On tullut se hetki elämässä että lapset on nyt tehty ja olisi aika palata työelämään.
Tuntuu vain siltä ettei mitkään työpaikat ole minua varten.
Pitää olla sitä ja pitää olla tätä ja ole joustava ja tehokas ja osaa 5 kieltä jne jne.
Yksikin ilmoitus tuolla mol.fin sivuilla iski myös pahasti silmään .Ilmoituksessa haettiin "myyjää"lastentarvike/vaate liikkeeseen.
Vaatimuksena oli : että olethan myös itsekin äiti.
Alku siis vaikutti todella lupaavalta.
Mutta kuinkas ollakaan työvuorot olivat iltavuoroja ja viikonloppuja oli oltava valmis toimimaan imetystukihenkilönä ja doulana ja oltava savuton ja mieluusti raitiskin ja lista vain kasvoi.
En voinut katsoa kuin suu ammollani siitä vaateiden listaa.
Olethan äiti sanoi ilmoitus,eihän tuollaisessa duunissa jäisi aikaa omille lapsille.
Listassa oli myös että tietää vauvamaailman ja nykyäitiyden trendit.
Tuntuu vain kovin mutkikkaalta tämä työn saanti nykyään.
Olen itsekin melko kouluttautunut , 3 tutkinnon verran.Ongelma vain on ettei ala jolle olen koulutuksen saanut enää tunnu järkevältä.
Lapsien kanssa oleminen on opettanut minulle yhtä sun toista elämästä.
Miksei missään haeta entisiä kotiäitejä töihin?
Sellaisia naisia jotka ovat lapsensa tehneet jotka ovat pyörittäneet sitä kodin arkea.
Naisia jotka saavat yhteen päivään mahdutettua muskarin ,esikoisen hammastarkastuksen,toisen lapsen fudisharkat,kuopuksen neuvolan,siivouksen ,ruuanlaiton,lastenkonfliktien selvittelyn,talotoimikunnan kokouksen,koiran ulkoittamisen,pyykinpesun ja vielä illalla organisoinnin ammattilainen,uuttera kotiäiti leipoo kakun ja kutsuu appivanhemmat kylään ja sujuvasti keskustelee päivän kuumista aiheista.
Miksei kukaan hae töihin näitä arjen moniosaajia?
Onko muilla samoja fiiliksiä?
Vai kuvittelenko vain ettei meitä lapsen tehneitä kaivata missään?
Tuntuu vain siltä ettei mitkään työpaikat ole minua varten.
Pitää olla sitä ja pitää olla tätä ja ole joustava ja tehokas ja osaa 5 kieltä jne jne.
Yksikin ilmoitus tuolla mol.fin sivuilla iski myös pahasti silmään .Ilmoituksessa haettiin "myyjää"lastentarvike/vaate liikkeeseen.
Vaatimuksena oli : että olethan myös itsekin äiti.
Alku siis vaikutti todella lupaavalta.
Mutta kuinkas ollakaan työvuorot olivat iltavuoroja ja viikonloppuja oli oltava valmis toimimaan imetystukihenkilönä ja doulana ja oltava savuton ja mieluusti raitiskin ja lista vain kasvoi.
En voinut katsoa kuin suu ammollani siitä vaateiden listaa.
Olethan äiti sanoi ilmoitus,eihän tuollaisessa duunissa jäisi aikaa omille lapsille.
Listassa oli myös että tietää vauvamaailman ja nykyäitiyden trendit.
Tuntuu vain kovin mutkikkaalta tämä työn saanti nykyään.
Olen itsekin melko kouluttautunut , 3 tutkinnon verran.Ongelma vain on ettei ala jolle olen koulutuksen saanut enää tunnu järkevältä.
Lapsien kanssa oleminen on opettanut minulle yhtä sun toista elämästä.
Miksei missään haeta entisiä kotiäitejä töihin?
Sellaisia naisia jotka ovat lapsensa tehneet jotka ovat pyörittäneet sitä kodin arkea.
Naisia jotka saavat yhteen päivään mahdutettua muskarin ,esikoisen hammastarkastuksen,toisen lapsen fudisharkat,kuopuksen neuvolan,siivouksen ,ruuanlaiton,lastenkonfliktien selvittelyn,talotoimikunnan kokouksen,koiran ulkoittamisen,pyykinpesun ja vielä illalla organisoinnin ammattilainen,uuttera kotiäiti leipoo kakun ja kutsuu appivanhemmat kylään ja sujuvasti keskustelee päivän kuumista aiheista.
Miksei kukaan hae töihin näitä arjen moniosaajia?
Onko muilla samoja fiiliksiä?
Vai kuvittelenko vain ettei meitä lapsen tehneitä kaivata missään?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Omassa ex-duunifirmassa on melko mielenkiintoinen tilanne, juuri oli 20 paikkaa haussa (tosin aikalailla sisäisesti) ja kriteerit naisten palkkaamisessa tuntuivat olevan kolmenlaiset:
-Ei liian nuoria ja kokemattomia
-Ei synnytysikäisiä (eihän tätä toki suoraan sanottu, mutta näkihän sen)
-Ei n. yli puolitoista vuotta töistä pois olleita, oli syy mikä hyvänsä. Firman ideologia on hieman se, että jos olet liian kauan pois työelämästä niin et pääse edes ylös aamulla. Ja pitkäaikaistyöttömät varsinkin ovat pahin kirosana. Vaikka on satoja ihmisiä välillisesti tai välittömästä työllistävä yhtiö.
Luonnollisesti myös ikärasismi tunnetaan.
Itse hommasin suhteilla töihin oman maineeni peliin pistäen pitkäaikaisen tutun, joka sattui olemaan reilu kolmekymppinen kahden lapsen äiti ja pari vuotta äitiyslomalla ollut. Sain aika suoraan kuulla, että tästä sitten muuten tulee itselleni aikamoinen hiljainen miinus jos tämä kaveri heti sitten paukahtaakin paksuksi taas tai ei olekaan pätevä työntekijä.
Noh, mitään erityistä sanomista ei ole tullut ja ihan pätevänä on pidetty mutta huvittaa kyllä, että MILLAISET NAISET sitten muottiin sopivat? ei saa synnyttää, pitää olla kuitenkin pätevä, ei liian nuori, ei liian kauan ollut poissa työelämästä ja ei saa olla liian vanha. (Raja tuntui olevan n. 45 vuotta jos ei kummoisia meriittejä ollut).
Hiukkasen rajallista siis tuntui olevan, vaikka aika suorittavan tason työtä perusliksalla, n. 1600-1700 euroa/kk noissakin tehtävissä, joihin haettiin tuolloin.
mutta kerron kuitenkin omasta ratkaisustani joskus x kymmentä vuotta sitten.
Lasten ollessa ihan pieniä kävin aamupäivisin töissä; paikkakunnan muutoksen jälkeen olisin joutunut käytännössä maksamaan töissä käymisestä lastenhoito- ym. kulujen jälkeen. Jäin kotiin ja
aloin käydä 2-3 iltana viikossa muutamia tunteja töissä ja lapset olivat isänsä kanssa. Meille ratkaisu sopi ja luulen tehneen sen kaikille hyvää.
Olisiko sinun mahdollista ajatella "lähestyväsi" työelämää esim. silloin tällöin tehdyillä (ilta)keikoilla?
Uskon, että tilanne muuttuu lähivuosina ja kaltaistesi äitienkin asema paranee työmarkkinoilla. Toivotan onnea työnhakuun ja erityisesti vaativaan äidin tehtävään.
Ja samat perustelut.
Sillä erolla, että, oltuaan kotona 6 vuotta vaimo meni säännölliseen iltatyöhön, klo 17.00 - 20.00, lauantaisin klo 9.00 - 15.00. Kotona ollessa ei saanut penniäkään mistään!!!
Minullakin tuli oltua enemmän lasten kanssa.
Myöhemmin vaimo siirtyi normaaliin päivätyöhön.
Tietenkin perhebudjetti oli niukempi mutta ei noita asioita voi hinnoitella. Meille erinomainen
ratkaisu.
Ps. Meillä on aina ollut yhteinen pankkitili ja rinnakkaiskortit joten ei ollut mitään 'oma raha' ongelmaa kuten joillakin.
ongelma ei ole rahallinen.Eikä kyse ole mistään tää on sun rahaa tai tää on mun rahaa.Eikä siitäkään että nyt olisi hermot lopullisesti riekaleina lasten kanssa olosta.Tilanne on se että kuopus on 1 v 3 kk ja minä olen ollu aika kauan kotona ja olen siitä ottanut kaiken ilon irti ja nauttinut lapsistani.
Olen halunnut antaa heille kaiken itsestäni kun he ovat vielä pieniä.
Kuten aina kaikki loppuu aikanaan ja minun täytyy myös ajatella itseäni.En halua mitään uraputkea ,haluan työn josta voin nauttia.Työn jossa on perheelliselle järkevät työajat ja työn jonne menen ilolla enkä hampaat irvessä,sillä niissä hampaat irvessä itku silmässä-työpaikoissa olen jo riittävästi ollut.Enkä niissä viihtynyt.
Tuntuu vain yksinkertaisesti siltä ettei nykyisin pääse edes r kioskin myyjäksi ellei ole kaupallisen alan tutkintoa taskussa.
Minulla on kyllä tutkintoja mutta alalta jossa en enää halua työskennellä.
Noh mitäpä tässä enää muuta voi kun jatkaa vain sitkeästi etsintöjä...
Olisipa ihanaa jos olisi vielä työpaikka mihin palata mutta työnantajani kuoli vähän sen jälkeen kun sain esikoiseni.
Tälläistä tämä on...
omaa ihmissuhdeverkostoasi.
Itse ehdin kotiäitiaikoinani olla monenlaisissa aktiviteeteissa mukana ja tutustua ihmisiin. Usein kävi niin, että joku pyysi jonnekin tekemään jotain tai joku oli ottanut selvää, mistä löytyisi asiantuntija. Olin kiinnostunut monenlaisista asioista ja kävin erilaisilla kursseilla, joskus sellaisen suorittamisen jälkeen joku "löysi" minut ja otti yhteyttä.
Lumipalloilmiö toimi tässäkin; jonkin ajan päästä jouduin välillä kieltäytymään, että perheelle jäi tarpeeksi aikaa.
Kun sitten jouduin hieman yllättäen etsimään kokopäivätöitä ja jättämään "palkkioharrastukset", en saanut koulutusta ja kokemusta vastaavaa työtä. Hain vähemmän vaativia ja ystävät pelottelivat etten enää koskaan saisi "kunnon" työpaikkaa. Kävi hyvä tuuri ja urakehitys ensimmäisessä työpaikassani oli suorastaan päätä huimaava. Sattui kohdalle sellainen työnantaja, joka arvosti. Olen aina tehnyt jokaisen vastaanottamani tehtävän niin hyvin kuin olen osannut.
Myöhemmin en aina ole ollut yhtä onnekas. Jälkikasvun kokemusten perusteella tiedän kuitenkin, että edelleenkin on olemassa hyviä työnantajia ja esimiehiä, jotka arvostavat hyviä työntekijöitä, palkitsevat ja kannustavat heitä urallaan eteenpäin.
Toivotan onnea sinulle ja muille työnhakijoille.
Ei mene varmaan montakaan vuotta kun vanhusten hoitoalalla alkaa olla kova kysyntä työvoimasta, saattaa jopa se jo vuosia hoettu työvoimapula iskeä. Siinä on saumaa kotiäideillekin, hoitokokemus, empaattisuus ja kärsivällisyys alla kunniassa :)