä on ämmien elo vaikeaa! Teen kaikkeni, että pääsen miesvaltaiselle alalle.
Naiset ovat usein niinkuin kerroit, mutta myös miehet.
Miesvaltasella alalla olleena tiedän, että myös miehet ovat toisilleen susia.
Miehet myös jos työpaikalla on nainen niin aliarvioivat naista.
Niin, että tiedoksi sinisilmäisyydellesi.
Tai jos olet niin tyhmä ettet huomaa.
Tyhmyyttäsi kuvaa, että haukut naisia vaikka olet itsekin.
Onkohan sinusta tulossa myös katkeroitunut.
...löytyihän sieltä se katkeran sävyinen tyyppi haukkumaan!
Totesin vain kirjoituksessani ikävän tosiasian mm. omasta työyhteisöstäni. En yhtään epäile, etteikö samankaltaisia ongelmia esiintyisi miesten puolella...ongelmatonta työyhteisöä ei ole olemassakaan, tiesithän sen?
Mutta tyydyn toteamaan omituiseen sävyyn kirjoitettuun viestiisi, että se että olen itsekin nainen, ei tarkoita sitä, että minusta tulisi joskus samankaltainen. On nimittäin niin, että ei ole olemassa kuin kahta sukupuolta, mutta kaikki eivät ole samanlaisia katkeroituneita bitchejä, vaan toisilla on erilainen tapa katsoa asioita ja suhtautua elämään...ei ole selviö, että kaikista naisista tulee samanlaisia elämäänsä kyllästyneitä ja juoruavia akkoja. Ei sovi minun persoonaani, tunnen itseni, enkä epäile sitä yhtään.
Halusin hieman avautua tämän päiväisen sirkuksen jälkeen...sori, jos ärsytin.
En ole katkera. Kirjoitin koska luulet, että autuus löytyy miesvaltaiselta alalta.
Kun menin töihin miesvaltaiselle alalle kuvittelin, että miehet ovat reilumpia.
Alkuun siltä näyttikin, mutta miehet ovat erilailla katalia kun naiset.
Ollaan keskenään ystäviä vaikkei olla todellisuudessa. Toisen nujerrusaseet ovat toista luokkaa kun naisilla. Paljon kovemmat.
Nainen pärjää jos ei "astu miehen jalalle"
Onnea yritykselle.
TEistäkin tulee yli 35 vuotiaita aikanaan, ja nuoremmat halveksivat teitä ihan samalla tavalla. Näin se vaan menee. ITsekin kyllä olen viihtynyt parhaiten miesvaltaisella alalla.
Mutta tuosta kauneskäsitteestä: Joskus ei saisi edes opastaa ihan asiallisessa asiassa kaunista nuorta naista, vaan on heti se veemäinen ämmä. Miettikää nyt vähän itsekin. Uusia tuulia toki saa tuoda, mutta AMMATTITAITOA on myöntää, ettei kaikkea osaa, ei vaikka olisi kauniskin.
t. naisyrittäjä, joka on oppinut jo ymmärtämään elämää.
miesvaltaisella ajalla 10 vuotta (työpaikassani oli 25 miestä ja 2 naista)ja totesin, että siellä vasta juoruillaan ja kyttäillään. Sain kuulla mutkan kautta, että minustakin oli levitetty pahansuopia juoruja.
Itse olin monta kesää miesvaltaisella alalla duunarihommissa. Duunarimiehet ja työnjohtaja kehuivat (kuulin työkaverilta) mutta sitte viime kesänä en päässytkää työpaikkaan, vaikka vapaana oli. Ihmettelin miksi. Myöhemmin kuulin että firman naissihteeri ei halunnut minua töihin. Syytä en tiedä eikä kuulemma ollut sitä maininnut. Työt tein mielestäni enemmän kuin hyvin ja hyvällä asenteella. En kai muuten olisi siinä paikassa ollut montaa kesää ja mielestäni paransin joka kesä kuin sika juoksuaan työtaitoja ja ahkeruutta. Noh, siinähän saavat etsiä työntekijää joka hoitaa kahdet varastot yhtäaikaa samalla palkalla kuin mie ja yhtä efektiivisesti.
Mutta fatalistina täytyy ajatella että näin sen pitikin käydä ja optimistina että suuremmat haasteet odottavat. :) koetahan jaksella!
vain neutraalisti, osallistumatta juoruiluun ym..ja tehkää vain työnne, kuten mä tein vuosia entisessä työpaikassani. Olin siellä VAIN töissä enkä todellakaan kertonut jokaista yksityiskohtaa tai en oikeastaan mitään henkilökohtaisesta elämästäni, niin voitte kuvitella miten hyeenat yrittivät käydä kimppuuni! Voi että se oli yhtä helvettiä. Tämän päivän ihmiset ovat jotenkin niin kieroon kasvaneita ja kateellisia ja pitää vaikka väkisin keksiä perättömiä juttuja, jos joku haluaakin olla rauhassa ja tehdä se, mitä työpaikalla yleensä pitäisi tehdä. Tuli sekin päivä, että kukaan naisista ei puhunut minulle mitään.
Ihmettelin sitä muutaman tunnin, mutta kun tilanne alkoi tuntuun niin oudolta, niin vain otin ja menin työkavereiden luo ja kysyin, mikä maksaa? Kaikki olivat vaikeina ja katse lattiaan luotuna. Piti jo ääntä korottaa, että saisin vastauksen ja uskomatonta, mutta totta, eräs työkäverini oli kertonut toiselle minun sanoneen sitä ja tätä! Eikä mikään pitänyt paikkaansa. hermostuin siinä tilanteessa ja haukuin heidät kaikki pikkusieluisiksi ämmiksi, joiden elämässä ei tapahdu mitään, kun pitää tollasta draamaa väkisin alkaa vääntään. Vaikena olivat, mutta loppui se minun kyttääminen ja paskan puhuminen muutenkin. Tän hetken tilannetta en tiedä, koska lähdin muualle töihin, mutta ei ole helppoa olla vaan töissä, jos haluat olla rauhassa, niin saat hankalan maineen jne...,mutta niinhän sitä sanotaan, että se mikä ei tapa, vahvistaa. Olen samanlainen yhä edelleen ja nykyisessäkin duunipaikassa kattellaan vähän alta kulmien ja pidetään ehkä outona lintuna, mutta koen, että he hyväksyvät minut kuitenkin paremmin omana itsenäni kuin edellisessä paikassa.